Matti Laitinen

Elämme keskellä arvoista tyhjentyvää finanssikapitalismia, jossa mielenterveystyön inhimillisten ja oikeudenmukaisten tavoitteiden asettaminen ja palveluiden organisoiminen näiden tavoitteiden mukaisesti ovat tulleet hyvin vaikeiksi.

Vallitsevan koronakriisin aikana mielenterveyden ongelmista kärsivien ihmisten ammatillisen ja sosiaalisen kuntoutuksen käyttöastetta ja palvelutarjontaa on typistetty voimakkaasti. Kaikki edellä mainittu tylyys koskee myös vammais- ja vanhuspalveluita.

Näin pohtii tutkija Markku Salo kirjassaan ”Hullut mielenterveysmarkkinat”. Hän toteaa, että mielenterveyspalvelujen käyttäjistä on tullut myös Suomessa kauppatavaraa viimeisen vuosikymmen aikana. Miksi näin on päässyt käymään? Miksi yhteiskuntamme sallii moisen mielettömyyden?

Järki hoi, älä jätä!

Kun kaikki kilpailutetaan, aina joku häviää

Syyskuussa 2013 voimaan astuneen kunta- ja kilpailulakimuutoksen perusteluna oli Euroopan komission EU-valtiontukisäännöksien vastaisiksi katsomien tukien poistaminen. Hallitus poisti kuntien elinkeinotoiminnalta konkurssisuojan ja veroetuudet, koska sen mielestä nämä vääristivät kilpailua.

Tämän hankkeen todellisena päämääränä oli kuitenkin ensisijaistaa yksityisomistukseen perustuva kuntasektorin liiketoiminta ja toissijaistaa yhteiskunnalliseen omistukseen perustuva palveluntuotanto. Hallituksen sopima yhteisöveron alentaminen 4,5 prosenttiyksiköllä v. 2014 alussa niveltyi erinomaisesti tähän tavoitteeseen. Kunnat velvoitettiin yhtiöittämään liikelaitoksensa v. 2014 loppuun mennessä tai järjestämään toiminta muuten niin, ettei se ”vääristä markkinoita”.

Markku Salo kysyy kirjassaan: ”Ohjaako kuntien toimintaa enää yleishyödyllisten palvelujen tuottaminen ja hankkiminen?” Hänen mielestään keskeiseksi näyttää tulleen voiton tavoittelemisen ja kustannusten säästämisen paradoksaalinen yhdistäminen. Voiton tavoittelu tapahtuu kilpailulainsäädännön asettamien tarjouskilpailujen ja kuntien asettamien palvelujen hinnoittelun perusteella. Mikään toimijataho ei kykene enää ohjaamaan palvelukokonaisuuksien tuotantoa. Voitot kustannetaan tietenkin verovaroista.

Kun terveys on kaupan

Suomalaisessa yhteiskunnassa on tapahtunut vakava kurssin muutos, jossa julkisesti säännellyn hyvinvoinnin tuottamisen toimintaehtojen erottaminen voitontavoitteluun perustuvasta markkinamekanismista on tullut yhä vaikeammaksi. Terveys- ja hoivabisnes tunkee kaikkialla esiin pujomaista kukintoaan. Tämä ilmenee julkisten palveluiden yksityistämisenä ja ulkoistamisena.

Suomen sote-palveluissa liikkuu vuositasolla rahaa liki 20,5 miljardia euroa, josta hoivapalveluiden osuus on 7,4 miljardia ja terveyspalveluiden 13,1 miljardia euroa. Kaikista sote-palveluista julkinen sektori tuottaa 60 % ja yksityissektori 40 %. Hoivapalveluista suurimmat ovat vanhusten hoiva ja vammaisten palvelut.

Terveydenhoidossa eniten rahaa käytetään perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon. Mielenterveyspalveluista yritykset ja kolmas sektori tuottavat valtaosan sekä vanhusten palveluista ja lastensuojelusta 40 %. Kun mettä on jaossa runsaasti, se houkuttelee ympärilleen runsaasti mesi- ja loispistiäisiä sekä raatokärpäsiä.

