Kylmän sodan kierrätysstrategiat pyrkivät muovaamaan mielipideilmastoa informaatiosodalla.

Maineenmustaus-hyökkäyksen kohteeksi joutunut The Grayzone -vapaamediasivusto on julkaissut vastineen, jossa esitellään hyökkäävä taho. Hyökkäystä johtaa Euroopan unionin jäsenmaiden, mukaan lukien Suomi, ja Yhdysvaltain hallituksen epävirallisen lisäkäden, National Endowment for Democracy -järjestön (NED) rahoittama operaatio Coda Story.

NED perustettiin Ronald Reaganin hallituksen aikana CIAn toimesta sekaantumaan vaaleihin ja tuottamaan viestintäkampanjoita niiden valtioiden johtoa vastaan, jotka vastustavat Yhdysvaltain geopolitiikkaa. NEDin toimenkuvaan kuuluu edistää vapaamarkkinoita ”rahoittamalla oikeistoryhmiä, kansalaisjärjestöjä ja medioita niissä maissa, joissa Yhdysvallat on päättänyt vaihtaa hallituksen.”

Euroopan unionin jäsenmaat kuljettavat oman rahoituksensa NEDin mallin mukaan rakennetun, vuonna 2013 aloittaneen European Endowment for Democracy -organisaation (EED) kautta.

Hämärä uuskonservatiivinen sivusto nimeltään Coda Story on aloittanut loka-kampanjan sellaisia amerikkalaisia journalisteja vastaan, jotka kyseenalaistavat Uuden kylmän sodan propagandan.

Se, mitä tämä sivusto ei ole paljastanut on, että sitä rahoittaa Yhdysvaltain hallitus Euroopan unionin tuella, että se on kytketty sotaliitto NATOon ja osa laajempaa vallanvaihto-operaatioiden verkostoa, jota rahoittavat länsihallitukset ja yritysoligarkit.

Ben Norton | The Grayzone

Coda Story on perustettu 2016, ja se markkinoi itseään Kiinan ja Venäjän hallitusten disinformaation urheana vastavoimana, Norton kertoo pitäen tätä ironisena kyseessä olevan sivuston rahoittajien takia, ja koska Coda Story tuottaa omaa disinformaatiota tukeakseen Washingtonin uutta kylmää sotaa Pekingia ja Moskovaa vastaan.

Yhdysvaltain ulkosuhdeneuvosto -ajatushautomon (Council on Foreign Relations, CFR) ulko- ja turvallisuuspolitiikan suuntaviivoja maaliskuussa 2015 hahmotellut raportti Revising U.S. Grand Strategy towards China, Council Special Report n:o 72 määritteli politiikan päämääräksi Kiinan eristämisen, koska Kiina uhkaa Yhdysvaltain globaalia ylivaltaa. Samana vuonna Yhdysvaltain kansallinen turvallisuusstrategia nimesi Kiinan ohella vihollisiksi Venäjän ja Iranin.

The Grayzone sai Coda Storyn kimppuunsa osoitettuaan “läntisten hallitusten Kiinan vastaisen propagandan erittäin epäilyttävät lähteet ja menetelmät” Norton kertoo jatkaen, ettei Coda Storyn loanheitto kumonnut tai kiistänyt yhtään ainoaa faktaa The Grayzonen artikkelissa, vaan tyytyi viittailemaan The Grayzonen olevan epäluotettava, koska eräät sen kirjoittajat ovat antaneet haastatteluita Venäjän ja Kiinan valtioiden medialle, ja koska ”vieraiden hallitusten viranomaiset ovat ajoittain tviitanneet linkkejä The Grayzonen artikkeleihin”.

Norton mainitsee myös Axios-sivustolla bloggaavan Kiina-vastaisen kirjoittajan, Bethany Allen-Ebrahimianin “haastaneen” The Grayzonen faktapohjaisen raportoinnin ja pyrkineen päämääräänsä mm. siteeraamalla oligarkkien, länsihallitusten ja -rahaston (German Marshall Fund, GMF) rahoittamaa, verkkosensuuriadvokaatti-informaatiosotaoperaatiota (Alliance for Securing Democracy, ASD) – joka sekin pyrkii sensuroimaan valtavirta-kerronnasta erivävää tulkintaa esittäviä sivustoja.

GMF:n rahoittajat ovat Saksan, Yhdysvaltain ja Ruotsin ulkoministeriöt, Euroopan unioni ja Yhdysvaltain kehitysapurahasto USAID.

