Tsaarinmaa tsaarinsa haukkukoot – Arvo Tuomisen Putin-kirjan Venäjä

 

 

Jokainen kansalainen haluaa olla maastaan ylpeä, samoin kuin valtio kansalaisistaan.

 

 

Kuten Arvo Tuominen teoksessaan Vladimir Putin – koko tarina tuo esiin, Venäjän federaatio vuonna 2020 varmasti – venäläisen näkökulmasta – näyttää kaikkine (uusliberalistisine) vikoineenkin paljon paremmalta ja kunniakkaammalta kuin 1990- ja 2000-lukujen vaihteen julkijuoppojohtajaa pyörittävien helppoheikkien hallitsema villin lännen kirpputori.

Vladimir Putinia vihataan lännessä – paljon. Tuomisen mukaan se kertoo ennen kaikkea siitä, että Putin on onnistunut tehtävässään nostaa häikäilemättömästi pakkokapitalisoiden raunioitettu Venäjänmaa takaisin suurvaltapolitiikan ”kansainväliseen keskisarjaaseen kastiin”.

Putinia vihataan niin paljon ehkä juuri siksi, että hänen presidenttiuransa alussa Venäjä oli valumassa Putinin edeltäjän, Boris Jeltsinin, vodkalasia täytelleen ulkomaisen rahavallan ja kotimaisten sikailija-oligarkkien hallinnoimana ”USAn vasallivaltioksi”. NATOn – siis USAn – maailmanherruus olisi varmistunut ja voinut vahvistua rauhassa Kiinan mahdin kasvua kohtaamaan, jos uuden johtajan myötä Venäjä ei olisi kieltäytynyt jäämästä globaaliksi naurunaiheeksi ja lähtenyt taas rakentamaan omaehtoista ja itsenäistä, vahvaa suurvaltaa.

 

Vuonna 1992 presidentti Jeltsin toteutti lähipiirinsä ja läntisten neuvonantajiensa avustamana – tai manipuloimana – ”uudistusohjelman”, jossa yksityistettiin valtionomaisuutta, väitettynä päämääränä terve markkinatalousjärjestelmä. Todellisuudessa venäläisten neuvostotyön tuloksia muutettiin surutta rahaksi – siis vallaksi – hyvin harvojen omaan ja kavereiden taskuun. Maan infrastruktuuri ja kansalaisten elinolot ja -taso romahtivat.

Neuvostoliiton valtiollisessa turvallisuuspoliisissa (Komitet gosudarstvennoi bezopasnosti SSSR, KGB) varsinaisen työuransa (1975–91) tehnyt Putin siirtyi Pietarin kaupunginhallinnosta Kremlin palvelukseen vuonna 1996. Mainittakoot, että hänen isoisänsä Spiridon Ivanovitš Putin palveli kokkina niin Leninille kuin Stalinillekin – tulematta ”puhdistetuksi”.

Vuonna 1996 – korruptiotutkintojen lähestyessä Jeltsinin lähipiiriä – pomolleen lojaalina ja lahjomattomana tunnettu, vuonna 1952 Leningradissa syntynyt, Putin nimitettiin kansallisen turvallisuuspalvelun (KGBn seuraaja, Federalnaja služba bezopasnosti, FSB) pääjohtajaksi. Kannatuksensa menettäneen Jeltsinin seurajaakseen toivomana hänestä tuli vuonna 1999 – Tuomisen ”läpeensä mädäksi” kutsuman yksityistämisprojektin jäljiltä köyhtyneen, vanhan vihollisen uusin keinoin nöyryyttämän – Venäjän pääministeri.

Seuraavana vuonna Putin nousi ensimmäistä kertaa federaation korkeimpaan virkaan Venäjän presidentiksi. Näillä kahdella tittelillä – tosin ainakin lännessä parhaiten sukunimellään – hänet sittemmin on tunnettukin. Jeltsinille hän antoi syytesuojan ja lakkasi sitten vastaamasta tämän puheluihinkaan.

 

Kirjan nimestä huolimatta Tuominen keskittyy enemmänkin Putinin Venäjän kuin Putinin henkilön historiaan. Suomen asemaa korostaen hän – modernista läntisestä, omien nykyisten ideaaliarvojen pohjalta tuomitsevasta tyylistä poiketen – pohtii Putinin Moskovan (sekä EUn ja NATOn) toimia ja motiiveja Euroopan suurvaltanakin vanhan Venäjän liittovaltion ja sen monikulttuurisen kansan itsensä näkökulmasta.

 

Tuominen tarkastelee itänaapurimme asemaa maailmassa niin historiallisena, turvallisuuspoliittisena kuin taloudellisenakin toimijana sekä suhdetta (esi-isiensä) Suomeen vapaana läntisestä – nykyisin EUnkin nimissä propagoidusta – ”virallisesta opista” Venäjästä automaattisena vihollisena.

Suomen – ei suomalaisten – ryhtyminen liittolaiseksi USAn infosotaan Venäjää ja Kiinaa vastaan on tuonut maallemme (pakottavia?) velvoitteita, muiden muassa päättäjiemme nähdä ja opettaa massayleisö näkemään maailma ”hyvisten” näkökulmasta.