Ihmismieli kaupaksi, vastuu vapaaehtoisille

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista tehdään kannattavaa liiketoimintaa, jolle on ominaista pienet työvoimakustannukset ja suuret voitot. Tämä tarkoittaa sitä, että terveyspolitiikassa pyritään siirtymään säätiöiden, yhdistysten ja yksityisten yritysten ylläpitämiin sairaaloihin. Julkisille terveysasemille käy ajan myötä samoin.

Vapaaehtoistoiminnan osuutta lisätään sosiaalipalveluissa, ympäristövastuuta vyörytetään asukkaille ja yhdistyksille. Muista palveluista huolehditaan – mikäli niistä ylimalkaan huolehditaan – sosiaalisten markkinoiden ja vapaaehtoisvoimien toimesta.

Salon selvityksen mukaan mielenterveyskuntoutujien asumispalveluiden siirtyminen julkisen, kolmannen sektorin ja pienyritysten palvelutuotannosta suurten yksityisten palvelutuottajien markkinahegemoniaan tapahtui vähitellen vuosien 2005 ja 2015 välillä.

Yksityissektori valtaa

Yksityissektorin osuus tuotetuista sosiaali- ja terveyspalveluista on kasvanut merkittävästi viime vuosina. Emeritusprofessori Juhani Lehdon selvityksen mukaan yksityisen yrityssektorin osuus sote-palveluiden tuotannosta v. 2000 oli 9 % henkilöstömäärällä mitattuna. Tuolloin vielä järjestömuotoinen sote-palvelusektori (kolmas sektori) oli yritysmuotoista sektoria suurempi, ja sen osuus oli lähes 12 %.

Vuonna 2014 yrityssektori oli kohonnut jo arvoon 24,4 % terveydenhuollon kokonaistuotoksesta. Sosiaalipalveluissa vastaava osuus oli tuolloin 66 %. Yksityisen terveydenhuollon palvelutuotannon kasvu on painottunut yritystoimintaan. Myös sosiaalipalveluissa yritystoiminnan tuotososuus ohitti kolmannen sektorin palvelutuotannon määrän v. 2014 (yksityissektori 18 %, järjestöt 16 %).

Yksityinen toiminta on keskittynyt suuriin yrityksiin. Lääkäriasema- ja yksityislääkäritoiminnassa 13–14 suurimman yrityksen markkinaosuus oli 50–60 %. Sosiaalipalvelujen osalta yritystoiminta keskittyy asumispalveluihin. Kunnat ostavat osan järjestämisvastuunsa piiriin kuuluvista sosiaali- ja terveyspalveluista yksityisiltä palvelujen tuottajilta.

Sosiaalipalvelujen osalta yksityisten asiakaspalvelujen arvo oli v. 2015 kunnissa ja kuntayhtymissä 2,3 miljardia euroa. Summa oli noin 24 % kuntien sosiaalipalvelujen käyttökustannuksista. Kuntien ja kuntayhtymien terveydenhuollon asiakaspalvelujen ostot yksityisiltä palvelujen tuottajilta olivat 516 miljoonaa euroa v. 2015.

Vuoden 2019 lopussa sosiaalihuollon ikääntyneiden, vammaisten ja psykiatrian ympärivuorokautisissa palveluissa oli yhteensä 65 000 asiakasta. Ei-ympärivuorokautisissa palveluissa asiakasmäärä oli samana ajankohtana 12 000 henkilöä. Yksityisillä palveluntuottajilla on merkittävä osuus sosiaalihuollon palveluasumisen tarjonnasta.

Suhteessa eniten yksityisen palveluntuottajan (yritykset ja järjestöt) asiakkaita oli psykiatrian ympärivuorokautisen palveluasumisen piirissä (95 %). Ikääntyneiden tehostetussa palveluasumisessa vastaava osuus oli 52 %. Yksityisen osuus oli pienin vanhainkotien (15 %) ja kehitysvammalaitosten (9 %) osalta.