Coda Story on osa laajempaa Coda Network -verkostoa, joka on eurooppalaisten pro-NATO -julkaisujen ryhmittymä. Verkostoon kuuluvat ukrainalainen nettisivusto valuuttakeinottelija George Sorosin rahoittama Ukrayinska Pravda, Sprektr.Press, Kloop ja TOK.TV.

Vuonna 2019 Coda Storya hallinnoiva Coda Network sai NEDilta 180 130 dollaria tuodakseen yhteen “journalisteja ja riippumattomia mediajulkaisuja kautta Euraasian tuottamaan korkealaatuista narratiivi-journalismia , keskittyen tiettyihin disinformaatioon kytkeytyviin avainteemoihin.”

Kesäkuussa NED-blogi Democracy Digest kehui rahoittamansa Coda Storyn voittamaa Euroopan lehdistöpalkintoa, joka tuli Kiina-vastaisesta sisällöstä, ja vielä uudelleen muutamaa päivää myöhemmin, Norton kirjoittaa.

NED korosti, kertoo Norton, Coda Storylla olevan kaksi toimistoa, toinen New Yorkissa ja toinen Georgiassa (aiemmin Gruusia), josta on tullut läntisten tiedustelupalveluoperaatioiden ja värivallankumousten suunnittelukeskus.

Lännen tukeman vuoden 2003 Ruusu-vallankumouksen jälkeen Georgiasta tuli käytännössä Yhdysvaltain, Euroopan unionin ja NATOn klientti, joka tavoittelee NATO-jäsenyyttä, Norton toteaa jatkaen kertomalla, että Yhdysvaltain armeijan kouluttamia, Georgian erikoisjoukkojen jäseniä liittyi myöhemmin ISIS-joukkoihin Syyriassa ja Irakissa, kuten tsetseenijohtaja, ISIS-komentaja Omar al-Shishani.

Georgian värivallankumouksen jälkeen johtoon asetettiin Washingtonin lemmikiksi kutsuttu Mihail Saakashvili. Hänen poikansa Eduard Saakashvili työskenteli Coda Storyn apulaistoimitussihteerinä 2018–2019.

Coda Storyn eräs perustajajäsen, Georgian Tbilisistä kotoisin oleva Natalia Anteleva työskenteli ennen Coda Storya Ison-Britannian yleisradioyhtiö BBC:n Kaukasuksen toimituksessa kirjoittaen Georgian ja Venäjän välisestä vuoden 2008 sodasta Moskovan vastaisesta näkökulmasta, Norton kertoo. Vuonna 2018 Anteleva puhui Tbilisissä järjestetyssä NATO-Georgia Public Diplomacy -foorumissa “Totuuden jälkeinen aika ja vale-uutiset” -paneelissa.

Antelevan kanssa paneeliin osallistui myös länsirahoitteisen Venäjän vastaisen Ukraine Crisis Media Centerin hybridisodankäynnin analyysiryhmän Oleksiy Makukhin, ja moderaattorina toimi BBC-veteraani, NATOn Euroopan päämajan (Supreme Headquarters Allied Powers Europe, SHAPE) strategisesta kommunikaatiosta vastaava Mark Laity, Norton hahmottelee informaatiosodan harjoittajien keskinäisiä kytköksiä.

Suomen yleisradioyhtiötä edusti Jessikka Aro.

Yleisradioyhtiöiden ja uutistoimistojen käyttäminen informaatiosodankäynnin välineinä ei sinällään ole mitään uutta. Cambridge Clarion julkaisi 20. lokakuuta 1997 artikkelin “MI6 fed Cold war propaganda to BBC”, jossa kuvaillaan kuinka brittien salaisen palvelun (MI6) osasto Information Research Department (IRD) toimi, ja kuinka ulkoministeriöllä ja BBC:lla oli salainen yhteistyösopimus propagandalähetyksistä.

Toinen Coda Storyn perustajista, Ilan Greenberg, on toiminut Woodrow Wilson International Center -ajatushautomossa, jota Yhdysvallat rahoittaa. Vuonna 2018 Coda Story sulautui yhteen toisen, valtiorahoitteisen anti-Venäjä –blogin, The Interpreterin kanssa.

The Interpreter on uuskonservatiivin, salafisti-jhadisteille tukea lobbaavan Michael Weissin lempiprojekti, Norton kertoo. Weiss rakensi The Interpreterin vuonna 2013, Venäjän federaation presidentti Vladimir Putinin vihamiehen, oligarkki Mikhail Khodorkovskyn tuella.

Varhaisina vuosinaan Interpreter-blogia valvoi Institute of Modern Russia, voimakkaan Khodorkovsky-suvun Venäjän [hallinnon] vastaista propagandaa puskeva ajatushautomo.

