Poliittiset virkanimitykset on mahdollista saada loppumaan

Vesa Vuorinen

Poliittiset virkanimitykset ovat näkyvin korruption muoto Suomessa. Ne ovat perustuslain 125 §:n vastaisia, minkä vuoksi kyseessä on rikollinen toiminta. Poliittiset virkanimitykset täyttävät viisi Euroopan unionin antamaa järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkkiä. Laissa olevat porsaanreiät pitäisi pikimmiten tukkia.

Maan tapa

Kulloinkin vallassa olevat hallituksen ministerit ovat harjoittaneet tätä rikollista toimintaa vuosikymmenten ajan, minkä vuoksi sitä on ruvettu kutsumaan ”maan tavaksi”. Ennen vuoden 2013 eduskuntavaaleja Juha Sipilä (kesk) sanoi, että poliittisen ”sulle mulle” -nimityskulttuurin aika on kerta kaikkiaan ohi. Siitä huolimatta mikään ei hänen aikanaan muuttunut. Sanna Marinin (sdp) hallitusohjelmaan sisältyy korruption vastainen toiminta, mutta poliittisia virkanimityksiä on tapahtunut jo useita hänen hallituksensa toimesta, ja yhä räikeämpiä tapauksia.

Viimeksi tapahtui kaikkein röyhkein — ja samalla rehellisin — poliittinen virkanimitys, kun ministeri Mika Lintilä (kesk) esitti puoluetoverinsa Kimmo Tiilikaisen (kesk) Geologian tutkimuskeskuksen pääjohtajaksi. Iltalehden haastattelussa Lintilä perusteli tekoaan sanoilla: ”Maassa maan tavalla”. Ja sitten valtioneuvosto yksmielisesti vahvisti tämän rikollisen virkanimityksen. Hakijoiden joukossa oli kaksi GTK:n virkamiestä ja ja yksi ulkopuolinen, jotka kaikki olivat Tiilikaista pätevämpiä. Tiilikainen itse nosti aikanaan opiskelukaverinsa Pentti Hyttisen Metsähallituksen pääjohtajaksi.

Korkeimmista virkanimityksistä ei saa valittaa eikä rikoslaissa ole asiaa koskevia rangaistussäännöksiä. Tämän vuoksi ministerit jatkavat pätevien hakijoiden totaalista syrjimistä ja valtionhallinnon rapauttamista. Ainoa keino poliittisten virkanimitysten lopettamiseen on se, että lainsäädäntöä täydennetään niin, että kaikista virkanimityksistä saa valittaa, ja että rikoslakiin säädetään todella tuntuvat rangaistukset. Jäljempänä kerron kymmenen pätevää syytä, miksi lakimuutokset ovat välttämättömiä ja miksi rangaistussäännösten tulee olla ankaria.

Tutkimuksia ja aloitteita

Emeritusprofessori Ari Salminen on tutkinut suomalaista korruptiota. Salmisen johdolla Vaasan yliopistossa tehtiin vuonna 2015 tutkimus ”Rakenteellinen korruptio”. Toinen Ari Salmisen johdolla toteutettu tutkimus koskee piilokorruptiota. Salminen julkaisi vuonna 2018 kirjan ”Rehellisyys maan perii. Tutkimus hyvästä hallinnosta ja korruption torjunnasta.”

Salmisen mukaan suomalainen korruptio ilmenee ilmi- ja piilokorruptiona, rakenteellisena korruptiona, hyvä veli -verkostoina ja jääviysongelmina.

Kaikki puolueet periaatteessa tuomitsevat poliittiset virkanimitykset, mutta käytännön toimet ovat päin vastaisia. Käsitykseni mukaan maan hallitukset eivät ole toistaiseksi tehneet mitään korruption torjumiseksi, vaikka aloitteita on tehty.

Vuonna 2012 perussuomalaisten kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lerner teki lakialoitteen virkanimistysperusteita koskevan lainsäädännön kehittämisestä, mutta se ei johtanut toivottuun tulokseen. Vuonna 2015 perussuomalainen Toimi Kankaannemi esitti Kuntaliiton hallituksessa, että esitys poliittisista virkanimityksistä poistettaisiin, mutta esitys hylättiin äänin 13-2.

Oikeuskansleri Jaakko Jonkan aloitteesta virkanimityksiin säädettiin vuonna 2015 valitusosoitus. Hän olisi halunnut ulottaa sen koskemaan myös korkeimpien virkamiesten nimityksiä, mutta kansanedustajien enemmistö esti sen haluten säilyttää ministereillä mahdollisuuden rikollisiin poliittisiin virkanimityksiin.

Oikeusoppineet tuomitsevat poliittiset virkanimitykset

Monet oikeusoppineet ovat vuosikymmenten ajan kärkevästi arvostelleet poliittisia virkanimityksiä. Osa heistä on julkisuudessa myös viime aikoina viestittänyt sitä, että oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen tulisi maan korkeimpina oikeusviranomaisina toimia aktiivisesti siihen suuntaan, että tämä lainvastainen toiminta saataisiin loppumaan. Alla muutamia esimerkkejä:

Valtioneuvosto nimitti 6.8.2020 oikeustieteiden kandidaatti, varatuomari Atte Jääskeläisen (Yle) opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) ylijohtajaksi. Ylijohtaja toimii ministeriön korkeakoulu- ja tiedepolitiikan osaston päällikkönä. Helsingin yliopiston oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Jukka Kekkonen ihmetteli, miten oikeustieteen kandidaatti syrjäyttää tohtorin tutkinnon suorittaneen naisen tiedepolitiikan huippuviran haussa.

Itä-Suomen yliopiston tutkijatohtori Matti Muukkosen mielestä oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen tulisi ehdottomasti puuttua nykyhallituksen nimitysprosesseihin: ”Poliittiset virkanimitykset ovat pahimmillaan vallan väärinkäyttöä ja suhmurointi karsii päteviä hakijoita viroista. Poliittisin perustein tehdyt virkanimitykset ovat olleet oikeusvaltion häpeäpilkku. Sanna Marinin hallituksen historiaan jäävät kansliapäälliköiden nimitykset. Ne ovat olleet selvästi poliittisia. Ministeriöt eivät ykkösvirkoja täyttäessään edes mainitse perustuslaista ja hallintolaista tulevia nimitysperusteita.

