Jokainen uhriutuu. Siis aivan jokainen. Jotkut paremmin.

 

”Kaikkeni sen* eteen olen antanut”

-tyyli on kömpelö, epäuskottava ja lipsahtaa helposti koomisuuden puolelle. Uhriutumistavalle on tyypillistä äärimmäinen ilmaisu ja eleet sekä liioitteleva sanasto: ei milloinkaan lainkaan ikinä koskaan missään kukaan muu, aina kaikkialla joka kerta kaikki muut – paitsi minä / aina minä. Soveltuu mainiosti kiihkeän temperamenttisille luonteille – stressitilaa ei helpota mikään yhtä hykerryttävästi kuin itkuinen hysteria.
[*lasteni/puolisoni/urani/työilmapiirimme/hyväntekeväisyyden…]

Esiintyy yleensä keski-iän äärimmilleen venytetyllä loppusuoralla jarruttelevilla, mutta tavataan myös nuoremmilla. Tarjoaa vasta-alkajauhriutujalle oivan mahdollisuuden hioa tyyliä, lisätä vivahteita ja valmentautua haastavampiin uhriutumisen tapoihin.

 

”Parhaani olen aina yrittänyt”

-tyylin edustaja haluaa antaa – ja uskoo itse – kuvan, että koko maailma on häntä vastaan. Hänellä onkin aina valmis syy toimintaan, kun hänen uhrauksiaan, kärsimyksiään ja ponnisteluitaan ei ymmärretä arvostaa ansaitulla tavalla. Tyyliin kuuluu olennaisesti vahva kiintyminen koetuksi uskottuun epäreiluuteen – mitä suurempi vääryys, sen mahdottomampi päästää irti.

Parhaani olen aina yrittänyt ei löydy vain kestosairastavien tai laiskojen työttömien joukosta – itse asiassa tyyli on kaikissa muissa ihmisryhmissä huomattavasti edustetumpi. Onhan jokaisen tuttavapiirissä heitä, jotka onnistuvat vetämään konttoriseinän maisematapetin vaihtamista koskevaan kahvipöytäkeskusteluunkin mukaan jonkun niistä monista kärsimistään, ikimuistettavista vääryyksistä.

 

Kahvipöytäavautuminen

on edellistä edistyneempi uhriutumistyyli, jossa vasta lämmitellään vääryyden yksityiskohtaisen tarkalla selostuksella –  oman tunnematkan kuvailua unohtamatta. Tyypillisesti kahvipöytäavatumisessa tietyn hengellisen, moraalisten arvojen merkitystä pohtineen, aivomyrskyn jälkeen uhriutuja on päässyt rauhaan ja tasapainoon, ja voi – syvään ja raskaasti huokaisten – todeta tuon kerran vaivalla löydetyn tasapainon säilyneen.

Kahvipöytäavautujia esiintyy suunnilleen yhtä paljon sekä mies- että nais-populaatioissa. Julkisen elämän persoonista suurehko osuus on kp-avautujia, kuten kuka tahansa minkä tahansa aikakauslehden käteensä ottava voi itsekin havaita. Erityisen suuri esiintyvyys kahvipöytäavautujia löytyy sosiaalisen median eri alustoilta: heitä on arvioitu olevan jopa noin 72,7 prosenttia kaikista somettajista.

 

Uhriutuja ja ympäristö Asiantuntija neuvoo avuksi yllätysliikettä, mikäli mahdollisuus täydelliseen välttelemiseen on jo menetetty, ja uhriutujan kohtaaminen lähestyy. Uhkaavasta tilanteesta voi yrittää irtautua suorittamalla nopeatempoisen harhautuksen: katseiden kohdatessa teeskentele ilahtunutta, kysele kuulumiset ja vastauksia odottamatta vetoa kiireeseen ja poistu nopeasti paikalta taaksesi katsomatta. Uhriutujan onnea tämä ei vähennä: hän tietää tulevansa joskus torjutuksi ja osaa varautua heittäytymään hylätyksi tulemisen tunteen ihanasti riuduttavaan syleilyyn. Asiantuntija myös varoittaa, ettei normaaleja ahdistustiloja kuten teini-ikä tai parisuhde tule sekoittaa varsinaiseen uhriutumisen harjoittamiseen. Esimerkiksi nuorten ensimmäisten suhdekokeilujen sivu- ja jälkivaikutukset sekä murrosikäisillä ja aikuisten ihmissuhteissa ajoittain esiintyvät täysin tavalliset keskustelulliset ylilyönnit saattavat muistuttaa uhriutumista suurestikin. Kuitenkin nämä  – joskus nopeastikin – ohimenevinä eroavat merkittävästi aidosta tapauksesta: uhriutumisen tila on pysyvä siinä missä silloin tällöin syklisesti koetut katkeran itsesääliset raivonpurkaukset ovat osa elämää ja ihmisyyttä.