Onko tämä veronmaksajien tahdon mukaista?

Mehiläinen ja muut meden kerääjät

Suuret, yksityiset hoiva-alan yritykset ovat hyvin kiinnostuneita vammaisten, vanhusten ja mielenterveysongelmaisten hoiva- ja asumispalvelujen järjestämisestä, koska

1. kohderyhmät ovat pysyviä ja usein myös kasvavia
2. vammaiset, vanhukset ja mielenterveyskuntoutujat ovat puolustuskyvyttömiä ihmisiä
3. hoiva-alalta on lohkaistavissa pienillä työvoimakustannuksilla sievoiset liikevoitot
4. kannattavuuden varmistaa yhteiskunnan – veronmaksajien – taloudellinen tuki

Suurimmat hoivayritykset kuten Attendo ja Mehiläinen ovat laajentaneet toimintaansa voimallisesti 2000-luvulla rakentamalla uusia yksiköitä ja ostamalla pieniä toimijoita omaan ketjuunsa. Lisäksi sote-uudistuksella on pyritty kyntämään maaperää sosiaali- ja terveyspalveluiden yksityistämiselle ja ulkoistamiselle sekä vapaille sosiaalisille markkinoille ja terveys- ja sosiaaliteollisuudelle. Sijoittajat eivät ole kiinnostuneita mielenterveyskuntoutujista, vammaisista tai vanhuksista vaan rahasta.

Mehiläisen hoidossa ja hoivassa on vuosittain yli 1,3 miljoonasta asiakasta. Sen yli 500 toimipisteessä työskentelee yhteensä yli 21 800 työntekijää ja ammatinharjoittajaa. Hoivajätti Mehiläinen tarjoaa mielenterveys- ja päihdekuntoutujille tuettua asumista, palveluasumista, tehostettua palveluasumista ja valmennusasumista 88 kuntoutuskodissaan ympäri Suomea. Mehiläisen pääomistaja on CVC Capital Partnersin hallinnoimat rahastot. Mehiläisen omistajiin kuuluvat myös LähiTapiola-ryhmä, Varma, Valtion Eläkerahasto (VER), Ilmarinen, Apteekkien Eläkekassa, Valion Eläkekassa sekä yhtiön johto.

Pohjoismainen hoivakonserni Attendo lupaa tuottaa hoiva-, kuntoutus- ja asumispalveluita ikäihmisille, mielenterveys- ja päihdekuntoutujille sekä kehitysvammaisille ja vammautuneille henkilöille yli 400 hoiva- ja palvelukodissaan ympäri Suomea. Ne tarjoavat palveluitaan yli 12 500 suomalaiselle. Firma lupaa hoiva-, kuntoutus- ja asumispalveluita suomalaisille Hangosta Inariin. Sen palveluksessa toimii 13 000 henkilöä. Monikansallinen Attendo toimii Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa. Hoitojätti listattiin Tukholman pörssiin v. 2015. Attendon omistavat ruotsalainen yksityinen sijoitusyhtiö Nordstjernan, Suomen Attendon (entinen, toim.huom.) toimitusjohtaja Pertti Karjalainen ja keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Elo. Paljonko voitoista valuu veroparatiiseihin?

Hoivapalveluissa huonoa mainetta niittänyt Esperi Care tarjoaa 7 000 asukaspaikkaa vammaisilla, vanhuksille ja mielenterveyskuntoutujille. Konsernin henkilöstömäärä 6 787 työntekijää, joista valtaosa on sairaanhoitajia ja lähihoitajia. Se on 200 kunnan yhteistyökumppani. Hoivajätillä on 27 mielenterveys- ja päihdekuntoutujille suunnattua hoivakotia ympäri Suomea sekä yli 100 hoiva- ja palvelukotia vammaisille ja vanhuksille. Firma lupaa asiakkailleen asumispalveluja ja monipuolista kuntoutusta turvallisessa ja viihtyisässä ympäristössä. Esperi konsernin emoyritys on Irepse Oy, jonka omistavat Danske Bank, Ilmarinen ja SEB. Sijoituspääomaa varastoivat ja liikuttelevat pankit eivät ole hyväntekeväisyyslaitoksia!