Läntisen doktriinin omaksuminen on tuonut suomalaisiin virkakoneistoon, puoluepolitiikkaan, poliittiseen julkisuuteendiplomatiaan, kauppapolitiikkaan, Puolustusvoimiin, varuskuntiinturvallisuuspolitiikkaan, #turpo -keskusteluunbest-sellereihin, valtamediaanennen vapaamedioina tunnettujen toimitusten linjanvetoon, journalismikoulutukseen, ja jopa Venäjä-tutkimuksen – jos ei agendaksi niin normiksi – kyseenalaistamattoman ”oikean mielipiteen”.

Yksiselitteisenä itsestäänselvyytenä resonoidun moraalisen paineen oikeutuksella tukahdutetaan länsinormitetusta eroavan ajattelun ilmaisunvapaus. Kaikki, mikä edes jollain tavoin jotain kautta saattaisi pelata Venäjän pussiin, virallisen Suomen viestinnässä ja julkisessa keskustelussa ”läntisten arvojen” esimerkin perässä tuomitaan ”putinismina” ja/tai  naurunalaistetaan ”hyödyllisenä idiotismina”.

 

Tuomisen asiallisesti lähteistettyyn, valtavirran kapeaa näkökulmaa Venäjästä ja pahamaineisesta johtajastaan laventavaan teokseen soisi tutustuvan ainakin kaikkien niiden suomalaisten, joiden tiedot ja ymmärrys idän karhusta muodostuvat läntisen narratiivin ja Suomen valtamedian – hetkittäin spionomaanisistaja valitettavan usein brittiläistä highly likely -tyyliä edustavista – väittämistä. *(s207)

Maailman valtapoliittiset navat kun on aiheena, kerrotun sisäistämistä helpottaa suuresti perustiedot Neuvostoliiton ja USAn yhteisestä kuten myös Euroopan ja Venäjän tuhatvuotisesta historiasta. Kansantajuisella, sivistyssanoilla koukeroimattomalla kielellä kirjoitettuna ja Putinin elämänkaaren tarinaa seuraten tarinallisenakin kirjaa voi kuitenkin lämpimästi suositella myös historiankirjoituksen lukemiseen tottumattomalle.

 

Poimintoja

(Poimien tiivistelty katsaus Arvo Tuomisen ”koko tarinasta”. Tarkoitus on ollut pitäytyä mahdollisimman ”kuivassa” historiankerronnassa, lyhyesti perehtyen Putinin johtokauden ulkopoliittisiin pääteemoihin (lännessä). Seuraava on suomalaislukijan Venäjä-käsityksen laventamisyritys – ei Tuomisen teoksen kirjallista tyyliä ja sisällöllistä monipuolisuutta kuvaavaa esittelyä.)

 

Sisämaan suurvalta

Venäjä on pinta-alaltaan maailman suurin maa, mutta sen 11 aikavyohykkeellä asuu vain 147 miljoonaa ihmistä. Sillä on maailman suurimmat maakaasuvarat, huomattavimpiin kuuluvat öljy- ja kivihiilivarat, runsaimmat metsävarat, laajimmat timanttiesiintymät ja 3. suurimmat kultareservit.

Iso-Britannian pääministeri Winston Churchill totesi radiopuheessaan vuonna 1939: ”Venäjä on salaisuuden sisään kätkettyyn mysteeriin kääritty arvoitus – – En voi ennustaa teille sen toimintaa… mutta ehkä siihen on avain: Venäjän kansallinen etu”

 

Itämeri on NATO-meri

Nyt ylivalta maailman merillä on Yhdysvalloilla. Venäjän viennistä 60 prosenttia kulkee Itämerta pitkin. Jos se ei aivan ole NATOn vanki, niin ei paljon puutu. Sillä ei ole siksi mitään syytä kiristää tilannetta Itämerellä, vaikka siltä näyttäisikin.

NL hajosi vuonna 1991, mistä Putin on todennut: ”Joka ei ikävöi Neuvostoliittoa, on sydämetön. Joka haluaa sen takaisin, on aivoton.” NLn ex-jäsenmaat haalittiin NATOon (Puola, Tšekin tasavalta ja Unkari 1999, Baltian maat 2004). Aikanaan NL:n viimeiselle johtajalle, Mihail Gorbatšoville johtajalle luvattiin, ettei NATO laajenisi tuumaakaan itään.

USAn presidentti Bill Clinton tiesi rikkovansa (myös) edeltäjänsä George W. Bushin hallinnon lupauksen, ettei NATO laajene itään Saksan yhdistymisen (1971) jälkeen. Eurooppaan syntyi uusi jakolinja vastoin NATOn myyntipuheita. Yhdysvallat tarvitsee NATOa välineeksi euroatlanttiseen yhteistyöhön, jota ilman pelättävissä olisi sitä itseään vahvempi Euroopan ja Venäjän liittouma.