Lisäksi blogi kertoi saaneensa siemenrahoituksen Lontoossa sijaitsevalta Herzen-säätiöltä. Outoa kylläkin, verkosta ei löydy mitään mainintaa Herzen-säätiöstä ulkopuolella sen yhteyden The Interpreteriin.

Ben Norton

Vuonna 2015 The Interpreter ilmoitti, että sitä alkaa sponsoroida erikoisprojektina CIAn kylmän sodan aikana perustama psykologisen sodankäynnin yksikkö Radio Free Europe/Radio Liberty, RFE/RL – joka on alkuperäinen lähde myös viitenä viime vuonna levitetylle Kremlin trollit -tarinalle.

Seuraavana tarinaan tarttui BBC, ja nämä kaksi pompottelivat Kremlin trollit -tarinaa, kunnes muutkin mediat alkoivat kirjoittaa aiheesta.

Vuonna 2017 The Interpreterista tuli NATOn ajatushautomon, Atlantic Councilin kumppani. Atlantic Council saa rahoituksensa NATOlta, Yhdysvaltain ja Ison-Britannian hallituksilta, aseteollisuudelta ja öljyteollisuudelta. Myös ukrainalainen Burisma on rahoittanut Atlantic Councilia.

Vuonna 2018 Weiss toimi The Interpreterin vastaavana päätoimittajana ja Coda Storyn konsultoivana toimittajana.

Yhteistyötä tehtiin myös Washingtonissa päämajaansa pitävän Center for European Policy Analysis -ajatushautomon (CEPA) kanssa. CEPAn rahoituslähteet ova toisintoa muiden verkostoon kuuluvien rahoituksesta. CEPA mainitaan brittien trolliverkosto Integrity Initiativen asiakirjoissa yhteistyökumppanina.

Coda Storyn Natalia Anteleva on nähnyt jostain syystä tarpeelliseksi valehdella Twitterissä, että Coda Story ei ota vastaan rahoitusta hallituksilta, oligarkeilta eikä tekno-yrityksiltä – vaikka se onkin saanut siemenrahoitusta Access Now -säätiöltä.

Access Now -säätiö on kauttakulkurahasto, jonka kautta hallitukset ja megayritykset kuljettavat rahoitusta avoimen teknologian aloitteisiin (Open Technology Initiatives) niissä maissa, joissa Yhdysvallat ja Euroopan unioni haluavat saada aikaan hallituksenvaihdoksen, Norton kuvailee. Lisäksi Access Now saa rahoitusta CIAan kytkeytyviltä muilta säätiöiltä kuten Ford Foundation, George Sorosin Open Society Foundation (OSF) sekä tekno-oligarkki Pierre Omidyarin Luminate Groupilta sekä Omidyar Networkilta.

Omidyar rahoittaa myös tutkivien journalistien verkostoa (ICIJ, International Consortium of Investigative Journalists), joka tutki verokeidastietovuotoja – Panama Papers ja Paradise Papers.

ICIJ:lta “jäi huomaamatta”, että heidän rahoittajansa Omidyar Network Fund LCC ohjasi rahaa Seychelleille – jota ICIJ kutsuu likaisen rahan saareksi – OffGrid Electric Ltd:lle.

RS

Access Now:n tukijoihin kuuluu myös “yksityisen, Brysselissä sijaitsevan lakifirman, jolla on toimisto Kiovassa” Content Fund -rahasto, joka saa oman rahoituksensa “samoin ajattelevilta [lue: Venäjä-vastaisilta) hallituksilta, yksityisiltä säätiöiltä ja kansainvälisiltä organisaatioilta”. Avoimuuden hengessä yksityiskohtaisempia tietoja ei anneta.

Soros rahoittaa Open Society -säätiön kautta myös Eurasia Program -ohjelmaa, jolla on mediaohjelma Eurasia.net. Eurasia.net “lainaa kirjoittajia” Coda Storylle ja päinvastoin.

Coda Storyn yhteistyöverkostoon kuuluu Rappler -sivusto, jota rahoittaa NED, aiemmin mainittu Yhdysvaltain hallituksen organisaatio sekä Omidyar. Omidyarin Luminate Group on avoimesti kertonut aikeistaan tukea taloudellisesti organisaatioita maissa, joissa on meneillään siirtymävaihe, vastustaakseen Kiinaa ja Venäjää. “Siirtymävaihe” on koodikieltä, joka tarkoittaa Yhdysvaltain vallanvaihto-operaatioiden tukemista.

Norton mainitsee vielä eräänä esimerkkinä sotia kannattavan, tiedustelupalveluja lähellä olevan julkaisun, Foreign Policyn, jonka taustarahoitus tulee nykyajan orjuutta harjoittavalta absoluuttiselta monarkialta, Yhdistyneiltä Arabiemiirikunnilta (UAE, United Arab Emirates).