Vuonna 2014 opetusministeri Krista Kiuru (sdp) alensi kelpoisuusehtoja, jotta hänen puoluetoverinsa Harri Peltoniemi voitiin nimittää Koulutuksen arviointikeskuksen johtajaksi. Helsingin yliopiston oikeushistorian professori Jukka Kekkonen arvosteli kovin sanoin opetusministerin toimintaa kuvaten nimitystä klassiseksi, aika pahan luokan poliittiseksi nimitykseksi; tehtävään haettiin tohtoria, mutta sen sijaan valittiin maisteri, joka on SDP:n jäsen.

10 syytä lainsäädännön aukkopaikkojen täyttämiseen 

1. Perustuslain 125 §:n mukaan ”yleiset nimitysperusteet julkisiin virkoihin ovat taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto”. Koska poliittisissa virkanimityksissä toimitaan vastoin perustuslakia, kyseessä on rikollinen teko. On käsittämätöntä, ettei vielä nykyisinkään seuraa mitään rangaistusta mainitun säännöksen rikkomisesta. Lainsäädännössä on ammottava porsaanreikä.

2. Valtiovarainministeriön 30.4.2019 päivitetyssä ohjeessa ei suoraan mainita poliittista suosimista, mutta seuraavassa otteessa sama asia ilmaistaan sanoin ”valintaperusteisiin kuulumaton seikka”. ”Virkaa hakevien henkilöiden oikeusturvan kannalta on tärkeää, että heitä kohdellaan tasapuolisesti, ja ettei ketään aseteta toisiin nähden eri asemaan valintaperusteisiin kuulumattoman seikan takia. Oikeuskanslerin pysyvä määräys kuuluu seuraavasti: ”Päätöksen perusteluista tulee olla nähtävissä, miksi valittu henkilö on katsottu tehtävään ansioituneimmaksi ja sopivimmaksi. Vain virkaan nimitetyn ansioiden esiin tuominen ei riitä tämän osoittamiseksi.”

3. Iltalehden vuonna 2010 teettämän mielipidekyselyn mukaan 93 % vastaajista vastusti poliittisia virkanimityksiä. Kansanedustajat on valittu valtiopäiville edustamaan kansaa, minkä vuoksi heidän päätöksissään tulisi näkyä kansan tahto. Kun poliittisia virkanimityksiä on edelleen jatkettu, kyse on silloin kansan tahdon mitätöimisestä, ja demokratian toiminnassa on merkittävä lovi. Arviolta 6-8 % kansalaisista on poliittisten puolueiden jäseniä, joten vain he pelkästään omaa etuaan ajatellen kannattavat poliittisia virkanimityksiä.

4. Valtioneuvosto valitsee ministeriöiden korkeimmat virkamiehet, ja kulloinkin hallitusvastuussa olleet ja olevat puolueet ovat sopineet ja sopivat ”sulle mulle” -periaatteella myös valtion osakeyhtiöiden ja liikelaitosten, sekä aikaisemmin myös raha-automaattiyhdistyksen (RAY) johtajien virkojen, ja toimien täyttämisessä pelkästään poliittisin perustein. Ne ovat poliittisten puolueiden temmellyskenttiä. Vaikka sopimukset ovat periaatteessa salaisia, niin aina niistä kuitenkin vuotaa tietoa julkisuuteen. Mikä valtava asiantuntijakato nykyisin vallitseekaan valtionhallinnossa! Ja tämä kaikki on mahdollista vain sen vuoksi, ettei noista nimityksistä voi valittaa eikä niistä seuraa mitään rangaistusta. Totaalinen asiantuntijakato on todellisuutta myös kunnallishallinnossa.

5. Sitoutumattomat, valittuja pätevämmät hakijat tuntevat kerta toisensa jälkeen jatkuvaa turhautuneisuutta, kun heillä ei ole mitään mahdollisuutta tulla valituksi niihin tehtäviin, joita varten he ovat kouluttautuneet. Kun heidän tilalleen on valittu politiikassa ryvettyneitä, muita hakijoita epäpätevämpiä henkilöitä, valtion kyky toimia parhaalla mahdollisella tavalla on käytännössä mahdotonta. Viime vuosina tämä on konkreettisesti ilmennyt muun muassa heikkona lainvalmisteluna. On myös monia sellaisia tapauksia, joissa kelpoisuusehtoja on poikkeusmääräyksin lievennetty vain siksi, että on saatu nimitetyksi sen puolueen edustaja, joka on ollut vuorossa saamaan korkean viran haltuunsa. Se on äärimmäisen röyhkeää toimintaa.

6. Poliittinen virkanimityskäytäntö täyttää ainakin seuraavat Euroopan unionin antamat järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkit:

* Kyseessä on useamman kuin kahden henkilön yhteistyö.

* Se toimii pitkän ja määräämättömän ajan.

* Siinä käytetään sisäistä kuria.

* Toiminnassa taloudellisen hyödyn ja vallan tavoittelu on määräävä tekijä.

*Se pyrkii vaikuttamaan julkiseen hallintoon kieroutuneesti.

7. Poliittisin perustein valittu virkamies tuntee aina olevansa kiitollisuuden velassa puolueelleen ja puoluetovereilleen. Virkamies ei pysty läheskään aina toimimaan sen mukaan, mikä olisi yhteiskunnan kannalta parasta, vaan hän joutuu aina ajattelemaan ensisijaisesti puolueensa etua. Tämän vuoksi valtionhallinnon ei ole mahdollista toimia parhaalla mahdollisella tavalla.