Euraasialainen unioni olisi myös Kiinaa vahvempi ja sen edut olisivat jäsenille ilmeiset. Euroopassa kuitenkin pelätään Venäjää vanhasta muistista, mikä jättää tilaa vain läntiselle yhteistyölle, vaikkei USAtakaan vanhalla mantereella tavattomasti rakasteta. NATOn itälaajentuminen synnytti Venäjän, joka on irtautunut lännestä ja tekee sen vastaista politiikkaa.

 

Kosovo

NATOn interventio Jugoslaviaan maaliskussa 1999 huononsi USAn ja Venäjän välejä ja johti osaltaan paineenkestävän Putinin valtaannousuun Jeltsinin tilalle. Tähän asti myötämielisten venäläisten luottamus länteen romahti, kun se mielivaltaisesti pommitti serbialaisia uskonveljiä, naapurislaaveja, toimintaan kykenemättömän, heikon Venäjän kantaa kuulematta. HRWn mukaan pommituksissa kuoli 500 siviiliä.

Nobelisti Martti Ahtisaarta on kiitetty (lännessä, oletettavasti) Kosovon rauhanneuvotteluiden hoitamisesta., mutta Serbia ja sen liittolaiset ovat myös arvostelleet häntä. Norjalainen rauhantutkimuksen ”grand old man” Johan Galtung kuvaa Ahtisaaren roolia: ”hän ei ratkaise konflikteja, hän yrittää ajaa läpi länttä miellyttävän lyhytaikaisen ratkaisun. Hän antaa EUn käyttää itseään hyväksi.”

Aiheesta kiinnostuneelle suosittelen lukemaan kuin myös kansantajuisesti – hetkittäin jopa läpiamerikkalaisesti ratakiskosta vääntäen – kirjoittavan Noam Chomskyn kriittistä katsantoa: Uusi Sotilaallinen humanismi / The New Military Humanism (2000). Kustantaja Liken sivuilla kuvaillaan:
”tarjoaa tarkan ja kriittisen selonteon niistä suunnitelmallisista valheista, jotka olivat osa Yhdysvaltojen ja NATOn Kosovo-operaatiota konfliktin ensimmäisestä päivästä alkaen – – kyseenalaistaa Yhdysvaltojen ja NATOn aseman yleismaailmallisena moraalin- ja oikeudenvartijana – – pyrkii osoittamaan, miten uusi sotilaallinen humanismi eli Yhdysvaltojen ja NATOn sotilaallinen toiminta ihmisoikeuksien nimissä kätkee julkisivunsa taakse koneiston, jonka ensisijaisena tavoitteena ei ole rauhanturvaaminen vaan Yhdysvaltojen poliittiset ja taloudelliset edut maailmalla.”

 

Tšetšenia

NLn hajotessa Tšetšenia julistautui itsenäiseksi valtiollisesti kyvytön neuvostokenraali Džohar Dudajev kärkimiehenään, ja alueesta muotoutui järjestäytyneen rikollisuuden keskus. Jeltsinin Venäjä lähti palauttamaan järjestystä vuonna 1994, kärsi nöyryyttävän tappion, vetäytyi ja tappoi separatistijohtajan vuonna 1996.

Tšetšenian johtoon nousi Kaukasuksen emiraattia ajanut Šamil Basajev, joka vuonna 1999 islamistitaistelijan, Umar ibn al-Khattabin, kanssa tunkeutui joukkoineen Dagestaniin. Venäjä valtasi alueet viikoissa takaisin. Samana vuonna Dagestanissa ja muualla Venäjällä tehtiin terrori-iskuja, joissa kuoli 300 ihmistä.

Ulkomaisen tukensa ja vaikutusvaltansa avulla Basajev vältti Venäjän tšetšeenipresidentiltä, Aslan Mashadovilta vaatiman pidätyksen terroristina. Putin lähetti joukot Tšetšeniaan 1.10.1999, ja Mashadov julisti Groznyin puolustautuvan. Venäjä kehotti siviilejä poistumaan pääkaupungista, ja EU uhkasi sitä pakotteilla.

Vuonna 2000 Venäjä valtasi Groznyin ja Putinista tuli presidentti. Tšetšenian tasavallan hallinnon päälliköksi ja liittolaisekseen hän houkutteli entisen vihollisen, uskonnollisen johtajan Ahmat Hadži-Kadyrovin, joka kuitenkin murhattiin vuonna 2004. Putinin päätös nostaa tämän poika Ramsan Kadyrov valtaan (presidentiksi vuonna 2007 lain säätämän 30-v täytettyään) teki tästä uskollisen Kremlille ja rauhoitti tilanteen.

Putinin syntymäpäivänä vuonna 2006  murhattiin venäläinen toimittaja Anna Politkovskaja, joka syytti Putinia tšetšeenien kansanmurhasta. Toisaalta vuonna 1979 Tšetšenian asukkaista etnisiä venäläisiä oli 30 %, kun nykyisin osuus on vain 2 %. Tšetšeniassa on sodittu aika ajoin satoja vuosia, ja edelleen parikymmentä klaania hallitsee maata ja kamppailee vallasta.

