Tartuntatautilakiin esitetyt muutokset ja väliaikaiset muutokset ovat täysin suhteettomia koronan vaarallisuuteen nähden.

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi tartuntatautilain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta sisältää huolestuttavia piirteitä. Jo esityksen nimi kertoo, että osasta muutoksia suunnitellaan pysyviä.

Lakiesitys on 174 sivua. Siis pitkä. Harva sitä käy lukemaan joulun alla läpi. Syytä olisi.

Media on tähän mennessä nostanut esille vain elinkeinotoimintaan ja matkustamiseen liittyvät rajoitukset. Niissäkin on kritisoitavaa – harvan pk-yrittäjän talous kestää mielivaltaisia sulkemisia tartuntariskiepäilyn perusteella – mutta ne eivät ole niin huolestuttavia kuin pakkokaranteenin ja pakkohoidon kynnyksen huomattava keventäminen.

Lakiin esitetyt muutokset eivät ole missään suhteessa siihen, että alle 60-vuotiaiden ikäluokissa lähes 100% koronan sairastaneista paranee.

Tartuntatautilain pysyvinä muutoksina esityksessä ehdotetaan täsmennettäväksi myös tiedonsaantioikeuksia koskevaa sääntelyä mukaan lukien poliisin tiedonsaantioikeus karanteeni-ja eristämispäätösten valvontaa varten, työstä, varhaiskasvatuksesta ja oppilaitoksesta poissaoloa koskevia säännöksiä sekä karanteenia ja eristämistä koskevaa sääntelyä. Eristäminen olisi jatkossa mahdollista myös muuhun paikkaan kuin terveydenhuollon toimintayksikköön.

Koronapandemia tekosyynä

Tartuntatautilain uudistustarvetta perustellaan koronapandemialla, jonka lääke- ja teknologiayhtiöiden sekä muiden edunsaajaryhmien rahoittama Maailman terveysjärjestö (World Health Organization, WHO) julisti 31.1.2020.

Tartuntatautilain ”määritelmäpykälän (3 §) mukaan poikkeuksellisella epidemialla tarkoitetaan Maailman terveysjärjestön [WHO:n] julistamaa pandemiaa sekä muuta tartuntatautiepidemiaa, joka aiheuttaa merkittävän uhan kansanterveydelle ja terveydenhuollon palvelujen riittävyydelle (7 kohta).”

Muutosesitys ei huomioi sitä, että WHO muutti pandemiamääritelmiä – vääräksi hälytykseksi osoittautunutta – sikainfluenssafiaskoa edeltävänä aikana siten, että taudin ei tarvitse aiheuttaa suurta kuolleisuutta tai sairastuneisuutta, pelkkä levinneisyys riittää.

Vuosittain kiertävät influenssat ja nuhat voidaan julistaa pandemioiksi WHO:n nykyisillä määritelmillä. Estääkö mikään WHO:ta julistamassa väärää hälytystä vaikka vuosittain ja valtioita soveltamasta pakkotoimia kansalaisiinsa samaan tahtiin?

Lain 4 §:n mukaan tartuntataudit jaetaan yleisvaarallisiin ja valvottaviin tartuntatauteihin sekä muihin tartuntatauteihin. Tartuntatauti on yleisvaarallinen, jos taudin tarttuvuus on suuri, tauti on vaarallinen ja taudin leviäminen voidaan estää tautiin sairastuneeseen, taudinaiheuttajalle altistuneeseen tai tällaisiksi perustellusti epäiltyyn henkilöön kohdistettavilla toimenpiteillä.

Hallituksen esityksen perustelut ontuvat sikäli, että koronakuolleiden (1,6 miljoonaa) määrä suhteutettuna maailman väkilukuun (7,7 miljardia; 1 miljardi on tuhat miljoonaa) on marginaalinen millä mittapuulla tahansa arvosteltuna.