8. Poliittisin perustein valitulla virkamiehellä on oikeus nimittää alempia virkamiehiä. Käytäntö on osoittanut, että he puolestaan valitsevat alaisikseen ensisijaisesti oman puolueensa jäseniä ja sukulaisiaan. Jokainen poliittisin perustein tehty tai sukulaisia suosiva virkanimitys vaikuttaa työyhteisön ilmapiiriin erittäin negatiivisesti. Ne ovat omiaan heikentämään toiminnan tehokkuutta ja tuloksellisuutta, sekä työntekijöiden hyvinvointi olennaisesti heikkenee. Syrjityksi joutumisesta voi seurata masennuksesta johtuvia sairaslomia.

9. Vain vallanhimon sokaisema mieli pystyy tekemään poliittisia, perustuslain vastaisia virkanimityksiä ja osallistumaan niiden tekemiseen. Tällaisessa tilassa olevat ihmiset ovat kykenemättömiä toimimaan oikeudenmukaisesti. He jatkavat rikollista nimityskäytäntöään niin kauan kuin siitä ei seuraa maallista rangaistusta. Karman lain mukaan jokainen joutuu kuitenkin sovittamaan väärät tekonsa. Rikollisen toiminnan harjoittamisen estäminen on lähimmäisenrakkautta parhaimmillaan, josta syystä poliittiset virkanimitykset on estettävä.

10. Alhainen äänestysprosentti on yksi osoitus siitä, että kansalaisten luottamus poliitikkoihin on heikoissa kantimissa. Jokaisten vaalien jälkeen on ollut esillä kysymys siitä, mitä puolueiden ja erityisesti kannatusta menettäneiden hallituspuolueiden olisi tehtävä, että luottamusta saataisiin kohennetuksi. Mitään konkreettisia toimia en ole kuitenkaan havainnut. Poliittisten virkanimitysten lopettaminen palauttaisi  luottamusta. Silloin eduskunta olisi tehnyt jotain todella konkreettista, eikä se jäisi kansalaisilta huomaamatta.

Kaikki puolueet ovat julkisuudessa ilmoittaneet haluavansa lopettaa poliittiset virkanimitykset, mutta käytäntö on aivan päinvastainen, minkä jälempänä kohdassa ”Jokainen puolue on nimitellyt” mainitut esimerkit osoittavat. On täysin selvää, etteivät kulloinkin vallassa olevat puolueet tule lopettamaan rikollista
toimintaansa, ellei rikoslakiin säädetä ankarat rangaistukset poliittisista virkanimityksistä valitusosoituksineen.

Poliittiset virkanimitykset on mahdollista kitkeä kokonaan pois yksinkertaisilla toimenpiteillä

1. Valtion virkamieslain 59 §:n kohdissa 1 ja 2 tarkoitetuista virkanimityksistä pitää myös saada tehdä valitus. On syytä myös harkita, onko perusteltua antaa valitusoikeus myös saman pykälän kohdissa 3-4 mainituille viroille.

2. Kun hallintotuomioistuin hyväksyy valituksen, sillä tulee olla myös oikeus määrätä rangaistus. Rikoslakiin tulee säätää sitä varten niin tuntuvat sanktiot, ettei kukaan täysjärkinen yritäkään enää esittää, ja tehdä perustuslain vastaisia nimityksiä. Rangaistukset olisivat kaksijakoiset seuraavasti:

a) Vähimmäisrangaistuksena palkasta pidätettäisiin kolmannes tai puolet 12 kk:n ajaksi, ja maksimirangaistus olisi virasta erottaminen, kun teko olisi törkeä.

b) Lisäksi valtiolle tulisi määrätä aina tuntuva vahingonkorvaus. Sen määrä vaihtelisi 20.000-50.000 € välillä.

c) Jos virkanimityksen todetaan olevan osa useamman puolueen sopimaa nimitysketjua, niin noille puolueille tulisi voida määrätä vahingonkorvaus asteikolla 150.000 – 300.000 €.

Vahingonkorvauksen määrääminen perustuisi siihen tosiasiaan, että nimittävä viranomainen on toiminnallaan pyrkinyt estämään kulloiseenkin virkaan hakeneiden pätevien hakijoiden nimittämisen. Julkishallinto voi toimia parhaalla mahdollisella tavalla vain silloin, kun virkamiehiksi valitaan hakijoista pätevin eikä poliittisesti sopivin.

Törkeä virkanimitys olisi kyseessä esimerkiksi silloin, jos nimitetylle henkilölle on annettu erivapaus, vaikka virkaan olisi hakenut myös kelpoisuusehdot täyttäviä hakijoita taikka jos viran kelpoisuusehtoja on alennettu, jotta poliittisesti sopiva henkilö voitaisiin nimittää virkaan. Erivapausjärjestely tapahtui vuonna 2015, kun eduskunnasta pudonneelle Eva Biaudetille (rkp) valtioneuvosto myönsi erivapauden yhdenvertaisuusvaltuutetun virkaan.

Tällaisissa törkeissä virkanimitysasioissa esittänyt ministeri menettäisi virkansa ja nimitykseen osallistuneet pääministeri ja muut ministerit menettäisivät puolet palkastaan 12 kk:n ajaksi.

Lisäksi hallintotuomioistuimella tulisi olla oikeus kumota lainvastainen nimitys ja palauttaa asia uuteen käsittelyyn.

Mainitut lainmuutokset ovat ainoa keino saada loppumaan nykyinen törkeä ja kansalaisia yököttävä rikollinen toiminta.

Jokainen puolue on nimitellyt

KESKUSTAPUOLUE

Maassa maan tavalla, sanoi Mika Lintilä, kun omalle valtiosihteerilleen Kimmo Tiilikaiselle 650 000 euron ”eläkeviran” antoi. Valtioneuvosto nimitti Tiilikaisen Geologisen tutkimuslaitoksen pääjohtajaksi, vaikka muina hakijoina olivat virastossa pääjohtajan sijaisena toiminut Saku Vuori, yhtiön operatiivinen johtaja Olli Breilin ja Outotecin entinen teknologiajohtaja Kari Knuutila.

