”jokainen paitsi idiootti tietää, että alemmat luokat on pidettävä köyhinä, tai he eivät koskaan ole tuotteliaita.” – Arthur Young, 1771

Taloushistorioitsija Michael Perelman karkoitettiin Chigaco Stateen, punaniskacollegeen Kaliforniassa, koska hän suhtautui epäilevästi vapaamarkkinaideologiaan.

Perelman on käyttänyt karkoitusaikansa hyödyllisesti ja kaivautunut syvälle Adam Smithin ja hänen aikalaistensa kirjeenvaihtoon kirjoittaakseen kapitalismin luomisen historian, joka menee pitkälle ohi Smithin pintapuolisen teoksen ”Kansojen varallisuus” (The Wealth of Nations) satukirjajuttujen ja suoraan lähteille.

Lukijalla on mahdollisuus tutustua varhaisiin kapitalisteihin, taloustieteilijöihin, filosofeihin, papistoon ja valtiomiehiin heidän omien sanojensa kautta. Eikä heidän ajatusmaailmansa ole kaunis. Huolimatta siitä, mitä mahdollisesti olet oppinut, muutos kapitalistiseen yhteiskuntaan ei tapahtunut luonnollisesti tai pehmeästi.

On siviililakien suuri tehtävä vahvistaa poliittisin sanktioin useita luonnonlakeja…
Väestö täytyy opettaa ja sitoa laein parhaisiin menetelmiin, joilla hoitaa omia asioitaan ja harjoittaa mekaanista toimintaa.

Liikettä Nyt!

Englantilainen maalaisväestö ei halunnut luopua maalaiselostaan, jättää maitaan ja työskennellä nälkäpalkalla saastaisissa, vaarallisissa tehtaissa joita uusi, rikas maanomistajaluokka, kapitalistit, perustivat. Hyvästä syystä eivät halunneet. Käyttämällä Adam Smithin omia arvioita tehtaan työläiselle maksetusta palkasta tehdastyöläisen piti työskennellä enemmän kuin kolme päivää saadakseen parin kaupallisesti tuotettuja kenkiä.

Vaihtoehtoisesti he saattoivat tehdä (maalla asuessaan) itse omat töppösensä muutamassa tunnissa, ja viettää lopun päivää olutta juomalla. Tehdastyö ei ollut kovin hääppöinen vaihtoehto. Mutta kapitalismin toimimiseksi kapitalistit tarvitsivat joukon halpaa ylijäämätyövoimaa. Mikä neuvoksi?

Kutsukaa kansalliskaarti!

Maaseudun väestö ei ollut kiinnostunut leikkimään orjaa, joten filosofit, taloustieteilijät, poliitikot, moralistit ja johtavat yritysmaailman henkilöt aloittivat hallituksen lobbaamisen. Ajan mittaan he saivat aikaan joukon uusia lakeja ja sääntöjä, jotka oli suunniteltu pakottamaan maaseudun väestö ulos vanhasta ja mukaan uuteen tuhoamalla heidän perinteinen omavaraisuutensa.

Brutaalit toimet, jotka yhdistetään siihen prosessiin, jolla väestön enemmistö riisuttiin omavaraisuudesta, saattavat näyttää olevan kaukana klassiseen talouspolitiikkaan yhdistetystä laissez-faire -asenteesta

Todellisuudessa enemmistönä olleiden pientuottajien raunioittaminen sekä laissez-fairen rakentaminen ovat niin läheisesti kytkeytyneet, että Karl Marx — tai ainakin hänen kääntäjänsä — nimesivät tämän massojen pakko-oton ”primitiiviseksi akkumulaatioksi”.

,Perelman

(Primitiivisen akkumulaation — jolla Marx tarkoittaa kapitalismin varhaiskehitystä – kannalta on oleellista että talonpoikien tuotantovälineet pakkolunastetaan, toim.huom.)