 

”Kukaan ei ymmärrä minua!”

on erittäin käyttökelpoinen – ja siksi yleinen – syväuhriutumismenetelmä ja uhriutumisen Janus: näennäisesti vastakohtaiset itsensä vähättelijä ja itsensä ylentäjä edustavat tätä samaa tyyliä. Toinen keräilee pisteitä nöyryysperformanssilla ja toinen glooriaa kovan tien kulkijana, mutta kumpikin etenee jossain vaiheessa itseään ruokkivan Kukaan ei ymmärrä minua! -kohtauksen syövereihin. Tila voi kestää vuorokausia, jopa viikkoja, kun uhriutuja addiktoituu oloonsa ja tulee jatkuvasti kykenemättömämmäksi jättämään draaman hitustakaan pusertamatta irti.

Nämä uhriutujat ovat usein hyvin tarkkanäköisiä – tai fokusoituneita ja valikoivia – tiedonkeruussaan. He panevat merkille yksityiskohtia kanssaihmisistä ja varastoivat ne odottamaan tilaisuutta käyttää tietoa alleviivatakseen omaa uhriuttaan. Kukaan ei ymmärrä minua! puolustaa vimmatusti uhriasemaansa, eikä salli sitä vaarannettavan. Uhriutujan kanssa loukkuun jäänyt joutuu valitsemaan, ruokkiiko hän itsensä vähättelijää/ylentäjää tämän haluamilla kehuilla – jotka vaatimattomasti väistetään tai kurkkua kakoen kuitataan – vai ottaako riskin, että antaa Kukaan ei ymmärrä minua! -kohtauksen laueta.

 

”Jos ihmiset vaan tajuaisivat!”

on oikeastaan Kukaan ei ymmärrä minua! -variaatio, jossa uhriudutaan Oikean ja Hyvän puolesta. Tyylin keskeisiin piirteisiin kuuluu ”ei saa jengiä messiin, vaikka mä kelaan kokonaisuutta, yritän pelastaa maailman” -avautumisstrategia, joka tarjoaa uhriutujalle loputtoman kentän esoteerisia ja abstrakteja kiihkeän puolustamisen kohteita, kuten ”vapaa markkinatalous”, ”inflaatiotaso”, ”arvopohja”, ”vasemmistolaisuus” tai vaikkapa ”ilmaston pelastaminen”. Todelliset Jos ihmiset vaan tajuaisivat! -virtuoosit pystyvät jatkamaan samaa teemaa muunnellen jopa vuosikymmeniä! Teemavalinta kuvastaa uhriutujan henkilökohtaisia mieltymyksiä ja kiinnostuksen kohteita, mutta on aina luonteeltaan sellainen, että pienessäkin vastatuulessa mahdollistaa ripeän siirtymän pikku mielipahasta täyteläiseen uhriutumisen tilaan.

Kiinnostunut voi seurata mukavasti ja turvallisesti tämän tietyn patologian tunnuspiirteitä missä tahansa kotimaisessa tai ulkomaisessa saippuasarjassa, jokaisen roolihahmon perustuessa Jos ihmiset vaan tajuaisivat! -uhriutumisen periaatteille. Uhriutujaskenessa yltiöisänmaallisuus, yltiöperhekeskeisyys ja ylenpalttinen omista sairauksista puhuminen saattavat olla merkki siitä, että on olemassa sukurasitusta, eikä vain minän vapaata itseilmaisua.