Kolmas sektori

Suomessa kolmannen sektorin rooli sote-palveluissa on ollut huomattavasti suurempi kuin muissa Pohjoismaissa. Myös palveluita tuottavia sote-järjestöjä on ollut poikkeuksellisen paljon, peräti 930. Niiden palveluksessa työskenteli v. 2018 lähes 37 000 ihmistä. Niihin kuului muun muassa potilas-, lastensuojelu-, vammais- ja päihdejärjestöjä. Ne olivat yleishyödyllisiä ja voittoa tuottamattomia järjestöjä – niiden toiminta ei perustunut liiketoimintamalliin. Kunta oli niiden pääasiallinen yhteistyökumppani. Erilaiset järjestöt ja säätiöt ovat kantaneet vastuun erityisesti niistä, jotka ovat syrjäytyneet tavalla tai toisella julkisen sektorin ulkopuolelle. Niiden rooli yhteiskunnassa on ollut julkisen sektorin täydentävänä osana toimiminen.

Järjestömuotoisella palvelutuotannolla on ollut merkitystä erityisryhmien kuntoutus- ja asumispalveluissa sekä työtoiminnassa. Kolmannen sektorin järjestämä ammatillinen ja sosiaalinen kuntoutustoiminta supistui merkittävästi jo v. 2009, kun Raha-automaattiyhdistys (RAY) vähensi roimasti niiden toiminnan tukemista. Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen kattojärjestön Sosten pääsihteeri Vertti Kiukas totesi ei-kaupallisten järjestöjen toiminnan organisoinnin ja rahoittamisen kannalta tulevaisuuden olevan sumuisen. Kolmannelta sektorilta edellytettiin palvelujen tuottamisen ja yleishyödyllisen toiminnan erottamista toisistaan. Tuotetuista palveluista oli maksettava arvonlisäveroa. Myös niiden tuottamat palvelut joutuvat kilpailutuksen kohteeksi. Yksityissektori pyrki valtaamaan niiden(kin) toimintakentän.

Omia kokemuksia kentällä

Itse työskentelin v. 1999–2017 ammatillisessa ja sosiaalisessa kuntoutuksessa mielenterveyskuntoutujien parissa Stadin ylläpitämän säätiön palveluksessa. Havaitsin tuona aikana, kuinka kuntoutuspalvelut yksityistyivät ja keskittyvät. Tarjottuja palveluita tuotteistettiin kiihtyvässä tahdissa markkinataloushenkisiksi. Yhteiskunnan tarjoamaa tukea kolmannen sektorin toimijoille karsittiin myös ankarasti.

Kilpailutus tappoi usean pienen palveluntuottajan. Kansallinen ja kansainvälinen yksityissektori himoitsi jo osuuttaan sosiaalisista markkinoista. Tärkeintä uusissa kuntoutustehtaissa näyttivät olevan mahdollisimman suuret kävijämäärät ja kuntoutuspäivien paljous. Kuntoutustehtaiden tarjoama suuri ryhmäkoko soveltuu oman kokemukseni mukaan huonosti mielenterveyskuntoutujien kuntoutukseen.

Päättäjät eivät ole kiinnostuneita alan ammattilaisten ja kuntoutujien mielipiteistä kilpailutuksen tarpeellisuudesta.

Markkinat eivät sovi heikoista huolehtimaan

Palvelun käyttäjistä tulee tuotannontekijöitä ja kauppatavaraa. Tämä riistää heidän oman elämän hallintaansa, kansalaisuuttaan ja ihmisarvoista elämäänsä. Markkinoiden ylivallasta muodostuu osa mielen[- , vanhuus- ja vammais]ongelmien tuotantoa, ei osa niiden ratkaisua.