Valtioneuvosto nimitti 6.8.2020 oikeustieteiden kandidaatti, varatuomari Atte Jääskeläisen (ex-Yle) opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) ylijohtajaksi. Ylijohtaja toimii ministeriön korkeakoulu- ja tiedepolitiikan osaston päällikkönä.

Näyttää vahvasti siltä, että huippuvirka oli keskustan palkinto Jääskeläiselle hyvin tehdystä työstä. Kohu alkoi silloisen pääministeri Juha Sipilän (kesk) suututtua Ylen 25. marraskuuta 2016 julkaisemasta jutusta ”Pääministerin sukulaisten omistamalla yrityksellä noin puolen miljoonan euron tilaus Terrafamesta”. Päätoimittaja Jääskeläinen ryhtyi Sipilän yhteydenottojen jälkeen rajoittamaan aiheen käsittelyä Ylessä.

Nimitys nostatti vilkkaan keskustelun. Tutkijatohtori Matti Muukkonen Itä-Suomen yliopistosta piti prosessia käsittämättömänä ja laadultaan poikkeuksellisen huonona.

Helsingin yliopiston oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Jukka Kekkonen ihmetteli, miten oikeustieteen kandidaatti syrjäyttää tohtorin tutkinnon suorittaneen naisen tiedepolitiikan huippuviran haussa.

Valitusmahdollisuus parantaa nimitysten valmistelun laatua sekä vahvistaa kansalaisten luottamusta nimitysten asianmukaisuuteen, kirjoitti Iltalehden toimittaja Mika Koskinen.

KOKOOMUS

17.6.2011 taustaltaan kokoomukselainen Velipekka Nummikoski nimitettiin Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) toimitusjohtajaksi. Hän toimi Jyrki Kataisen (kok) valtiosihteerinä. Valinnasta on kerrottu sovitun hallitusneuvotteluiden yhteydessä.

RAY:n johtajistossa kaikki ovat eri puolueiden edustajia, ja siellä he valvoivat toisiaan ja edustamiensa puolueiden etuja, kun avustuksia jaettiin. Sama meininki jatkuu Veikkaus Oy:ssä.

Kokoomustaustainen Päivi Sillanaukee nimitettiin 28.11.2018 ministeri sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon (kok) aikana sosiaali- ja terveysministeriön ylijohtajaksi.

KRISTILLISDEMOKRAATIT

Vuonna 2010 (STT 20.2.2010) Päivi Räsänen ilmoitti yksiselitteisesti vastustavansa poliittisia virkanimityksiä. Räsästä kuitenkin syytettiin poliittisesta virkanimityksestä, kun hän syyskuussa 2012 nimitti sisäministeriön kansliapäälliköksi Päivi Nergin, joka oli ollut kristillisdemokraattien jäsen, ja samaa virkaa haki joidenkin mielestä viisi huomattavasti kokeneempaa henkilöä. Räsänen kiisti syytökset. Nerg oli kristillisdemokraattien kansanedustajaehdokkaana vuoden 2007 vaaleissa.

Nergin lisäksi kansliapäällikköhaastatteluihin ylsi viisi muuta hakijaa: EU:n rajaturvallisuusviraston Frontexin pääjohtaja Ilkka Laitinen, sisäministeriön poliisiosaston osastopäällikkö Kauko Aaltomaa, oikeusministeriön hallintojohtaja Olli Muttilainen, maahanmuuttoviraston ylijohtaja Jorma Vuorio ja puolustusvoimien tiedustelukeskuksen johtaja Sakari Wallinmaa.

Näillä kaikilla muilla hakijoilla on mittava kokemus sisäministeriön hallinnonalaan kuuluvista sisäiseen turvallisuuteen tai maahanmuuttoon liittyvistä asioista, kun taas Nergilla tätä kokemusta ei ollut lainkaan.

PERUSSUOMALAISET

Perussuomalaiset ovat pyrkineet lopettamaan poliittiset virkanimitykset ja puolueiden harjoittamat niin sanotut lehmänkaupat.

Kuntaliitossa avautui keväällä 2015 nimitysruletti, kun toimitusjohtaja Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma (kok) valittiin Kelan johtajaksi eläkkeelle jääneen Helena Pesolan (kok) tilalle.

Kuntaliiton hallituksen perussuomalainen jäsen, jyväskyläläinen Toimi Kankaanniemi esitti oululaisen Anne Snellmanin (ps) kannattamana, että kuntaliiton varatoimitusjohtajan paikkaa ei täytetä ja että toimitusjohtajan paikka pannaan avoimeen hakuun. Kuntaliiton hallitus päätti kuitenkin asiassa toisin. Poliittisia nimityksiä vastustava esitys kaatui kokouksessa luvuin 13-2.

Eduskunnan täysistunnossa käsiteltiin 22.11.2012 perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtajan, Pirkko Ruohonen-Lernerin lakialoitetta virkanimitysperusteita koskevan lainsäädännön kehittämisestä. Lakialoitteessa esitettiin, että poliittiset virkanimitykset säädetään kielletyiksi hyvin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Nimitysperusteissa tulisi nykyistä enemmän korostaa viranhakijan tosiasiallista pätevyyttä.

Lakialoitteen lähetekeskustelun yhteydessä pitämässään esittelypuheenvuorossa Ruohonen-Lerner vetosi hallituspuolueiden edustajiin, jotta yhteistyöllä saataisiin purettua Suomen rakenteellisen korruption viimeisen suuri linnake. Eduskunnan enemmistö äänesti lakiesitystä vastaan!

Lähes ainoa pätevimmän hakijan nimitys tapahtui, kun puolustusministeri Jussi Niinistön (ex-PS, Sininen tulevaisuus) esittämä Jukka Juusti nimitettiin vuonna 2015 puolustusministeriön kansliapäälliköksi. Silloinkin kokoomuksen Alexsander Stubb yritti saada kokoomustaustaisen hakijan tulla nimitetyksi, mutta Jussi Niinistö voitti tämän tärkeän nimityksen.

