KIINASSA VUOSISATOJA ENNEN AJANLASKUA ELÄNEEKSI KATSOTUN AJATTELIJAMESTARIN LAOTSEN VIISAUKSIIN KUULUU HUOMIOITA JA NEUVOJA, JOTKA SOPIVAT KUIN VALETTU NYKYISEN TIEDON JA (TIETO)TEKNOLOGIAN VALLANKUMOUKSEN POST-POSTMODERNIN, LÄNTISEN MAAILMANKUVAN LAPSILLE.

Seuraavat sitaatit teoksesta ”The Complete Works of Lao Tzu: Tao Teh Ching and Hua Hu Ching” (kääntänyt mestari Hua-Ching Ni).

Tao Teh Ching (Tao-Te-Ching): ”Hyveen tie”, ”Tien ja hyveen klassikko” tai ”Tien kirja”.

Hyvä prinssi, ehjässä ja vilpittömässä mielessä on suuri voima. Pitämällä mielensä ehjänä ja koskemattomana, muinaiset viisaat kehittivät perustavaa laatua olevia mielen ja hengen kykyjä. He ymmärsivät, että älyllinen kehitys yksinään pirstoo mielen ja voi johdattaa henkilön kauas elämän todellisesta luonteesta.

Tulevaisuudessa, ihmiskunta ylikorostaa mielen intellektuaalista elementtiä. Sen sijaan, että tunnistettaisiin elämän kokonaisuus, ihmiset katsovat elämää kuin sillä olisi maailmallinen ja henkinen aspekti, jotka ovat erillisiä eivätkä yhteydessä toisiinsa.

Ihmiset kadottavat itsensä havainnollisen tiedon sirpaleisiin, ja heistä tulee pikemminkin tietonsa uhreja kuin tietonsa mestareita.

Parannus tulevan ajan suuressa hämmennyksessä eläville ihmisille löytyy muinaisen ajan tiedosta, jota on siirretty sukupolvelta toiselle, tieto elämän olennaisesti yhtenäisestä luonteesta.

Kokonaisvaltainen elämäntapa, jota muinaiset viisaat harjoittivat, sisällytti kehon, mielen ja hengen kaikkeen heidän toimintaansa. Heidän vaatetuksensa, ruokavalionsa ja asumuksensa olivat sopusoinnussa luonnon kanssa.

He luottivat liikkumisessaan omiin jäseniinsä. Heidän kouluttautumisensa oli laajaa ja kokonaisvaltaista; se ei korostanut yhtä osa-aluetta heidän olemuksessaan ja laiminlyönyt toisia. He eivät etsineet erikoista tekemistä virkistyksekseen; heidän työnsä ja virkistyksensä oli yksi ja sama.

Heidän harjoituksensa eivät kehittäneet ainoastaan kehoa vaan myös mieltä ja henkeä harmonisoimalla sisäisiä energioita. Heidän musiikkinsa toimi siltana mielen ja hengen välillä, eikä ollut pelkkää tunteiden helpotusta.

Heidän johtajansa valittiin, koska he olivat esimerkillisiä hyveessä, ei heidän taloudellisen tai sotilaallisen kyvykkyytensä perusteella.

Prinssi vastasi: ”Kunnioitettu opettaja, kuinka tulevaisuuden suuren hämmennyksen ajassa elävät ihmiset voivat toimia heidän suuresti vaivatussa ajassaan?”

[Lao Tse vastasi:] Ystävällinen prinssi, tulevaisuuden ihmisten ei pitäisi sokeasti hyväksyä uutta eikä [sokeasti] hylätä vanhaa.

Asioilla, jotka kehitettiin kauan sitten, voi olla suuri arvo jos ajan testi on osoittanut ne turvallisiksi ja tehokkaiksi. Uudet keksinnöt, joita ilmaantuu, saattavat vaikuttaa oikoteille, mutta ajallisen mukavuuden asiat tuovat ongelmia myöhemmin.

Tulevat sukupolvet joutuvat arvioimaan kaikki vanhat ja uudet löydöt ja keksinnöt varmistaakseen niiden hyödyllisyyden ja turvallisuuden, kokonaisvaltaisen elämäntavan tarkistusmittojen mukaan.

Tietä pitkin

Lao Tseta (myös muodoissa Laozi ja Lao Tsu, suom. Laotse) pidetään taolaisuuden perustajana. ”Lao Tse” on kunnianimi, joka tarkoittaa ”Vanhaa mestaria”.

Taolaisuus on filosofinen järjestelmä, joka korostaa ihmisten välistä, yhdistävää empatiaa tienä rauhaan ja harmoniaan.

Empatia mahdollistuu tunnistamalla Tao, yhdistävä ja luova kosminen voima, joka on luonut kaiken. Taon yhteyteen pyrkiminen tuo harmonian ja rikastuttaa elämää, Taon vastustaminen tuo turhautumista, onnettomuutta ja vihaa, joista seuraa huonoa käytöstä.