Koronakuolleisiin on merkitty koronaepäiltyjä ja koronan kanssa – ei koronaan – kuolleita sikin sokin. ”Tapauksiin” taas luetaan positiivisen testituloksen saaneita, vaikka testipositiivinen ei merkitse sitä, että henkilö olisi sairas – positiivinen tulos saattaa kertoa myös luontaisesti saavutetusta immuniteetista.

Saksan yhteydessäkin (s. 64) hallituksen perusteluissa puhutaan tartuntatapauksista. Tartunta ei kuitenkaan merkitse, että henkilö olisi sairas tai välttämättä tartuttaisi. ”Itävallan tartuntaluvut ovat nousseet syksyn myötä maaliskuun tasolle, jolloin maa oli lock-down-tilassa” – eli eristyssulun aikana tartuntaluvut olivat ylhäällä?

^{Toimitus huomauttaa} Viimeisin näkemäni esimerkki epidemiologisesti ajatellen kelvottomasta datasta oli Eksoten ”Koronavirustauti lukuina”, jossa kerrotaan että ”Tietosuojasyistä Eksote noudattaa jatkossa taulukossaan THL:n ja STM:n yhteistä valtakunnallista linjaa ja julkaisee sairaalahoidossa olevien potilaiden määrän vasta, jos potilaita on sairaalassa enemmän kuin viisi. 12.10. alkaen emme yksilönsuojan takia käytä enää taulukossa ilmaisua 0 vaan 0-5. Aiemmin taulukkoon merkittiin luku 0, mikäli sairaalassa ei koronaviruspotilaita ollut hoidettavana.”

THL:n ja STM:n yhteisellä valtakunnallisella linjalla todelliset luvut pysyvät siten arvauksen varassa – vaikka eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan selonteossa nimenomaan korostetaan kuinka tärkeää on, että:

Reaaliaikainen, tosiasiapohjainen ja läpinäkyvä tiedonvälitys on varmistettava. Pandemioissa taudinaiheuttajien leviämiseen, oireisiin ja hoitoon, sekä eri toimijoiden reaktioihin liittyy paljon epävarmuutta. Pandemiaan liittyviä päätöksiä tehdään epävarmuuden vallitessa samaan aikaan kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja lähes jokaisessa organisaatiossa. Useissa kirjoituksissa todetaan, että hallituksen päätöksenteon perusteiden tulisi olla epävarmassakin tilanteessa mahdollisimman julkisia. Lisäksi tarvitaan kokonaismalli sille, miten tutkimustieto pääsee vaikuttamaan politiikan kokonaisuuteen agendan muodostuksesta toimenpiteiden muotoiluun ja arviointiin.

Jos tilannekuva tehdään ohjaavaksi peittäen olennaisia epävarmuuksia, vääristyvät monien toimijoiden riskiarviot ja varautumispäätökset. Ohjaava ja virheelliseksi osoittautuva tilannekuva synnyttää epäluottamusta. Hajautetussa päätöksenteossa olennaista on, että tilannekuvan epävarmuuden alue kuvataan kaikille päätöksentekoon osallistuville yksityisille ja julkisille toimijoille luotettavasti ja siten, että varmoina pidetyt asiat eivät jälkikäteen osoittaudu virheellisiksi. Tällaisia yllätyksiä ei synny, jos oletuksia ei tehdä, roolitus on kunnossa ja epävarmuus kuvataan avoimesti.

THL kertoo

Suomen terveyden ja hyvinvointilaitoksen sivuilta katsottuna tilannekuva 14.12.2020 kertoo:

”Tarkempaa tietoa siitä, missä menehtyneet ovat olleet hoidossa välittömästi ennen kuolemaansa, on kertynyt kaikista sairaanhoitopiireistä raportoiduista 461 henkilöstä:

• Menehtyneistä 22 prosenttia on ollut erikoissairaanhoidossa, 39 prosenttia perusterveydenhuollon yksikössä, 38 prosenttia sosiaalihuollon ympärivuorokautisessa yksikössä ja 1 prosenttia kotona tai muualla.
• Kuolleista, joista tällä hetkellä on saatavilla tarkempia terveystietoja, valtaosalla (yli 95 prosenttia) oli yksi tai useita pitkäaikaissairauksia.
• Koronavirusepidemia ei ole lisännyt kokonaiskuolleisuutta Suomessa. Työikäisten kuolemantapaukset ovat hyvin harvinaisia ja lasten ja nuorten koronavirustautiin liittyviä kuolemia ei ole Suomessa todettu lainkaan.”