Aikanaan SMP ja sen johtaja Veikko Vennamo oli johdonmukaisesti poliittisia virkanimityksiä vastaan. Hän koki suuren pettymyksen silloin, kun poika Pekka Vennamo suistui ottamaan vastaan poliittisen nimityksen myötä postin pääjohtajan viran.

Jutta Urpilainen (sdp) nimitettiin ulkoministeri Timo Soinin (ex-SMP, ex-PS, ex-Sininen tulevaisuus) rauhanvälityksen erityisedustajaksi.

Urpilainen seuraa tehtävässä vihreiden kansanedustaja Pekka Haavistoa.

RKP

RKP:n suotuisasti alkanut virkaketju täydentyi oikein jymyviralla, kun ulkoasiainministeriön valtiosihteeriksi valittiin alivaltiosihteeri Peter Stenlund (rkp). Stenlund toimi RKP:n puoluesihteerinä ennen kuin hän siirtyi ulkoministeriön palvelukseen vuonna 1995. Stenlund valitaan kuitenkin erivapaudella, koska hän ei ole käynyt UM:n virkoihin pätevöittävää kavaku-kurssia.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (rkp) valitsi kieliasiainneuvokseksi RKP:n eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteeri Corinna Tammenmaan.

Puolustusministeri Carl Haglund (rkp) puolestaan nimitti ministeriönsä viestintäjohtajaksi puolueensa taustavaikuttajan Max Arhippaisen, entisen Hufvudstadsbladetin päätoimittajan, Suomenruotsalaisten kansankäräjien puheenjohtajan ja RKP:n nuorisojärjestön Svensk Ungdomin puheenjohtajan.

SDP

Kun sisäministeriön kansliapäällikön paikka oli elokuussa 2008 avoinna, silloinen hallitus nimesi nurmekselaissyntyisen Ilkka Laitisen ehdokkaakseen. Presidentti Tarja Halonen käytti kuitenkin nimitysvaltaansa ja valitsi Laitisen sijaan tehtävään puoluetoverinsa Ritva Viljasen. Laitinen olisi ollut ehdokkaista paras.

RAY:n avustusjohtajaksi nimitettiin pääsihteeri Sisko Seppä (sdp). Hänen työnsä alkoi syyskuussa 2011. Helsingin Sanomat kertoi, että valinnasta olisi sovittu hallitusneuvotteluiden yhteydessä.

Porilainen opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru (sdp) junaili vuonna 2014 koulutuksen arviointikeskuksen johtajaksi toisen porilaisen demarin, Harri Peltoniemen. Kelpoisuusehtoja alennettiin yhteiskuntatieteiden maisteri Peltoniemen valinnan tieltä. Vaatimus tohtorin tutkinnosta poistettiin ennen haun aloittamista.

Kiuru nimesi Peltoniemen pätevimmäksi hakijaksi jo kesken virkamiesvalmistelun. Nimityksestä tehtiin kantelu oikeuskanslerille. Kantelija on tehtävää hakenut filosofian tohtori. Oikeuskansleri antoi Kirsta Kiurulle huomautuksen. Oikeushistorian professori Jukka Kekkonen arvosteli valintaa rajusti ja ollen sitä mieltä, että Kiurun tulisi erota ministerin virasta.

Vuonna 2013 silloinen peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sdp) nimitti kansliapäälliköksi siirtyneen Päivi Sillanaukeen paikalle STM:n osastopäälliköksi demaritaustaisen Kirsi Varhilan (tuolloin sukunimeltään Paasikoski).

Marraskuu 22, 2014 IL: Demareilta jälleen räikeä poliittinen virkanimitys – puoluetoverille n. 9400 eur/kk:

Nuoriso- ja liikuntapolitiikan osaston uudeksi ylijohtajaksi valittiin tunnettu demarivaikuttaja Esko Ranto. Ranto on ansioitunut muun muassa Paavo Lipposen (sdp) kampanjapäällikkönä, Kustannus Oy Demarin toimitusjohtajana ja SDP:n Uudenmaan piirin puheenjohtajana. Asiasta kirjoitti Iltalehti.

Rannon nimityksen teki hänen puoluetoverinsa, kulttuuri- ja asuntoministeri Pia Viitanen (sdp). Uutta ylijohtajaa tarvittiin, koska opetus- ja viestintäministeri Krista Kiurun (sdp) siunauksella oli katsottu tarpeelliseksi perustaa uusi Nuoriso- ja liikuntapolitiikan osasto.

Tehtävään haki 29 hakijaa. IL:n mukaan Ranto ohitti häntä pätevämmät hakijat. Rannon taakse jäi muun muassa opetus- ja kulttuuriministeriön osaston johtaja Harri Syväsalmi, joka on yksi ministeriön kokeneimmista virkamiehistä. Rannon eduksi luettiin pitkäaikainen johtamiskokemus.

VASEMMISTOLIITTO

Omistajaohjausministerinä Paavo Arhinmäki nimitti erityisavustajana toimineen kaverinsa Jussi Saramon Veikkauksen hallitukseen 2012. Nimitystä ei mainita Saramon CV:ssä.

Urheilu- ja kulttuuriministerinä toimiessaan Paavo Arhinmäki sai taiteen edistämiskeskuksen johtajaksi puolueensa entisen kansanedustajan Minna Sirnön.

Saila Ruuth valittiin sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekosen (vas) valtiosihteeriksi. Valtiotieteiden maisteri Saila Ruuthin äiti Paula Ojala-Ruuth on porvoolaisen Kerkkoon kansantaloyhdistyksen puheenjohtaja; Kerkkoon kansantaloyhdistys antoi Li Anderssonille 6 000 euroa vaalirahaa vuonna 2019.

Lahjoituksesta päättäneen henkilön lähisukulaisen palkkaaminen kovapalkkaiseen valtion virkaan on herättänyt kysymyksen, oliko kyseessä palkkio vaalirahoituksesta.

– Tältä se helposti näyttää. Lähtökohtaisesti vaalirahoituksesta annettua lakia ei kuitenkaan ole rikottu, Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä katsoo.