Perelman viitoittaa ne monet poliittiset toimet, joilla maaseudun väestö pakotettiin pois mailtaan — aina niin kutsutuista metsästyslaeista, jotka kielsivät talonpoikaa metsästämästä, maaseudun tuotannon tuhoamiseen aitaamalla väestö pienempiin yksiköihin.

Kaikkein kiinnostavin osa kirjaa kuitenkin on, kun pääsee lukemaan Adam Smithin esikapitalistikollegojen valittavan ja vinkuvan sitä, kuinka maaseudun väestö, talonpojat, ovat liian itsenäisiä ja kuinka heillä on liian mukavat oltavat. Esikapitalistikollegojen mielestä talonpoikia on liian vaikea riistää, ja he pohdiskelevat, kuinka pakottaa talonpojat tilanteeseen, jossa heidän on pakko hyväksyä palkkaorjuus.

Tämä aikalaispamfletti tallentaa hyvin yleisen asenteen menestyviä, itsenäisiä talonpoikia kohtaan:

”Lehmän tai kahden omistaminen, karjun ja muutaman hanhen, luonnollisesti ylentää talonpojan […] Vaellessaan karjansa perässä hän kehittää velttouden tavan. Neljännes, puolikas, ja joskus koko päiväkin on kokonaan menetetty. Päivästyöstä tulee vastenmielistä; vastahakoisuus lisää velttoutta. Ja ajan mittaan puoliksi ruokitun vasikan tai karjun myyminen tarjoaa keinot lisätä vaatimattomuuden puute laiskuuteen.”

Toinen aikalaispamfletisti kirjoittaa:

”Enkä saata kuvitella suurempaa kirousta ihmisryhmälle kuin tulla viskatuksi maapalalle, jolla elannon ja ravinnon hankkiminen oli suuressa määrin spontaania, ja säätila vaati tai salli vain vähän huolenpitoa vaatetukselle tai suojalle.”

John Bellers, kveekari”filosofi” ja talousajattelija, näki itsenäiset talonpojat esteenä suunnitelmilleen pakottaa köyhät ihmiset tehdasvankiloihin, joissa heidän tulisi elää, työskennellä ja tuottaa 45 prosentin voittoa tehtaiden aristokraattisille omistajille: ”Metsämme ja yhteismaamme [synnyttävät Köyhät, jotka oleilevat niissä aivan liian paljon kuin Intiaanit konsanaan ja] ovat este teollistumisellemme, sekä Laiskuuden ja Velttouden Syntysijoja.”

Daniel Defoe, kirjailija ja kauppamies, huomautti, että Skotlannin ylämaalla ”ihmiset olivat erittäin hyvin varustettuja elintarpeilla […] hirven, peuran ja kauriinlihaa ylenpalttisen runsaasti, ja kaikkina vuodenaikoina, nuorta ja vanhaa, minkä he ampuvat pyssyillään milloin vain riistaa löytävät.”

Thomas Pennant, botanisti, oli sitä mieltä, että tämä omavaraisuus raunioitti täydellisen hyvän maalaisväestön: ”Ylämaalaisten käytöstapoja voidaan kuvailla näillä sanoilla: hyvin velttoja ja laiskoja, milloin heitä ei ole usutettu sotaan tai muun elähdyttävän ajanvietteen pariin.”

Koska täysinäinen vatsa ja tuottava maa olivat ongelma, ratkaisu, jolla nämä laiskurit saadaan ruoskittua sorvin ääreen, oli ilmeinen: potkitaan heidät pois heidän mailtaan ja annetaan nälkiintyä. ”Kolmevuotiaan tulisi ansaita oma leipänsä”.

Arthur Young, aikanaan suosittu kirjoittaja ja talousajattelija, jota John Stuart Mill kunnioitti, kirjoitti vuonna 1771: ”…jokainen paitsi idiootti ymmärtää, että alemmat luokat tulee pitää köyhinä, tai he eivät koskaan ole tuotteliaita.”