Vuonna 2009 Venäjä julisti lopettavansa terrorismin vastaisen operaationsa. Sodan vauriot ja tyytymättömyys korjattiin rahalla, ja tuottamaton ”Kaukasuksen ruokkiminen” nosti muualla Venäjällä tyytymättömiä ääniä, kuten nuoren, kansallismielisen Aleksei Navalnyin, joka myöhemmin tunnetaan (ainakin lännessä) merkittävänä oppositiojohtajana.

 

 

Münchenin turvallisuuskonferenssissa pitämässään puheessa vuonna 2007 Putin haukkui Yhdysvallat, korosti YKn merkitystä ja kritisoi NATOa; ettei asioita ratkottaisi ainoastaan sen puitteissa. Hän kommentoi myös Irania varten suunniteltujen ohjustukikohtien rakentamiseen Puolaan ja Romaniaan:

”Kuka tarvitsee tässä tapauksessa välttämätöntä asevarustelun seuraavaa kierrosta? Epäilen syvästi, ettei ainakaan eurooppalaiset.” Puheen otsikoitiin ”sisältäneen uhoa” ja jopa olleen ”sodanjulistus lännelle”. Länsi vastasi rakentamalla tukikohdat.

 

Georgian sota

Jo noustuaan maan presidentiksi vuonna 2003 Mihail Saakašvili isotteli lupaamalla palauttaa Etelä-Ossetian ja Abhasian alueet Georgian yhteyteen. Vuonna 1991–92 alueella oli käyty Etelä-Ossetian sota Georgian ja separatistien välillä. Venäjän välittämä tulitauko irrotti Etelä-Ossetian Georgiasta, mutta sitä ei tunnustettu kansainvälisesti.

Vuonna 2006 Putin varoitti tapaamisessa USAn ulkoministeri Condoleezza Ricea: ”Saakašvili ei ole muuta kuin Yhdysvaltojen nukke. Jos hän aloittaa sodan, me viemme sen loppuun.”

Ukrainalle ja Georgialle luvattiin NATO-jäsenyys vuonna 2008. Rice oli vieraillut Saakašvilin luona pääkaupungissa Tbilisissä pari viikkoa aiemmin, mistä rohkaistuneena Georgia hyökkäsi Etelä-Ossetiaan 7.8.2008. Venäjä murskasi joukot parissa päivässä.

Yhdysvallat ja osa Länsi-Eurooppaa tuomitsi Venäjän toimet, mutta Georgia ei saanut aseellista tukea lännestä ja joutui hyväksymään EUn ja Etyj:n välittämän tulitauon (12.8.) ehdot.

 

 

Barack Obama yritti liennyttää maiden suhteita noustuaan USAn presidentiksi vuonna 2009, mutta epäluulo ja molemminpuoleinen kunnioituksen epävarmuus veivät voiton, eikä aikaakaan kun hänen  hallintonsa ulkoministeri Hillary Clinton kutsui Putinia hitleriksi.

Kreml ja Washington jatkoivat ajattelua vanhoista viholliskuvista käsin, vaikka Venäjällä ja lännellä on nyt voimassa sama tuhokapitalistinen, eriarvoisuutta luova talousjärjestelmä. Ideologista vastakkainasettelua ei enää ole. Jumalakin on sama – raha.

Länttä miellyttäneen Dmitri Medvedevin presidenttikaudella Putin toimi pääministerinä ja muun muassa johti olympiakaupungin, Sotšin jättimäistä rakennushanketta. Armeijan johdossa tehdyn salaisen tutkimuksen mukaan Putinia pidettiin todellisena johtajana.

 

Georgian ja Libyan tilanteissa töpeksinyt Medvedev luovutti Putinille presidenttiyden tämän ehdotuksesta vuonna 2012. Epädemokraattinen vallanvaihto aiheutti älymystön mielenosoituksia, ja Putinin linja konservatisoitui hänen kokiessaan liberaalin keskiluokan pettäneen hänet.

Putin perui vapaamielisemmäksi mielletyn Medvedevin tekemiä päätöksiä, nosti luvattomien mielenosoitusten sakkoja ja sääti vuonna 2013 – etenkin vanhoillisuskonnollisia piirejä miellyttäneen – lain alaikäisille kohdistetun ”homoseksuaalisen propagandan” kieltämisestä. Tämä aiheutti lännessä vahvaa arvostelua, mutta kotimaassa presidentin suosio vahvistui.

 

Krim ja (Itä-)Ukraina

Venäjä valtasi Krimin niemimaan vuonna 1771 ja perusti sinne Sevastopolin satamakaupungin. Samalla Katariina Suuren joukot valtasivat Osmanien (turkkilaiselta) valtakunnalta nykyisen Ukrainan etelä- ja itäosan, jotka luovutettiin vallankumouksen jälkeen vuonna 1922 Ukrainan neuvostotasavallalle.