VIHREÄT

Alkuvuonna 2020 valtioneuvosto nimitti sisäministeri Maria Ohisalon esityksestä sisäministeriön kansliapäällikön. Supon pomo Antti Pelttari oli kokemuksensa perusteella selvä kärkiehdokas, mutta nimitetyksi tuli Ohisalon puoluesisar, Kirsi Pimiä. Nimitys näytti poikkeuksellisen härskiltä kotiinpäin vedolta, ja sitä moitittiin laajalti. Pimiällä ei ole kokemusta sisäisestä turvallisuudesta – toisin kuin Supoa kymmenisen vuotta johtaneella Pelttarilla.

Kuntavaalien 2017 alla Pimiän johtama yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto oli rakentamassa Suomeen valtavaa massavalvontajärjestelmää, jolla kytättiin vaaliehdokkaita näiden tietämättä. Hyvässä uskossa Ylen vaalikoneeseen some-tilinsä merkinneet joutuivat seurantaan, ja kaikkia heidän viestejään analysoitiin. Massiivisessa kyttäyshankkeessa käytettiin vihapuhealgoritmia. Sillä seulottiin päivittäin kuntavaaliehdokkaiden Facebookissa ja Twitterissä julkaisemaa sisältöä. Vihapuheeksi luokiteltu sisältö lähetettiin yhdenvertaisuusvaltuutetulle jatkotoimia varten. Massakyttäyksen tuloksena Pimiä käynnisti muun muassa Sebastian Tynkkysen kuntavaalien yhteydessä julkaisemista some-viesteistä poliisitutkinnan.

Pimiä täsmensi Uudelle Suomelle, että kyse oli Tynkkysen kampanjasta, jossa ihmisiä pyydettiin kertomaan, miten maahanmuutto vaikutti heidän turvallisuuteensa. Tynkkynen vertasi valvontajärjestelmää Itä-Saksan salaiseen poliisiin, Stasiin.

— Pysähdytään hetkeksi tähän. Mikä kuviossa on vikana? No ensiksi, että yhdenvertaisuusvaltuutettu toimii oikeusministeriön yhteydessä. Oikeusministeriö vastaa vaalien järjestämisestä. On posketonta, että vaalijärjestäjä puuttuu vaaliteemoihin, kirjoittaa Matias Turkkila. ”Toiseksi Kirsi Pimiä nimitettiin juuri sisäisestä turvallisuudesta vastaavan ministeriön ylimmäksi virkamieheksi. Sisäministeriön budjetti on lähes 200-kertainen yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistoon verrattuna, ja kyky suomalaisten massavalvontaan on suunnaton. Suhmuroinnin lopputulemana vihreä ministeri, jonka ykkösteema on vihapuhe, sai aisaparikseen massavalvojan, joka käynnistää poliisitutkintoja ihmisten kertoessa maahanmuuttoon liittyvistä ikävistä kokemuksistaan. Kuulostaako hyvältä?”

Poliittiset virkanimitykset liittyvät vallan jakoon ja pelin henkeen: (hallitus)vallassa olevat poliittiset puolueet haluavat lisätä niiden avulla vaikutusvaltaansa. Kysymys on poliittisten voimien kilpailusta. Juntusen (2010: 39–40) mukaan hallinnon käsite sisältyy politiikan laajaan käsitteeseen ryhmien hallitsemisesta.

Rakenteellinen korruptio. Kartoitus riskitekijöistä ja niiden hallinnasta Suomessa

Se pieni ero sanojen ja tekojen välillä

Poliittiset virkanimitykset historiaan, kirjoitti vihreiden puheenjohtajaksi valittu Touko Aalto Facebookissa vuonna 2016. Kyse oli Kelan pääjohtajan valinnasta, ja Aalto toivoi kaikkien puolueiden sitoutuvan yhteisellä päätöksellä muuttamaan suomalaista politiikkaa avoimemmaksi ja rehellisemmäksi. Poliittiset virkanimitykset vievät politiikan uskottavuutta eivätkä ne ole hyväksi viranhaltijalle eikä yhteiskunnan kokonaisedulle, Aalto kirjoitti.

Presidentti Sauli Niinistön (kok) veljenpoika, vihreiden puheenjohtaja 2011-2017, Ville Niinistö taas linjasi Helsingin Sanomissa vuonna 2015, että politisoituneista virkanimityksistä on välttämätöntä päästä eroon.

– Nimitykset on tehtävä aidosti pätevyyden perusteella. Se on aina ollut ensimmäinen kriteeri. Kun [ympäristöministerinä] nimitin kansliapäällikkö Hannele Pokan (kesk) toiselle kaudelle, jotkut sanoivat, että olisin voinut valita vihreän, Niinistö sanoi HS:ssä.

Vihreiden puoluekokous otti asiaan selkeän kannan vuonna 2009 hyväksyessään aloitteen, jonka mukaan poliittiset virkanimitykset eivät kuulu demokratian vaatimuksiin.  Viranhaussa vihreiden ei ole syytä omaksua käytäntöjä, joissa virat ja niiden täyttäminen sovitaan puolueiden kesken etukäteen. Korkeiden virkojen ns. läänitys rikkoo kansalaisten käsitystä oikeidenmukaisuudesta ja on vastoin perustuslakia ja sen täydentäjää yhdenvertaisuuslakia, aloitteessa sanottiin.

Ex-puheenjohtaja Satu Hassi kirjoitti blogissaan vuonna 2004 vihreiden eroavan perinteisistä puolueista sillä, ettei se ole tehnyt valtionhallinnossa poliittisia virkanimityksiä.

Kokoomuksen Wille Rydman kutsui vihreitä ylivoimaisesti Suomen tekopyhimmäksi puolueeksi. Mikään muu puolue ei yhtä innokkaasti heristä paheksunnan sormea muille, eikä mikään muu puolue toimi yhtä härskisti vastoin kaikkea sitä, mitä itse opettaa, Rydman kirjoitti sosiaalisessa mediassa.