Sir William Temple, poliitikko ja (Gulliverin matkojen luojan) Jonathan Swiftin pomo, oli samaa mieltä, ja ehdotti että ruokaa tulee verottaa niin paljon kuin mahdollista, jotta estettäisiin työtätekevältä luokalta laiskuus ja irstailu. Temple edisti myös ajatusta laittaa neljävuotiaat lapset töihin tehtaisiin, kirjoittaen ”näillä menetelmin, toivomme, että tuleva sukupolvi tottuu niin jatkuvaan työntekoon, että se ajanmittaan tuntuu heistä mieleiseltä ja viihdyttävältä.”

Joidenkin mielestä nelivuotias oli jo liian vanha (sopeuttamiseen).

Perelmanin mukaan John Locke, usein vapauden filosofina nähty, vaati työn aloittamista jo kolmen vuoden kypsässä iässä. Lapsityövoiman käyttö innosti myös Defoeta, joka iloitsi mahdollisuudesta että ”neljän tai viiden vuoden iän saavuttaneet lapset… voisivat jokainen ansaita oman leipänsä.”

Tuottavuuden onnelliset kasvot

Jopa David Hume, tuo suuri humanisti, tervehti köyhyyttä ja nälkää positiivisina kokemuksina köyhälle luokalle, ja syytti Ranskan ”köyhyyttä” sen hyvästä ilmastosta ja hedelmällisestä maaperästä: ”On usein havainnoitu puutteen vuosina, jos puute ei ole äärimmäistä, että köyhät työskentelevät ahkerammin, ja todella elävät paremmin.”

Kunnianarvoisa kirkonmies Joseph Townsend uskoi, että ruoan säännöstely oli oikea toimintatapa: ”[Suora, työvoimaan kohdistuva] laeilla sitominen aiheuttaa liikaa vaivaa, melua ja väkivaltaa… kun taas nälkä on rauhanomainen, hiljainen, herkeämätön painostuskeino, mutta luontaisena motiivina tuottavuuteen, se vaatii mitä voimakkainta voimanponnistusta… Nälkä kesyttää villeimmätkin eläimet, se opettaa säädyllisyyttä ja kohteliaisuutta, tottelevaisuutta ja alistumista eläimellisimmällekin, itsepäisimmälle ja uppiniskaisimmalle.”

Patrick Colquhoun, kauppias joka perusti Englannin ensimmäiset (ja yksityiset) ”ennaltaehkäisevät poliisivoimat” estääkseen satamatyöläisiä lisäämästä niukkoja tulojaan varastetuilla tavaroilla, esitti kenties läpinäkyvimmän ja selkeimmän selityksen sille, kuinka nälkä ja köyhyys korreloivat tuottavuuden ja varallisuuden kasvattamisen kanssa:

”Köyhyys on yhteiskunnallinen olotila, jossa yksilöllä ei ole ylijäämätyötä varastossa, tai, toisin sanoen, ei omaisuutta tai keinoja elämiseen, paitsi se, minkä hän saa jatkuvasti työskentelemällä. Köyhyys on sen vuoksi mitä tärkein ja arvokkain yhteiskunnan rakennusaines, jota ilman kansat ja yhteisöt eivät voi pysyä sivistyksen tilassa. Se on ihmisen osa. Se on varallisuuden lähde, koska ilman köyhyyttä ei olisi työvoimaa, eikä voisi olla rikkauksia, ei hienostuneisuutta, ei mukavuuksia eikä hyötyä niille, joilla on varallisuutta.”

Colquhounin yhteenveto sopii myös rahaan, se on niin hyvä, että se kannattaa toistaa. Koska se, mikä päti englantilaiseen talonpoikaan 1700-luvulla, on yhä totta, mitä meihin tulee:

”Köyhyys on sen vuoksi mitä tärkein ja arvokkain yhteiskunnan rakennusaines, jota ilman kansat ja yhteisöt eivät voi pysyä sivistyksen tilassa. Se on ihmisen osa. Se on varallisuuden lähde, koska ilman köyhyyttä ei olisi työvoimaa, eikä voisi olla rikkauksia, ei hienostuneisuutta, ei mukavuuksia eikä hyötyä niille, joilla on varallisuutta.”