NLn hajottua Ukraina sai pitää Krimin, jonka ukrainalaissyntyinen Nikita Hruštšov siirsi vuonna 1954 Ukrainan neuvostotasavaltaan. Venäläinen laivastotukikohta Sevastopolissa jäi Ukrainan vuokralaiseksi. Krimin väestön valtaosa kannatti Venäjään liittymistä.

Vuonna 1992 alue julistautui itsenäiseksi, ja monelle kriminvenäläiselle tämä tarkoitti ensiaskelta yhtymisessä Venäjään. Ukrainan keskushallinto kuitenkin vaati Krimiä pysymään osana Ukrainaa.

Vuonna 2001 Ukrainan väestöstä 67,5 % puhui äidinkielenään ukrainaa ja 29,6 % venäjää.
Ukrainalle ja Georgialle luvattiin NATO-jäsenyys vuonna 2008, vaikka Moskovan suurlähettiläs Williams Burns varoitti Venäjän puuttuvan sotilaallisesti, jos Bushin hallinto puskee NATOa itään. Koska NATO ei ota sotaa käyviä maita jäsenikseen, Venäjän reagoinnin tuloksena venäläisjoukkoja on molemmissa maissa.

”Kohteliaat miehet” on venäläinen ilmaisu tunnuksettomille sotilaille, joita Krimille ilmestyi 27. helmikuuta 2014 – lännen kielessä ”vihreät miehet”. Nämä ottivat haltuunsa alueparlamentin talon, Simferopolin lentokentän ja koko niemimaan. Krim oli Venäjältä taitava operaatio, joka polkaistiin käyntiin, kun Kiovassa tapahtui lännen Venäjän kiusaksi orkestroiman kansanmellakan (Maidan) sytyttämä vallankeikaus.

Länsi kieltäytyy hyväksymästä tapahtunutta ja EU-päätösten velvoittama Suomikin määräsi Venäjälle pakotteita, joihin idästä vastattiin. Krim on joka tapauksessa nyt osa Venäjää, joka hallitsee niemimaata sen asukkaiden selvän enemmistön tuella. USA-johtoinen pakotepolitiikka ja Venäjän vastapakotteet ovat nousseet mittakaavaltaan yli syynsä, Krimin kysymyksen.

Venäjä on investoinut niemimaalle valtavasti, näyttävimpien projektien joukossa 18 km pitkä Kertšinsalmen silta, jonka urakoi Putinin ystävä Arkadi Rotenberg. Putin on kavereilleen selkeästi lojaali mies, mutta myös krimiläisille hän on tarjonnut elintason parannusta uskollisuutta vastaan – ja saanut kaupat.

Venäläistenkin mielipide on yhteneväinen: Krim kuuluu Venäjälle jopa Navalnyin, maanpakolais-ex-oligarkki Mihail Hodorkovskin ja – lännen mukaan Kremlin – myrkytysyrityksen uhriksi joutuneen kaksoisagentin mielestä.

 

Maidan (Kiovan Itsenäisyydenaukio)

Kiova on nykyisen Ukrainan pääkaupunki, ja maiden yhteisen historian syvyyttä kuvaa, että siellä on aikoinaan (880–1150) sijainnut Venäjän hallintokeskus. Lähes jokaisella ukrainalaisella on venäläisiä ystäviä, sukulaisia tai vain hyviä tuttavia. Ukrainan lännen kaipuusta huolimatta sitä on mahdotonta koskaan nähdä täysin erillisenä venäläisyydestä.

Euromaidan-mielenosoitukset alkoivat vuonna 2013, kun Ukrainan presidentti Viktor Janukovitš ei allekirjoittanutkaan EUn kanssa kauppasopimusta, joka vaati taloudellisen riippuvuuden katkaisemista Venäjästä. Sopimus merkitsi useimmille ukrainalaisille ja USAlle keinoa haastaa Venäjä, eikä se jättänytkään maalle pelivaraa toimia itsenäisesti Venäjän kanssa.

Yhdysvaltain varaulkoministeri Victoria Nulandin julkivuotanut kommentointi tilanteessa kertoo Euroopan todellisesta merkityksestä hallintonsa pelikuvioissa: ”Fuck the EU.” Mielenosoitukset muuttuivat käytännössä kaupunkisodaksi ja Odessan verilöylyssä 42 venäjämielistä kuoli jäätyään loukkuun palavaan rakennukseen.

Yhdysvallat tuki julkisesti väkivaltaisuuksien keskellä vallan ottanutta katuparlamenttia, ja Janukovitš pakeni maasta. Krimiläiset ja (venäjämieliset) itäukrainalaiset olivat eri mieltä politiikan suunnasta uusien vallanpitäjien kanssa. Maidanin valtaan heittämä presidentti Petro Porošenko aloitti ”kahden viikon sodan terrorismia vastaan”.

 

Putinin vastaus oli Krimin liittäminen Venäjään ja Itä-Ukrainan separatististen kansantasavaltojen, Donetskin ja Luhanskin, tukeminen – eli asettuminen sodan osapuoleksi. Kremlissä on luovuttu toivosta palauttaa Ukraina takaisin Venäjän yhteyteen, mutta vaikka Porošenko sai kaudellaan läpi antivenäläisiä lakiuudistuksia, hänenkään vastakkainasettelun politiikkansa ei kerännyt kansansuosiota.