Hallitusten toiminnan laillisuutta viran puolesta valvova oikeuskansleri, Marinin hallituksen neuvonantajana toiminut  Tuomas Pöysti korostaa, että nimityksessä täytyy esimerkiksi noudattaa kelpoisuusehtoja ja vertailun on oltava objektiivista. Näiden ehtojen sisälle jää yhä melko paljon harkintavaltaa. Hän painottaa, että harkintaa ei kuitenkaan saa ”käyttää väärin” vaan nimenomaan kyseisen viran täyttämiseen parhaalla mahdollisella ehdokkaalla.

Poliittisille puolueille virkanimitykset ovat kaksiteräinen miekka. Samalla kun vaikutusvaltaa pyritään niiden avulla kasvattamaan, heikennetään äänestäjien luottamusta, jolle tuo vaikutusvalta rakentuu.

Rakenteellinen korruptio. Kartoitus riskitekijöistä ja niiden hallinnasta Suomessa

Kommentti:

Kansanedustajien tulisi kysyä itseltään, kuuluuko puolueeni arvoihin järjestäytyneen rikollisuuden suosiminen, ja haluanko olla osallisena sellaisessa toiminnassa?

Kukaan ei pysty perustellusti väittämään, että lainsäädännössä ei mainituilta osin olisi puutteita ja että esittämäni lakimuutokset eivät edistäisi laillisuutta. Siis nyt on aihetta ryhtyä viipymättä tuumasta toimeen ja antaa oikeusministeriön puolueettomille virkamiehille määräys ryhtyä laatimaan lakimuutoksia. Poliittisin virkanimityksin nimitetyt virkamiehet eivät tähän tehtävään ole kelvollisia. Jos puolueettomia virkamiehiä ei oikeusministeriössä ole, tämä tärkeä tehtävä tulisi ulkoistaa kokeneille oikeusoppineille.

Oikeuskansleri Tuomas Pöystillä ja eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläisellä on oikeus tehdä eduskunnalle ehdotuksia lainsäädännössä havaitsemiensa puutteiden poistamiseksi (Laki valtioneuvoston oikeuskanslerista, 7 § ja Laki eduskunnan oikeusasiamiehestä, 12 §). On aiheellista kysyä, miksi nämä korkeimmat lainvalvojat seuraavat vain sivullisen tavoin nykyistä rikollista toimintaa, vaikka heillä on lakiin perustuva oikeus ja periaatteessa myös velvollisuus yksissä tuumin tehdä voitavansa laissa olevien puutteiden poistamiseksi.

Työssäni verohallinnossa totuin 43 vuoden aikana siihen, että kaikkien päätösten tulee ehdottomasti perustua voimassa oleviin verolakeihin. Tämän vuoksi on vaikea ymmärtää ministereiden laitonta toimintaa virkanimitysasioissa. Heidän toimintansa on äärimmäisen huonoa esimerkkiä alemmille virkamiehille ja kansalaisille. Siten ei ole mikään kumma, että luottamus politiikkaan ja poliitikkohin on heikko äänestyskäyttäytymistä myöten.

Vesa Vuorinen

Lähteitä:

Lehtonen, Marko-Oskari | Iltalehti (24.4.2021): Näkökulma: Maassa maan tavalla, sanoi Mika Lintilä, kun omalle valtiosihteerilleen 650 000 euron ”eläkeviran” antoi

Lehtonen, Marko-Oslari | Iltalehti (26.9.2019): Näkökulma: Kimmo Tiilikaisen uhkapeli kävi veronmaksajille kalliiksi – Metsähallituksen pääjohtaja itketti alaisiaan

Kauppinen, Perttu | Iltalehti (21.1.2020): Pääkirjoitus: Kaikki puolueet haluavat lopettaa poliittiset virkanimitykset — siis muiden puolueiden tekemät

Salminen, Ari | Vaasan yliopisto (huhtikuu 2015): Rakenteellinen korruptio. Kartoitus riskitekijöistä ja niiden hallinnasta Suomessa

Kuntaliitto, Yleiskirje 8/80/2000 (25.2.2000) Perustuslaissa säädetyt virkojen kelpoistuusvaatimukset ja nimitysperusteet

Eduskunta, kansanedustajat: Biaudet, Eva

Wikipedia: Päivi Nerg

Turkkila, Matias | Suomen Uutiset (18.6.2015): Kuntaliitto jatkaa sulle-mulle-linjaa: esitys poliittisten virkanimitysten poistamisesta kaatui

Suomen Uutiset (22.11.2012): Ruohonen-Lerner: poliittiset virkanimitykset rikkovat perustuslakia

Merikanto, Tiina | Yle (8.2.2013): Demari uudeksi STM:n osastopäälliköksi – poliittinen virkanimitys kiistetään

Turkkila, Matias | Suomen Uutiset (22.11.2014): IL: Demareilta jälleen räikeä poliittinen virkanimitys – puoluetoverille n. 9400 eur/kk

Lehtonen, Marko-Oskari | Iltalehti (22.11.2014): Taas räikeä virkanimitys

Suomen Uutiset (13.10.2017): Sebastian Tynkkynen: kansalaisten turvallisuushuolien kuunteleminen on virkamiehen mielestä rikollista

Boxberg, Katja | Helsingin Sanomat (25.1.2015): Mikä on puolueenne kanta poliittisiin nimityksiin? — Alexander Stubb (kok) jätti vastaamatta HS:n kyselyyn.

Vihreät, Mirka Soininkosken ryhmäpuhe 1.7.2021

Kahelin, Juhani | Vastavalkea (8.5.2017): Tuomas Pöystin nimitys veisi luottamuksen oikeuskansleri-instituutiolta

Mehtälä, Tauno O. | Vastavalkea (1.5.2017): Ylin laillisuusvalvoja vai eliitin valkopesijä?

TEHTY 15.7.2021 klo 22:57 kirjoittajan pyytämät lisäykset.