---

Artikkeli on julkaistu alunperin Verkkomediassa huhtikuussa 2012.

Kommentti

Miksi julkaisen uudelleen 8 vuotta sitten kirjoitetun tekstin? Koska se kuvittaa sitä, mitä nyt koronaviruspandemia-peitteen alla kiirehditään: jäljellä olevan hajautetun mallin pirstominen lainsäädännöllä ja pakkokeinoilla, ja pakottaminen malliin, joka palvelee vain harvoja keskittämällä taloudellisen, poliittisen ja sitä myöten yhteiskunnallisen vallan harvojen käsiin. Plantaasitalouden rakentamisen.

Näettehän yhtäläisyydet?

Yhteisöjen selviytymisen kannalta älykkäin toimintamalli on desentralisaatio; elintarvikkeiden, energian, lääkkeiden, aivan kaiken tuotannon hajauttaminen. Kun toimijoita on useita, yhtäaikaiset toimintahäiriöt eivät lamauta kaikkea, kuten keskitetyssä mallissa tapahtuu, eikä valta muiden elämän yli keskity vain harvojen käsiin. Vai luotatteko finanssi-instituutioihin, poliitikkoihin ja keskittyneen omistuksen vallanmediassa esiintyvien sopivien mielipiteiden asiantuntijoihin niin paljon, että olette valmiit uskomaan oman ja läheistenne elämän heidän käsiinsä? Nyt, kun olemme, taas, kriisissä — joka minun silmääni vaikuttaa suunnitellulle ja ohjatulle — ennen kuin edellisestä on edes ehditty toipua?

RS

LIITTEET

1. Adam Smith (5. kesäkuuta 1723, Kirkcaldy, Skotlanti – 17. heinäkuuta 1790, Edinburgh, Skotlanti) oli skotlantilainen taloustieteilijä ja moraalifilosofi. Hän oli yksi skotlantilaisen valistuksen avainhahmoja. Smithiä pidetään nykyaikaisen taloustieteen isänä, vapaakaupan varhaisena kannattajana ja keskeisenä klassisena liberaalina. Hänen tunnetuin teoksensa on vuonna 1776 julkaistu Kansojen varallisuus.

2. Francis Hutcheson (8. elokuuta 1694 – 8. elokuuta 1746) syntyi skottilaiseen presbyteeripapin perheeseen Irlannissa. Hutcheson toimi Glasgow´n yliopistossa moraalifilosofian professorina.
Häntä pidetään skotlantilaisen valistuksen ajan perustajaisänä, ja hän vaikutti suuresti Adam Smithin ja David Humen ajatteluun.

3. Karl Heinrich Marx (5. toukokuuta 1818 – 14. maaliskuuta 1883) oli preussilaisyntyinen yhteiskuntafilosofi ja sosiaaliteoreetikko. Marx tunnetaan erityisesti teoriasta, joka käsittelee työtätekevän ja omistavan luokan luokkaristiriitaa ja – taistelua. Marxin pääteoksen, Pääoman ensimmäinen osa ilmestyi lopulta 1867 (toinen ja kolmas osa ilmestyivät hänen kuolemansa jälkeen).
Filosofiassaan Marxin voi nähdä Hegelin seuraajana. Hegelin filosofia perustuu dialektiikkaan, joka tarkoittaa, että maailma kehittyy kahden vastakkaisen voiman, teesin ja antiteesin, taistellessa. Yhteiskuntien historiallinen kehityskulku näyttäytyy Marxin historianfilosofiassa seuraavana:

Orjayhteiskunnat – selkeät rajat vapaiden ja orjien välillä; antiikin Kreikan polikset väkivaltainen orjien kurissapito

Feodaaliyhteiskunta – maanomistajien ja maaorjien välinen kamppailu

Kapitalistinen (teollisuus) yhteiskunta – porvariston ja proletariaatin eli työväenluokan kamppailu, vähän väkivaltaa; laillisesti legitimoitu valta. Riisto näkymättömämpää, koska se tapahtuu rakenteellisesti

Marxin mukaan kapitalismia leimaa aikaisempia tuotantotapoja huomattavasti selkeämmät vastakkainasettelut kahden luokan välillä, jotka ovat porvaristo ja proletariaatti. Kapitalismin erottaa muista tuotantotavoista myös se, että siinä missä aiemmat tuotantoa hallitsevat luokat pyrkivät jonkinlaiseen stabiiliuteen, porvaristo ei voi olla mullistamatta jatkuvasti tuotantovälineitä ja sen mukana muita yhteiskunnallisia suhteita.