”Kaksi viikkoa” eli kuutisen vuotta sitten alkaneessa Ukrainan sodassa on kuollut yli 13 000 ihmistä. Yksi traaginen seuraus taisteluista oli BUK-ohjuksella – oletettavasti vahingossa – alasammutun malesialaisen matkustajakoneen 283 menehtynyttä matkustajaa. Sotarikosta on selvitelty, mutta vielä ei kaikesta ympäröivästä infosodasta huolimatta – tai sen takia – olla päästy ratkaisuun.

Porošenko hävisi vuoden 2019 vaalit reilulla erolla koomikko Volodymyr Zelenskille, joka lupasi kansalle rauhaa ja korruption vastaista taistelua. Porošenko on erikoistutkinnassa korruptiosta epäiltynä. Venäjä ei vaikuta innostuneelta liittämään Donbassin aluetta itseensä, vaan Putin kehottaa tasavaltoja pyrkimään autonomiseen asemaan Ukrainan yhteydessä.

 

 

Syyria

Kun Yhdysvaltojen tuhokiertue oli pyyhkinyt Saddam Husseinin ja Irakin sekä Muammar Gaddafin ja Libyan maailmankartalta, Venäjä ei enää antanut saman toistua Syyriassa (läheisimmän liittolaisensa Iranin liittolainen alueella). Se äänesti vuosina 2011–2018 YK:n turvallisuusneuvostossa pommituksia vastaan,  ja ns. arabikevät kuivahti Venäjän interventioon vuonna 2015.

 

 

Skripal

Vuonna 2006 kaksi vuotta aiemmin kaksoisagenttina Venäjällä pidätetty Sergei Skripal tuomittiin maanpetoksesta 14 vuodeksi vankeuteen, mutta vaihdettiin vuonna 2010 agenttivaihdossa länteen. Normaalisti paljastuneet lopettavat vakoilun ja heidät jätetään rauhaan, mutta Skripal lähti kouluttamaan yhdysvaltalaista tiedustelua.

Maaliskuussa 2018 Skripal ja hänen tyttärensä väitettiin myrkytetyn Novitšok-hermomyrkyllä Salisburyssa, Englannissa. Heidän henkensä säilyivät. Mitään pitäviä todisteita tekijöistä ei ole, mutta läntisen narratiivin mukaan asialla ovat olleet kaksi Venäjän sotilastiedustelun (Glavnoje razvedyvatel’noje upravlenije, GRU) toimijaa: Alexandr Petrov ja Ruslan Boširov.

 

Tuomisen mielestä koko touhu vaikuttaa epäammattimaiselta: Miksi myrkyttää, kun ”sydänkohtauksen” järjestäminen olisi ollut vaivattomampaa ja huomaamatonta? Miksi miehet tiedustelivat paikan ja tekivät teon niin, että molemmilla kerroilla jäivät kameroihin? Brittilehdistön mukaan välissä he ehtivät myös viettää villiä elämää. Miksi Skripalin työnantaja, Englannin tiedustelu M16, ei ollut huolehtinut hänen turvallisuudestaan?

Sillä varauksella, että nämä kaksi ovat tekijät, tarkoitus olikin jättää ”venäläinen vihje” länteen loikanneille agenteille: ette ole turvassa. Mitään muuta syytä Skripalien kaltaisen kohtuullisen pienen tekijän näin äänekkääseen ”sala”murhaan ei löydy. Putin antoi ymmärtää, että kyseistä ”limanuljaskaa” ja ”petturia” on jo rangaistu, hänet on vaihdettu ulos eikä hän kiinnosta Venäjää.

 

 

Presidentinvaaleissa vuonna 2018 Putin voitti 77 % ääniosuudella ja aloitti neljännen kautensa. Edellisellä kaudella Venäjän talous oli vakaantunut – tosin kansalaisten elintason kustannuksella – ja sen riippuvaisuus raaka-ainehintojen vaihteluista väheni, kuten myös ennätysalhaiseksi pudonnut inflaatio.

Onnistuminen Venäjän saattamisessa takaisin maailmannapojen joukkoon, vakavasti otettavaksi tekijäksi maailman geopoliittisilla shakkikentillä on nostanut venäläisten kansallistuntoa ja kuvautunee – lännessä useimmiten diktaattorina kuvatun – Putinin korkealla pysyvässä kansansuosiossa.

 

Tuomisen mielestä ”Putinin olisi kannattanut jättää presidenttiurakka kolmeen kauteen, poistua sankarina ja päästää tilalle joku, jonka kanssa Yhdysvallat olisi voinut alkaa parantamaan suhteita ja poistamaan Venäjän talouden kehittämistä vaikeuttavia pakotteita. Putinin aikana tätä ei tapahdu, niin syvästi häntä USAn hallinnossa vihataan.”