”Koronavirusepidemia ei ole lisännyt kokonaiskuolleisuutta Suomessa” voidaan lukea: tauti ei ole vaarallinen, mitään tappavaa pandemiaa ei ole.

Onko siis mitenkään perusteltua lisätä nykyisessä tartuntatautilaissa olevia, hyvin pitkälle meneviä toimivaltuuksia ja pakkotoimia entisestään, varsinkaan koronaan vedoten?

Huolestuttavat kohdat lakiesityksessä

Poikkeukselliset valtuudet viranomaisille päättää pakkokaranteenista:

Kunnan tai sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaava lääkäri voi tartuntatautilain 60 §:n perusteella määrätä enintään yhden kuukauden ajaksi karanteeniin henkilön, jonka on todettu tai perustellusti epäilty altistuneen yleisvaaralliselle tartuntataudille. Karanteeni tulisi pääsääntöisesti toteuttaa yhteisymmärryksessä altistuneen henkilön kanssa. Lääkäri voi tehdä päätöksen karanteenista myös henkilön tahdosta riippumatta.

Karanteeni ja eristäminen voivat johtaa henkilön toimintakyvyn nopeaan laskuun, jos esimerkiksi korvaavasta liikunnasta tai muusta vastaavasta toimintakykyä ylläpitävästä toiminnasta ei huolehdita. Karanteenin ja eristämisen aikanakin on huolehdittava myös sosiaalisten suhteiden ja mahdollisuuksien mukaan karanteeniin tai eristykseen joutuneen henkilön muiden palvelujen jatkuvuudesta, kuten kuntoutuksen ja henkilökohtaisen avun palvelujen jatkumisesta. Henkilön tiedonsaannista ymmärrettävällä tavalla on huolehdittava karanteenin ja eristämisen aikana.

Tartuntatautilain mukainen karanteeni ja eristäminen kajoavat myös väistämättä ihmisen perus- ja ihmisoikeutena suojattuun henkilökohtaiseen vapauteen. Niidenkin aikana on varmistettava, että ihmisen perus- ja ihmisoikeudet turvataan, että eri oikeushyviä punnitaan huolellisesti, ja että päätöksenteko ja niiden käytännöllinen toteuttaminen ovat myös menettelyllisesti kestäviä ja esimerkiksi lapsen edun periaatteen mukaisia. Vaikutuksia arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon se, että karanteenia ja eristämistä koskevien säännösten keskeisenä tarkoituksena on perustuslain 7 ja 19 §:n mukaisten oikeuksien eli elämän ja terveyden suojaaminen sekä riittävien palvelujen turvaaminen.

Säännöskohtaisissa perusteluissa (s. 67) todetaankin:

Pykälän 5 kohdan eristämistä koskevaa määritelmää ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistetaan eristämispaikkana mainittu terveydenhuollon toimintayksikkö. Eristämispaikoista säänneltäisiin yksikohtaisesti ehdotetussa 63 §:n 3 momentissa. […] Määritelmää ehdotetaan muutettavaksi myös siten, että henkilön hoitamisen lisäksi vaihtoehdoksi tulisi henkilön terveydentilan seuranta, koska kaikki eritykseen määrätyt henkilöt eivät välttämättä tarvitse hoitoa tartuntataudin vuoksi.

Esimerkiksi koronavirustautiin sairastuneista suuri osa ei tarvitse hoitoa sairaalassa, vaan terveydenhuollon ammattihenkilöt voivat seurata sairastuneen terveydentilaa tämän ollessa kotona tai muussa vastaavassa paikassa.