Artikkelikuva: Eduskunta, kuvaan lisätyt tekstit Ari Salmisen teoksesta Rakenteellinen korruptio. Kartoitus riskitekijöistä ja niiden hallinnasta Suomessa sivulta 13. Kuvankäsittely RS

7 comments

  1. Lisätään vielä poliittisten virkanimitysten listaan:

    Poliisiylijohtaja Paateron (kok) nimitti virkaansa sisäministeri Anne Holmlund (kok). Poliisiylijohtaja Paateron poika Sami Paatero (kok) taas oli Anne Holmlundin poliittinen avustaja.

    Tykkää

  2. Mennyt yksityiskohta Tiilikaisen kepulitouhuista:
    Lainaus kirjasta Mikä pilasi Suomen vesistöt
    ”Merentutkimuslaitos lakkautettiin liikenne- ja viestintäministeri Anu Vehviläisen sekä ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen ajamalla lainmuutoksella 956/2008. Tässä yhteydessä sekä Merentutkimuslaitoksen johto ja henkilökunta että joukko muita alan asiantuntijoita katsoivat, että lakkauttaminen vaarantaisi suomalaisen merentutkimuksen kuten sitten kävikin. Riippumaton merentutkimuslaitos olisi paljastanut rehevöitymisen todelliseen syyn. Rehevöityminen voisi nyt olla ohi, jos orgaaniset päästöt olisi lopetettu, kun rehevöitymisen todellinen syy olisi levinnyt laajaan tietoisuuteen. Tämä ei kuitenkaan ollut silloisen eduskunnan enemmistön mielestä oikea ratkaisu.”
    Vihreät olivat silloinkin mukana tukemassa lopetusta, joka oli tärkeä kepun politiikalle.

    Paatero ei ollut poliitinen nimitys. Hän oli viimeinen tehtäviensä tasalla ollut poliisipäällikkö. Kannattaa lukea Paateron kirja Sisäinen turvallisuus horjuu.

    Tykkää

  3. Paatero on saattanut olla tehtäviensä tasalla, mutta onko hän satavarmasti ollut osallistumatta peittelyyn ymv?

    Vihreät ehkä aloittivat ympäristöpuolueena, mutta se on tainnut päätöksenteossa karista jo alkuvuosien jälkeen. Ovat myös tolkuttoman epäjohdonmukaisia.

    Tykkää

    • Paaterohan keroi vasta sitten, kun jäi jo eläkkeelle, että ei se mennyt niin, eli oli osana suhmuroinnissa. Kuten moni muukin ns. korkea virkamies vasta eläköidyttyään avasi sanaisen arkkunsa. Aiemmin olisikin avannut poliittisen ruumisarkkunsa.

      Liked by 1 henkilö

  4. Trilateralistien ja bilderbergiläisten ajama ”kestävään kehitykseen” perustuva TRANSHUMANISTINEN TEKNOKRATIA on nurkan takana. Teknokratia edustaa ASIANTUNTIJAVALTAA ja ohittaa kokonaan POLITIIKAN! TEKOÄLYN hallitsemassa maailmassa ei ole POLIITIKKOJA eikä politiikalla enää ole mitään MERKITYSTÄ.

    Tykkää

  5. Se on raskas taakka kansan harteilla nämä loisinnan mestarit jotka koulutetaan pelkiksi eläteiksi, joiden tärkein tehtävä näyttää olevan ylläpitää hyväveli-verkostoa ja keksiä lisää korkeapalkkaisia virkoja kasvavalle lois-laumalle.

    Norjalainen eläin- ja kasvitieteilijä Thor Heyerdahl paljasti Inkojen tarun pitkäkorvista todellisuudeksi.
    Nämä olivat Inkojen keskuudessa elänyttä ylimysluokkaa, jotka merkiksi tiedoistaan ja taidoistaan venyttivät korvansa sukipolvesta toiseen.
    Lopulta pitkäkorvat lisääntyivät niin runsaslukuisiksi, että he kävivät ylivoimaiseksi tehtäväksi tavallisten kansalaisten elättää.
    Niimpä nämä tuhosivat pitkäkorvat viimeiseen mieheen.
    Onko meillä tänä päivänä ”pitkäkorvien” luokka elätettävänämme?

    Suomea hallitseva eliitti on aina ollut lukumäärältään pieni ja siksi se on pelännyt kansaa jolta se imee kustannukset loiselämälleen.
    V.!809 sillä oli kiirus mennä vannomaan Venäjän Keisarille uskollisuudenvala päästäkseen keisarin- ja sittemmin Santarmilaitoksen suojelukseen, v. 1917 Venäjän vallankumouksen jälkeen sillä oli hätä tukeutua saksan pistimiin saadakseen taas ulkomaisen tuen ja samalla alistaen maansa saksan alaiseksi, mutta sillähän ne eivät piittaa, Isänmaallisuus on vaan niille korulause tarvittaessa.
    Sodan jälkeen koki maamme ainoan Itsenäisyyden kauden, kun kansa oli sodan karaisemaa ja tarpeeksi rääkäty, niin sen aikaiset uskalsivat vaatia myös ihmisyyttä ja työväenpuolueiden sekä ammattiliitojen kautta pitivät puoliaan (silloin viellä näiden johtajat ymmärsivät paikkansa tarkoituksen, eivät olleet rasvattavia nuljakkeita).
    Mutta Mauno Koiviston kauden alettua aljettiin pörssittämään kansallisomaisuutta ja ajamaan katalasti maatamme EU-kelpoiseksi, sen kautta on Itsenäisyys lahjoitettu kansainvälisille keinottelijoille ja eliittin hakemassa turvaansa NATO- joukoilta.
    Nyt kansa kulkee aivopestynä kuonokopissa jonottamassa tappopiikkiään.

    Tykkää

  6. …”Paskapuhetta…Suomessa EI ole mitään Poliittista korruptiota…Sen todistaa vedenpitävästi…Suuret Kansainväliset tutkimukset..!..”

    Tässä nähdään taas Täydellinen esimerkki siitä…Venäläisestä ”Hybridi vaikuttamisesta”…jossa yritetään…KAIKIN tavoin horjuuttaman Suomen Kansalaisten luotto…Omaan järjestelmään..

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s