 

 

 

Lähde

Tuominen, Arvo (2019): Vladimir Putin – koko tarina. Readme.fi, Helsinki.

 

#infosota -tekstilinkit

Samojedien kuningas
Hämäläinen, Pirjo | Kansan Uutiset (22.7.2013) https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3027494-samojedien-kuningas

euvsdisinfo
https://euvsdisinfo.eu

Todisteiden jälkeinen aika
Lehtonen, Johanna | Vastavalkea (18.6.2017) https://vastavalkea.fi/2017/06/18/todisteiden-jalkeinen-aika

”Jyrki Katainen ennustaa pandemian jälkeen tulevan kriisin, joka koettelee Euroopan Unionia”
Avoin Th – Ktm | Facebook (20.4.2020) https://www.facebook.com/groups/tilannehuone/permalink/1400576530152270

”Isäntämaasopimus ei ole kansanedustajien hyväksymä!”
Avoin Th – Ktm | Facebook (9.5.2018) https://www.facebook.com/groups/tilannehuone/permalink/894156227460972

Analyysi isäntämaasopimuksesta: Suomen on palautettava liittoutumattomuutensa uskottavuus
Seppänen, Esko | Kansan Uutiset (11.2.2017) https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3669945-esko-seppasen-analyysi-isantamaasopimuksesta-suomen-on-palautettava-liittoutumattomuutensa-uskottavuus

Kaksi peilikuvaa infosodasta
Ahto, Sampo | Vastavalkea (12.5.2017) https://vastavalkea.fi/2017/05/12/kaksi-peilikuvaa-infosodasta

New York Times, koronauutisointi ja kaksinaismoralismi
Lehtonen, Johanna | AM (15.4.2020) https://avoin.media/2020/04/15/nyt-koronauutisointi-ja-kaksinaismoralismi

”BOLD QUEST – osa Yhdysvaltain asevoimien yleisesikunnan omistamaa ja johtamaa testaus- ja todentamistapahtumien kokonaisuutta – toteutetaan eri puolilla Suomea 6.–24. toukokuuta”
Avoin Th – Ktm | Facebook (15.4.2019) https://www.facebook.com/groups/tilannehuone/permalink/1112925378917388

Valheenpaljastaja
Vehkoo, Johanna | YLE Oppiminen https://yle.fi/aihe/kategoria/oppiminen/valheenpaljastaja

`Kremlin kätyri !´
Lehtonen, Johanna | AM (14.4.2020) https://avoin.media/2020/04/14/kremlin-katyri

Hultqvistin linja – ja Niinistön?
Volanen, Risto | Vastavalkea (22.5.2017) https://vastavalkea.fi/2017/05/22/hultqvistin-linja-ja-niiniston

Nyt se on virallista – Ruotsi varaa 5600 sotilasta sodan uhatessa Suomeen lähetettäväksi
Avoin Th – Ktm | Facebook / IL (14.5.2019) https://www.facebook.com/groups/tilannehuone/permalink/1130283540514905

Harvardin yliopisto kouluttaa 100 suomalaista infosotaan: ”Venäjä on aktiivinen tällä puolella”
Honkamaa, Antti | Ilta-Sanomat (16.10.2015) https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001019711.html

Kokoomus lupasi Suomen Natoon
Juonala, Jouko & Hautamäki, Jaakko| HS (12.2.2011) https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000004787547.html

Perussuomalaisten Olli Kotro venäläissivustolle: Suomen hylättävä Schengen-sopimus – tilalle rajattu viisumivapaus Venäjän kanssa
Avoin Th – Ktm | Facebook / IS (20.5.2019) https://www.facebook.com/groups/tilannehuone/permalink/1134076736802252

Suomi karkottaa venäläisen diplomaatin Salisburyn hermomyrkkyiskun vuoksi – Asiantuntija: Suomi osoittaa kuuluvansa länteen
Korkki, Jari & Blencowe, Annette & Heima, Timo-Pekka | YLE (26.3.2018) https://yle.fi/uutiset/3-10133883

Laskelma Venäjä-pakotteista: Suomi menettänyt kolme miljardia
Avoin Th – Ktm | Fb (kom) / KU (14.9.2016) https://www.facebook.com/groups/tilannehuone/permalink/1123870361156223

Presidentti teki merkittäviä nimityksiä Puolustusvoimissa
Avoin Th – Ktm | Fb (kom) / HS (18.1.2019) https://www.facebook.com/groups/tilannehuone/permalink/1066005556942704

Puolustusvoimien jyrkästi kiistämä kaksoiskansalaisten ohje puhutti syrjintäkäräjillä – ”Päätöksen teki turvallisuusupseeri”
Happonen, Päivi | YLE (11.6.2019) https://yle.fi/uutiset/3-10824724

Porvoon salainen Nato-konferenssi
Raiskila, Vesa | Vastavalkea (14.11.2015) https://vastavalkea.fi/2015/11/14/porvoon-salainen-nato-konferenssi