Lakiesityksessä (s 145) ehdotetut eristysajat ovat pitkiä:

57 § Työstä, varhaiskasvatuksesta ja oppilaitoksesta poissaolosta päättäminen

Jos yleisvaarallisen tartuntataudin leviämistä ei voida estää muilla toimenpiteillä, virkasuhteinen kunnan tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tartuntataudeista vastaava lääkäri voi tehdä päätöksen tautiin sairastuneen tai sairastuneeksi perustellusti epäillyn henkilön työstä, varhaiskasvatuksesta [=päiväkoti] tai oppilaitoksesta poissaolosta yhtäjaksoisesti yhteensä enintään kahden kuukauden ajaksi. Päätös työstä, varhaiskasvatuksesta tai oppilaitoksesta poissaolosta on välittömästi kumottava, kun asianomainen ei ole enää tartuntavaarallinen. Virkasuhteinen kunnan tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tartuntataudeista vastaava lääkäri voi päättää 1 momentissa säädettyä aikaa jatkettavaksi enintään kuudella kuukaudella kerrallaan, jos edellytykset ovat edelleen olemassa.

”Ulkopuolelta lukittava tila” viittaa vastaanottokeskusten, VOKkien, ohella lastensuojeluyksikköihin. Lastensuojelupalveluista ”yksityiset palveluntuottajat tuottavat noin 80 %” (s 69).

Tässä aukeaa koronatartuntaepäilyn nostamisella uusi tienestimahdollisuus yksityisille palveluntuottajille, sillä ”järjestämisvastuussa olevan tahon on korvattava yksityiselle palveluntuottajalle 9 a §:n mukaisesta päätöksestä suoraan aiheutuneet ylimääräiset kustannukset ja muut taloudelliset menetykset. Valtion korvaukseen kunnille ja kuntayhtymille sellaisista merkittävistä kustannuksista, joita niille aiheutuu 9 a §:n mukaisesta päätöksestä sekä niiden yksityisille palveluntuottajille 9 a §:n mukaisen päätöksen johdosta suorittamista korvauksista, sovelletaan terveydenhuoltolain 38§:n 2 momenttia.” (s 173)

Muutos antaisi valtuudet siirrättää lapsia ja aikuisia kodeista laitoksiin karanteeniin seurattaviksi. Lakiesityksessä puhutaan myös ”ulkopuolelta lukittavasta tilasta”. Lakia siis halutaan muuttaa siten, että henkilöiden vangitseminen ja pakkohoito mahdollistuu tartuntaepäilyn perusteella.

Sisältyykö viranomaisten laajennettuihin valtuuksiin nykyistäkin tartuntatautilakia suurempi riski – 16 §:n pakollinen terveystarkastus ja 47 §:n pakollinen rokotus – päätyä pakkolääkityksi esimerkiksi tahdonvastaisella rokotuksella, mikäli WHO tai THL antaa suosituksen, että koronan torjumiseksi kokeellinen ja riskaabeli geenirokote on ainoa mahdollinen hoito?

Kunnan tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymän virkasuhteinen tartuntataudeista vastaava lääkäri voi tartuntatautilain 63 §:n perusteella päättää yleisvaaralliseen tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäiltyyn tartuntatautiin sairastuneen tai sairastuneeksi perustellusti epäillyn henkilön eristämisestä terveydenhuollon toimintayksikköön, jos taudin leviämisen vaara on ilmeinen ja jos taudin leviämistä ei voida estää muilla toimenpiteillä. Lääkäri voi tehdä päätöksen eristämisestä myös 1 momentissa tarkoitetun henkilön tahdosta riippumatta.

Lain karanteenia koskevan sääntelyn mukaan karanteeni toteutetaan henkilön asunnossa tai muussa päätöksen antajan hyväksymässä tai osoittamassa paikassa. Eristämispäätös voidaan tehdä terveydenhuollon toimintayksikköön.