 

Arvostettujen tutkijoiden tekemän tutkimuksen mukaan (poliittisesti) aktiivisissa LGBTxyz…-yhteisöissä on nähtävissä merkittävä uhriutujien yliedustus verrokkiryhmänä toimineisiin, ryhmäkurista vapaana itsensä ja maailman määritteleviin (myös a)seksuaalioletettuihin. Tutkimuksessa kahta ryhmää – sataa yhteisöaktiivia ja sataa ihmisoletettua – ja heidän kahvipöytäkäyttäytymistään seurattiin 4 vuoden ajan päivittäin. Tulosten mukaan pitkän aikavälin seurannassa molempien ryhmien osallistujista jokainen käyttäytyi satunnaisesti vahvan uhriutuvaiseen tapaan. Tutkijat supistivat uhriutumismääritelmää huomioimalla tutkittavien yksilöllisten elämäntilanteiden vaikutuksen käytökseen (katso edellinen tietolaatikko). Kun ulkoisella paineella selitettävissä olevat itsesäälihetket ymv. oli suljettu ulos, saatiin vain kaavamainen, toistuva käytös selvästi esiin. Varsinaisten uhriutujien osuus: yhteisöaktiivien ryhmässä 88% – ihmisoletettujen ryhmässä 23%. LGBTxyz…-yhteisön heteroiksi ilmoittautuneista 11 osallistujasta (kriittisten ilmiötutkijoiden laskukaavan ”ilmoitetut>todelliset” mukaan luku ~94) osoitti vahvaa taipumusta harjoittaa uhriutumista 98%, joista peräti 90% pääasiassa Jos ihmiset vaan tajuaisivat! -alatyyliä ”Pöyristyn hänen puolestaan!”. Verrokkiryhmässä heteroiksi ilmoittautuneiden (76) vastaava osuus oli 24%, eikä mitään muita selkeästi suositumpaa uhriutumistyyliä ollut havaittavissa. Tutkimusryhmä on hakenut 8 vuoden apurahaa selvittääkseen, tapahtuuko kahvipöytäkäytöksessä muutosta 7 vuoden seurantajakson aikana. Löydösten taulukointiin ja raportin kirjoittamiseen on varattu yksi vuosi.

 

Pitkälle edistyneet uhriutujat käyttävät virtuoosimaisesti kaikkia eri tyylejä (hyväkseen). Todellisina taitajina he liukuvat suvereenisti tyylilajista toiseen niin sulavasti, ettei perehtymätön huomaa siirtymävaiheita.

Voisi sanoa, että tällaisille uhriutujille uhriutumisesta on tullut elämäntapa, eikä heidän elämässään mikään tapahdu ilman, että tapahtumaa tarkastellaan sen uhriutumis-potentiaalin kannalta; mitä siitä voi kehittää. Kokenut uhriutuja valmistautuu tekemällä mielikuvaharjoituksia: tilaisuuden tullen hänellä on valmiina useampia eri käsikirjoituksia, joista valita kohdeyleisöön parhaiten tepsivä.

Ja mitä suurempi yleisö, sen tyydyttävämpää. Aikakauslehdet käyttävät mielellään ammattiuhriutujien tuottamaa materiaalia, jota lehteen painettuna myydään ns. human interest -tarinana. Jotkut jopa onnistuvat tienaamaan uhritumisella! Myös sosiaalinen media tarjoaa taitavalle uhriutujalle loistavat mahdollisuudet kasvattaa kurjuutensa kuulijakuntaa.

 

---

Tämä satiirinen kirjoitus on julkaistu AMssa viihteeksi ja/tai itsetutkiskelun välineeksi eikä sillä ole akateemisen tieteellistä totuuspohjaa. Kirjoituksessa kerrotuista asiantuntijoista, tutkimuksista tai apurahoista mitään ei ole olemassa. Uhriutujien ja uhriutumistapojen kuvauksien todenmukaisuudesta jokainen päättäkööt tykönään.

 

Kuva: William Cho (CC BY-SA 2.0) via Flickr