Palveluntuottajien kilpailu ei sovellu mielenterveyspalvelujen järjestämiseen eikä tuotantoon. Kilpailu sopii kilpaurheiluun, mutta ei mielenterveystyöhön [missä] tarvitaan vain ja ainoastaan yhteistoimintaa.

Kilpailussa korostuu palvelua tuottavien yritysten erityisyys, ei niiden kyky verkostoitua ja rakentaa palvelujen kokonaisuutta muiden tuottajien ja toimijoiden kanssa. Yhteistoiminta on välttämätöntä yksilön psyykkisessä eheytymisessä, elämän haltuunotossa, palvelujen yhteistuotannossa sekä kansalaisyhteiskunnan ja elämänmuotomme eheyttämisessä.

Ihmisen terveys ei kohennu makkaratehtaassa

On järjetöntä, että (päkaupungissa, toim.huom) Myllypuron, Pukinmäen, Viikin ja Vironniemen terveysasemat aiotaan lakkauttaa. Stadin johdon tavoitteena on keskittää 2020-luvun loppuun mennessä terveyspalvelut 6–7 jättikeskukseen, joista osa tulee vuokratiloihin. Lisäksi jäisi pari pienempää terveysasemaa. Saman suunnitelman mukaan Keskustan uusi terveysasema ja Kannelmäen terveysasema ulkoistetaan. Helsingin kalasatamassa toimii jo jättiläismäinen terveys- ja hyvinvointikonserni. Tämä sote-palveluiden makkaratehdas ja kierrätyskeskus tarjoaa terveysasemapalveluita, aikuisten ja nuorten sosiaalityötä, suun terveydenhoitoa, psykiatria- ja päihdepalveluita, toimintaterapiaa, sosiaali- ja asumisneuvontaa sekä vanhus- ja vammaispalveluita.

Ongelmat eivät poistu, kun kaupunginosakohtaiset terveysasemat, kunnalliset psykiatrian ja vammaisten poliklinikat korvataan liukuhihnoilla, kun ihmistyövoima minimoidaan sekä kun perusrutiinit hoidetaan tietotekniikan ja robotiikan avulla. Minä en pidä siitä, että yhteiskunnan mielenterveyskuntoutujille ja muille erityisryhmille suuntaamia asumis-, kuntoutus- ja lääkäripalveluita kilpailutetaan ja lakkautetaan. Yksityistämisen ja ulkoistamisen myötä tähän toimintaan kohdistetut verovarat siirtyvät yksityisten palveluntuottajien liiketoiminnan ylläpitämiseen. Mielestäni kunnan ja myös maakunnan tärkein tehtävä on edistää asukkaidensa – ei liike-elämän – hyvinvointia.

Jokaisella ihmisellä – terveellä ja vammaisella – tulisi olla oikeus ihmisarvoisen elämän edellyttämään turvaan, kohtuulliseen toimeentuloon ja huolenpitoon koko elämänsä ajan.

---

Kirjoitus on julkaistu alunperin 8.12.2020 kirjoittajan omassa facebookissa sekä mm. Avoin Tilannehuoneessa.
Linkitykset ja osa otsikoinnista toimituksen tekemiä.

Lähteet

Salo, Markku (2019): Hullut mielenterveysmarkkinat. Vastapaino

Lehto, Juhani | Rakentuuko SOTEsta kartano vai harakanpesä? https://labour.fi/t&y/talous-yhteiskunta-4-2015 (.pdf s48–53)

VALOR & Balance Consulting (osa Kauppalehti Tietopalveluita): Suomen sosiaali-ja terveystoimiala 2018. https://docplayer.fi/67853513-Suomen-sosiaalija-terveystoimiala-2018.html

Finlex.fi, Valtiovarainministeriö, STTK, THL, Tilastokeskus, hoivakonsernien kotisivut

Matti Laitisen omat artikkelit aiheesta 2000-luvulla

Kuva: Johanna L