Nämä erilaiset pakot ovat lakiesityksessä mahdollisuuksina, vaikka toisaalla (s 61) todetaankin

Ehdotetulla 68 §:n karanteenilla ja eristämisellä [kajottavan] väistämättä lapsen perus- ja ihmisoikeutena suojattuun vapauteen. Niiden sääntelyn on siten varmistettava, että lapsen perus- ja ihmisoikeudet turvataan, että eri oikeushyviä punnitaan huolellisesti, ja että päätöksenteko ja niiden käytännöllinen toteuttaminen ovat myös menettelyllisesti kestäviä ja lapsen edun periaatteen mukaisia. Tartuntatautilain mukainen karanteeni ja eristäminen saavat olla vain viimeisiä ja välttämättömiä keinoja, eli lievempien keinojen pitää olla osoittautunut tehottomiksi ja vapauden rajoittamisen pitää olla välttämätön vallitsevissa olosuhteissa.

”Lapsen eristäminen erilleen hänestä huolta pitävistä aikuisista ja mahdollisesti muista lapsista on erittäin kajoava toimenpide” eikä henkilö lähtökohtaisesti ”voi antaa suostumustaan perusoikeuksiensa rajoittamiseen. Suostumus ei saa eikä voi miltään osin madaltaa kynnystä vapauden rajoittamisen toteuttamiseen; pikemminkin suostumuksen mahdollisuus osoittaa, että lievempiä keinoja olisi todennäköisesti voitu käyttää jolloin vapauden rajoittaminen ei olisi lainkaan sallittu keino.”

On erittäin ongelmallista avata tällaisia portteja perusoikeuksia polkevaan itsemääräämisoikeuden ylittämiseen, tahdosta riippumattomaan karanteeniin ja pakkohoitoon siirtämiseen (käytännössä valtuudet vangitsemiseen).

Oikeuskanslerinviraston lausunnossa kehotettiinkiin harkitsemaan, missä laajuudessa pysyviä lainsäädännön muutoksia on asianmukaista ottaa samaan esitykseen määräaikaiseksi tarkoitetun lainsäädännön kanssa, jotta eduskunnalle lainsäätäjänä voidaan turvata mahdollisuudet aitoon harkintaan (s 67).

Eristämiseen liittyviä valtuuksia ei suhteuteta tilanteen vakavuuteen tai mihinkään muihinkaan yleisiin ehtoihin. Muut samassa lakiesityksessä esitetyt sulkutoimet on suhteutettu tilanteen vakavuusehtoihin mutta eristystoimia ei – epäily riittää.

Eristystoimet antavat viranomaisille (yksittäiselle lääkärille ja viranomaiselle) yksilöllisen ja harkinnanvaraisen toimintamahdollisuuden. Mielivallan mahdollisuudet ovat suuret.

On ymmärrettävää, että tartuntatautilakiuudistus herättää epäilyksiä, koska sen taustapiruna kummittelee kansainvälisen sopimuksen (International Health Regulations, IHR) nojalla WHO, ja kotimaisena toimijana THL, jotka molemmat pilasivat uskottavuutensa sikainfluenssa-vääränhälytyksen yhteydessä.

---

Lähde

Tartuntatautilain muutoksesta annetut lausunnot löytyvät lausuntopalvelusta.

Hallituksen esityksen liitteenä (s. 154 >) on vanhan lain ja uuden vertailu.

Lakiesityksen käsittelytiedot https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/HE_245+2020.aspx

11.12.2020 Hallituksen esityksen antamisesta ilmoitettiin täysistunnossa.
12.12.2020 Asia lähetettiin sosiaali- ja terveysvaliokuntaan, jolle perustuslakivaliokunnan, hallintovaliokunnan, liikenne- ja viestintävaliokunnan, sivistysvaliokunnan ja talousvaliokunnan on annettava lausunto.
Käsittelyssä perustuslakivaliokunnassa keskiviikkona 16.12.2020 https://www.eduskunta.fi/FI/valiokunnat/perustuslakivaliokunta/Sivut/default.aspx

Yhteystiedot
Perustuslakivaliokunta
00102 EDUSKUNTA
puh. 09 432 2092
pev(at)eduskunta.fi

Kuva: PIRO4D, OpenClipart-Vectors via Pixabay. Kuvanmuokkaus: Johanna L