Kapitalismissa tuotantoluokka etsii leppymättä voittoja. Tyypillistä tälle tuotantotavalle on myös keskittyminen eli suurten pääomien ajautuminen yhä harvempien käsiin, sekä taloudellisten voittojen jatkuva rakenteellinen tendenssi pienentyä. Tarve saada voittoja saa porvariston levittämään tuotantotapansa ympäri maapalloa niin että tuotanto ja kulutus muuttuvat yleismaailmalliseksi. Näin kansakuntien välille syntyy riippuvuus ja sekä henkiset että materiaaliset tuotteet ylikansallistuvat > globalisaatio.

4. John Bellers (1654 – 8. helmikuuta 1725) oli englantilainen kasvatustieteilijä ja kveekari. Bellers kannatti kansallisia sairaaloita, joissa köyhiä voitaisiin hoitaa ja joissa lääkäreitä koulutettaisiin sekä työssä oppimista laiskuuden torjumiseksi. Bellers kirjoitti teoksen Proposals for Raising a College of Industry of All Useful Trades and Husbandry (1695).

5. Daniel Defoe (syntyi noin 1659-1661 Lontoossa, kuoli 24. huhtikuuta 1731): englantilainen kirjailija, journalisti ja vakooja. Kirjoitti Robinson Crusoen. Defoe syntyi Daniel Foe-nimisenä. Daniel lisäsi nimeensä De-etuliitteen ja väitti polveutunsa De Beau Faux’n suvusta. Vuonna 1696 hän perusti tiiliskivitehtaan Essexiin Tilburyn kaupunkiin.

6. Thomas Pennant (14. kesäkuuta 1726 – 16. joulukuuta 1798) oli walesilainen naturalisti ja antikvaari.

7. John Locke (29. elokuuta 1632 – 28. lokakuuta 1704), filosofi (brittiläinen empiristi), joka on tunnettu sekä tietoteoriastaan että yhteiskuntafilosofiastaan.
Yhteiskuntafilosofiassaan Locke kehitti vaihtoehdon Hobbesin luonnontila-ajatukselle ja esitti omana yhteiskuntateorianaan, että hallinto voi olla legitiimi vain, jos se saa hallittavien suostumuksen ja suojelee elämän, vapauden ja omaisuuden luonnollisia oikeuksia. Häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä liberalismin puolestapuhujista.

8. Arthur Young (11. syyskuuta 1741 – 12. huhtikuuta 1820) englantilainen kirjailija, joka kirjoitti maataloudesta, taloudesta ja yhteiskuntatieteistä.

9. John Stuart Mill (20. toukokuuta 1806 – 8. toukokuuta 1873) oli englantilainen filosofi ja taloustieteilijä, joka tunnetaan parhaiten utilitaristisen moraaliteorian kehittäjänä ja loogikkona. Historiankirjoihin Mill on jäänyt ennen kaikkea yhteiskunnallisena ajattelijana, joka vaati muun muassa valistuksen ajan ihanteita, yksilönvapautta ja ihmisten arviointia vain heidän ansioidensa pohjalta.

Teoksessaan Principles of Political Economy (1848) Mill otti laissez-faire -myönteisen kannan, mutta katsoi myös markkinoiden usein epäonnistuvan täydellisen hyödyn saavuttamisessa. Niinpä teoksessa on lueteltu joukko tilanteita, joissa valtion väliintulo on mahdollinen. Milliä on pidetty klassisen liberalismin perinteen ajattelijoista yhtenä vasemmistolaisimmista tai ei enää klassisen liberalismin vaan sosiaaliliberalismin yhtenä ensimmäisistä edustajista. 1830-luvulla hän etääntyi klassisesta liberalismista muttei luopunut yksilökeskeisyydestä.