Puolustusministeri Jussi Niinistö: Venäjä on valmiina käyttämään sotilasvoimaa
Rydman, Arno | Verkkouutiset (14.12.2016) https://www.verkkouutiset.fi/puolustusministeri-jussi-niinisto-venaja-on-valmiina-kayttamaan-sotilasvoimaa-58924/#3793085c

Raju väite Jessikka Aron Putinin trollit -kirjassa: Venäjän ”myyrä” löytyi Yleisradiosta
Avoin Th – Ktm | Facebook / IS (24.9.2019) https://www.facebook.com/groups/tilannehuone/permalink/1220607811482477

Valokeilaa valtamedian valheisiin
Lehtonen, Johanna & Raiskila, Vesa | Vastavalkea (3.7.2017) https://vastavalkea.fi/2017/07/03/valokeilaa-valtamedian-valheisiin

Voima-lehden toimitus irtisanoutui – ”Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kävellä pois”
Koivuranta, Esa | YLE (17.10.2014)  https://yle.fi/uutiset/3-7535501

Cityviherliberaalissa itsensäkorotusmediassa parjataan Vastavalkeaa
Lehtonen, Johanna | Vastavalkea (6.5.2017) https://vastavalkea.fi/2017/05/06/cityviherliberaalissa-itsensakorotusmediassa-parjataan-vastavalkeaa

Iljan ja Jessikkan trolliralli
Lehtonen, Johanna | Vastavalkea (6.5.2017) https://vastavalkea.fi/2016/12/18/iljan-ja-jessikkan-trolliralli

UPIn raportti Venäjän lisääntyvästä uhkasta Suomelle herättää ihmetystä
Elo, Mikko | Vastavalkea (1.9.2016) https://vastavalkea.fi/2016/09/01/upin-raportti-venajan-lisaantyvasta-uhkasta-suomelle-herattaa-ihmetysta

Ulkopoliittisen instituutin Aaltola kertoo Suomen suurimmasta turvallisuusuhasta
Avoin Th – Ktm | Facebook / IL (15.11.2017) https://www.facebook.com/groups/tilannehuone/permalink/813538705522725

”AVAUS Janne ’Rysky’ Riiheläisen blogitekstiin (US 28.5 2018) ’Venäjän uhka’ – kohta ja lähde kerrallaan”
Avoin Th – Ktm | Facebook (27.5.2019) https://www.facebook.com/groups/tilannehuone/permalink/1138856929657566

Uutiskanava CNN ja MTV Uutiset aloittavat kattavan yhteistyön
MTV Uutiset (22.12.2017) https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/uutiskanava-cnn-ja-mtv-uutiset-aloittavat-kattavan-yhteistyon/6706488#gs.44hciu

Julkinen kirje Janne ”Rysky” Riiheläiselle
Lehtonen, Johanna | Vastavalkea (11.5.201780) https://vastavalkea.fi/2017/05/11/julkinen-kirje-janne-rysky-riihelaiselle

Vapaa media on vapaamedia, ei vastamedia
AM (19.4.2020) https://avoin.media/2020/04/19/vapaa-media-on-vapaamedia-ei-vastamedia

Kenen pussiin pelaat?
Vastavalkea (4.6.2019) https://vastavalkea.fi/2019/06/04/kenen-pussiin-pelaat

”Th tiedottu[koot] sotatohtorin nykyisestä toimintakentästä: Tutkija Saara Jantunen valtioneuvoston kanslian viestintäosastolta”
Avoin Th – Ktm | Facebook (22.3.2020) https://www.facebook.com/groups/tilannehuone/permalink/1376541449222445

Vastine Jessikka Aron Twitter-postaukseen
Kokemäkeläinen (25.4.2018) http://kokemakelainen.net/2018/04/25/vastine-jessikka-aron-twitter-postaukseen

UK and Saudi Arabia ’in secret deal’ over human rights council place
Bowcott, Owen | The Guardian (29.9.2015) https://www.theguardian.com/uk-news/2015/sep/29/uk-and-saudi-arabia-in-secret-deal-over-human-rights-council-place

BBC rejects complaints over Jeremy Corbyn’s ’Russian’ hat
BBC News (19.3.2018) https://www.bbc.com/news/entertainment-arts-43463496

BBC blasted for bias over Corbyn Russian doll footage… again
RT (5.4.2018) https://www.rt.com/uk/423259-bbc-news-corbyn-russia

”korhonen ei vaikuta uskovan ’kremlin trollit suomessa’ -narratiiviin järin vankasti…”
Avoin Th – Ktm | Facebook (2.6.2019) https://www.facebook.com/groups/tilannehuone/permalink/1142862309257028

Ilta-Sanomat: Arja Paananen
https://www.is.fi/haku/?query=Arja+Paananen

May: Venäjä myrkytti erittäin todennäköisesti Skripalit – ”sotilastason hermomyrkky Novitshok”
Nuutinen, Anna | IS (12.3.2018) https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005601406.html

Chomsky, Noam (2000): Uusi Sotilaallinen humanismi. Like, Helsinki. https://like.fi/kirjat/uusi-sotilaallinen-humanismi

 

 

Kuva: readme.fi (kustantaja)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s