Länsihallitusten ja aseteollisuuden sponsoroimilla mediajulkaisuilla menee selvästikin taloudellisesti hyvin. Sisältö on maksettua markkinointia politiikka-ohjelmille ja niiden vaatimalle aseistukselle.

Kiinan osalta voimme poimia esimerkin mielipiteenmuokkauksesta ja sen tavoitteista. NED rahoittaa Kiinan Xinjiangin alueella asuvien uiguurien ihmisoikeusprojektia, Uighur Human Rights Project (UHRP) sekä muslimi-uiguurien separatistiryhmiä, jotka haluavat irtautua Kiinasta ja perustaa uuden valtion, Itä-Turkestanin.

Kiinassa puhutaan 52:ta eri kiinankieltä, ja etnisiä sekä uskonnollisia ryhmiä on paljon. Tämä avaa hyvät mahdollisuudet Kiinan pilkkomiseen keskenään riiteleviksi etno-sektariaaniksi pieniksi ryhmiksi – kuten Jugoslavian tuhoamissodassa tehtiin ja kuten Syyriassa tehdään parhaillaan.

Kiina tuskin on mikään ihmisoikeuksien luvattu maa, mutta paraneeko ihmisoikeustilanne kylvämällä sisäistä hajaannusta?

---

PÄIVITYS 25.10.2020 klo 23:54: Artikkelikuva, linkin lisäys.

Kommentti

Omidyarin vertikaalinen integraatio

Kuten ylempänä mainitsin, Omidyar rahoittaa tutkivien journalistien ICIJ-ryhmää. Verokeidastietovuotoja tutkinut ICIJ ei löytänyt Omidyaria papereista eikä juuri muitakaan länsimaisia verokeidastelijoita. Sensijaan jokainen venäläinen, syyrialainen, pohjois-korealainen, zimbabwelainen ja vastaava rötösherra löydettiin ja uutisoitiin.

Omidyar antoi Sorosin kanssa faktantarkistusryhmä Poynterille miljoona dollaria perustaakseen faktantarkistusverkoston Poynterin avulla. Johtuiko lahjoituksesta vai jostain muusta syystä, Poynter on ylistänyt brittien trolliverkostoon kuuluvaa, valehtelijaksi osoitettua journalistia, Luke Hardingia sekä ICIJ:ia laadukkaasta työstä – samoin kuin Omidyarin kustantamaa mediaa, The Interceptia.

Lehdiston vapautta puolustava komitea, The Committee to Protect Journalists (CPJ) on sekin nauttinut Omidyarin hyväntekeväisyyttä. CPJ järjestää lehdistönvapaus-tilaisuutta nimeltään International Press Freedom Awards, tilaisuudessa myönnettiin mm. Gwen Ifill Press Freedom Award –palkinto flippiiniläiselle journalistille Maria Ressalle. On käytännöllistä, kun omistaa median, toimittajia, faktantarkistajan, journalismi-yhdistyksen ja journalismi-palkinnon: voi palkita itsensä ja kirjoituttaa saadusta palkinnosta omissa medioissa. Jos lukija ei itse tarkista kytköksiä, hän uskoo lukevansa riippumatonta ja luotettavaa tietolähdettä.

Ressa työskentelee Omidyarin rahoittamassa Rappler -mediassa, ja on esiintynyt NATOn ajatushautomon Atlantic Councilin konferenssissa kertomassa [Filippiinien presidentin Rodrigo] Duterten trollien vainon kohteeksi joutumisestaan. Ressa on myös vaatinut sosiaalisen median alustoja kuten Facebookia kiristämään sensuuria sekä puhdistamaan alustansa valeuutisista (lue: vaihtoehtomediasta).

No mutta! Missä ihmeessä olen kuullut ja nähnyt tämän käsikirjoituksen aiemmin…

Syyriasta kotoisin oleva, Saksassa asuva kirjailija Rafik Schami on todennut että despoottiset hallitukset eivät tunnusta sävyjä; jollet ole puolellamme, olet vastaan.

Kuinka kaukana länsihallitusten innostus sensuuriin ja oman tarinan tarjoilemiseen on enää despotismista, montako askelta on jäljellä yhden totuuden ”demokratiaan”?

RS

Lähde

Norton, Ben | The Grayzone (18.8.2020): US govt-funded Coda Story smears American journalists who undermine new Cold War propaganda. https://thegrayzone.com/2020/08/18/us-government-funded-coda-story

Kuva: Pxhere (CC0)
Kuvanmuokkaus: RS, JL