Postuumissa teoksessa Chapters on Socialism (1879) Mill tuki osuustoimintaliikettä ja hyväksyi valtiolliset yritykset edellyttäen, että niillä ei ole monopolia, vaan ne kilpailevat yksityisten yritysten kanssa. Toisaalta J. C. Reesin tutkimuksen mukaan teos ei ole Millin kirjoittama (Mill and his early critics, Leicester, 1956). Lisäksi Millille sosialismi tarkoitti yksilöiden yhteistyötä yhteisten päämäärien eteen (vastakohtana itsekäs egoismi), ei pakollista yhteisomistusta kuten myöhemmin. Mill oli individualisti, jolle yhteisöillä ei ollut itseisarvoa.
Millin kuulumisesta klassisen liberalismin ajattelijoihin on kiistelty. Hän hyväksyi liberalismin perusperiaatteista esimerkiksi pakkovallan vastustamisen ja valtiovallan roolin rajoittamisen tarpeellisuuden.

10. Sir William Temple, ensimmäinen baronetti (25. huhtikuuta 1628 – 27. tammikuuta 1699) oli englantilainen valtiomies ja esseisti.

11. David Hume (1711- 1776). skotlantilainen filosofi, ekonomisti ja historioitsija, joka tunnetaan tietoteoreettisen empirismin kehittäjänä ja valistusaatteen hahmona. Hume saavutti suuren kirjallisen maineen esseistinä ja historioitsijana. Hume esitti poliittisen ihmisen tavan luomuksena, jolla oli taipumus myöntyä hiljaisesti vakiintuneeseen hallintoon, ellei kohtaa epävarmoja olosuhteita. Hän katsoi, että ainoastaan uskonnolliset erimielisyydet saivat ihmiset poikkeamaan suunnastaan jokapäiväisessä elämässä ja ajattelemaan poliittisia asioita. Hume oli itse konservatiivi politiikassa, ja tämän on katsottu näkyneen hänen historiantulkinnoissaan.

12. Joseph Townsend (4. huhtikuuta 1739 – 9. marraskuuta 1816) oli fyysikko, geologi ja Wiltshiressä sijaitsevan Pewseyn kirkkoherra. Vuonna 1786 Townsend kirjoitti teoksen A Dissertation on the Poor Laws jossa hän pyrki murskaamaan naturalistisen, talouden luonnonlakeja (naturalistic theory of economics) koskevan teorian. Townsend vastusti myös kiivaasti työhön kykenevien köyhien auttamista ulkopuolisella avulla so. sosiaalista tulonjakoa, vaikka samalla Townsend kannatti ”sosiaaliturvaa”, jossa jokaisen tulisi pakolla kuulua yhteisöihin, jotka vastaisivat köyhien terveydenhuolto- ja hautauskuluista.

13. Patrick Colquhoun (14. maaliskuuta 1745 – 25. huhtikuuta 1820), skotlantilainen kauppias, tilastotieteilijä ja rauhantuomari, joka perusti ensimmäisen ennaltaehkäisevän poliisijoukon Englantiin, Thamesin jokipoliisin. Poliisivoimien perustaminen vastoin silloista Englannin perustuslakia onnistui käyttämällä perusteluna kustannustehokkuutta.

Lähteet

The Exiled | Yasha Levine: Class War for Idiots: Recovered Economic History: ”Everyone but an idiot knows that lower classees must be kept poor, or they will never be industrious”. http://exiledonline.com/recovered-economic-history-everyone-but-an-idiot-knows-that-the-lower-classes-must-be-kept-poor-or-they-will-never-be-industrious

Katso myös Christian Marazzin ”Finanssikapitalismin väkivalta” (2015)

Kuva: HowMuch.net