Jos ihmiset tunnistaisivat edes joskus, että heidän intressinsä eivät aina ole samat kuin muiden, ja huomioisivat myös muiden tunteet, elämä olisi paljon mukavampaa kaikille, taolaisuus opettaa.

Taolaisuutta voisi kuvata anti-autoritääriseksi filosofiaksi; haluttua lopputulosta ei saa yrittää pakottaa tulemaan; ihmisten tekemät lait eivät tee ihmisistä hyviä eivätkä lisää hyvää käytöstä, sisäistä rauhaa tai empatiaa. Vain Taon (Tien) seuraaminen vie maaliin.

Tie, jonka voi kuvata, määrätä, ei ole Ikuinen Tie

Nimi, jonka voi antaa, ei ole ikuinen nimi.

Nimettömyys on maan ja taivaan alkuperä,

Nimetty on kaikkien asioiden äiti.

Niinpä olkoot aina Olemattomuus, jotta näemme vivahteet,

ja olkoot aina Oleminen, jotta näemme tuloksen.

[Ne] kaksi ovat yhtä.

Mutta sen jälkeen, kun ne [kaksi] on tuotettu, niillä on eri nimet.

Baird, Forrest & Heimbeck, Raeburne S.
”Philosophic Classics: Asian Philosophy, Volume VI”

Pekka Ervast kääntää saman säkeen seuraavasti:

Se Tao, jota voidaan määritellä, ei ole Ikuinen Tao.

Se nimi, joka voidaan mainita, ei ole Taon todellinen nimi.

Se Tao, joka oli ennen taivasta ja maata, on nimetön ei-olevainen.

Nimellinen olevainen on kaikkien olioiden Äiti.

Sentähden ihminen etsii ei-olevaisen Ensimäistä Mysteriota,
kun olevainen näyttää hänelle, mitä ei-olevaisesta on syntynyt.

Olevainen ja ei-olevainen ovat yhtä kaikessa muussa kuin nimessä.

Tätä näennäisten vastakohtien samaisuutta minä nimitän Syvyydeksi,
suureksi Pohjattomuudeksi, Kummastuksen Avonaiseksi Oveksi.

Hallitsijan oma esimerkki vaikuttaa lakeja enemmän. Paras hallitsija on sellainen, joka hallitsee niin vaivattomasti että näyttää kuin hallitsija ei tekisi mitään ja silti kaikki on tehty.

(säe 17)

Muiden näkemyksiä ei kuule, jos on täynnä omiaan; sopua ei synny, jos ei olla valmiita kompromisseihin; huonoa käytöstään ei voi korjata, jos ei hyväksy kritiikkiä.

Menestyksestä on vähän toivoa, ihmissuhteissa tai tekemisissä, jos pitää kiinni siitä, mitä luulee tietävänsä sen sijaan että avaisi itsensä uusille ideoille ja erilaisille näkemyksille.

(säe 22)

Olemisen tulee virrata kuin vesi.

Han-dynastian aikainen historioitsija Sima Quan (145/135–86 eKr) kertoo Lao Tsen liittyvän legendan teoksessaan Records of the Grand Historian.

Sima Quan kertoo Lao Tsen olleen filosofi ja kuninkaallisen kirjaston kuraattori Chun valtiossa, Sotivien valtioiden (Zhanguo) aikana (481–221 eKr). Tuolloin, noin kolmensadan vuoden ajan Qin-, Zhao-, Han-, Wei-, Yan-, Qi- ja Chu -valtiot sotivat keskenään. Väsyttyään ihmisten itsekkyyteen ja hallituksen korruptoituneisuuteen Lao Tse päätti lähteä maanpakoon.

Kun Lao Tse oli poistumassa “Kiinasta”, Zhoun valtiosta, Luo-Yin laaksossa sijaitsevan läntisen solan kautta, portinvartija Yin Hsi (Yinxi) pysäytti hänet ja pyysi kirjoittamaan filosofiansa ylös häntä varten ennen kuin Lao Tse jätti sivilisaation ikiajoiksi. Lao Tse suostui, istahti kivelle ja kirjoitti Tao Teh Chingin, runomuodossa.

Tutkijat ovat erimielisiä siitä, onko Lao Tse elänyt koskaan, vai ovatko Lao Tsen nimellä julkaistut, säilyneet tekstit useamman kirjoittajan työtä. Taolaisuuden ydinfilosofian uskotaan nousseen talonpoikaisluokasta Shang-dynastian aikana (1600-1046 eKr).

Taolaisuudesta tuli valtionuskonto Tang-dynastian aikana, 618-907 jKr.

---

Kuva: Roquai (CC BY-SA 3.0) via Wikimedia Commons, Needpix (CC0), Needpix (CC0)
Kuvanmuokkaus: Johanna L