Perussuomalaisten puheenjohtajaehdokas Ossi Tiihonen on julkistanut Twitter-tilillään oululaisen asianajotoimisto Kassinen Oy:n eduskunnan oikeusasiamiehelle (EOA) tekemän kantelun. Kantelu koskee Opetushallitusta sekä Opetushallituksen toiminnasta vastuussa olevaa pääjohtajaa Minna Keihää, Lapsiasiavaltuutetun toimistoa ja lapsiasiavaltuutettu Elina Lappalaisen toimintaa.

Asianajaja Antero Kassinen muistuttaa viranomaisia siitä, että 12-15 vuotias ei ole pätevä kumppani sopimusasioissa, koska lapsen ja nuoren terveyden ja tulevaisuuden mahdollisesti vaarantava kokeellinen, edelleen testivaiheessa oleva mRNA-geeniterapiapiikki ei ole vähäinen ja tavanomainen asia, josta nuori voisi itsenäisesti päättää.

Huoltajien nähtäväksi on toimitettava etukäteen sopimus, josta on selkokielellä ilmettävä tähän asti esiin tulleet haittavaikutukset, myös numeraalisesti eli suhdeluku annettuna. Harkinta-ajan on oltava riittävän pitkä, ja sopimuskumppanille on toimitettava kaksoiskappaleet, Kassinen edellyttää.

Nykyisten, valtioiden ja koronapiikkituottajien välillä solmittujen ostosopimusten takia koronapiikkivalmistajat on vapautettu täysin kaikista koronapiikkien aiheuttamista haitoista ja valtio korvaamaan kaikki mahdolliset kulut koronapiikkien valmistajille. Ostosopimukseen kuuluu myös pykälä, jonka mukaan ”Ostaja myöntää, että rokotteiden pitkäaikaisvaikutuksia ja tehokkuutta ei tunneta, ja että rokotteet saattavat aiheuttaa toistaiseksi tuntemattomia haittavaikutuksia.” (Purchaser Acknowledgement 5.5)

Lapsen ja nuoren ei voi edellyttää tuntevan sellaisia juridisia termejä kuin oikeustoimikelpoisuus, vastuu ja sopimuksen sitovuus, muistuttaa Kassinen. Huoltaja ei voi työntää vastuuta ja päätösvaltaa lapselle, jota opettajat ja terveydenhuoltohenkilökunta saattavat painostaa ottamaan koronapiikin ilman että lapsi kykenee suojaamaan itseään.

Päätösvallan ja vastuun työntäminen lapselle on heitteillejättö, mikä kelpaa huostaanottoperusteeksi, Kassinen painottaa.

AA Antero Kassinen pyytää eduskunnan oikeusasiamiestä tutkimaan, onko Opetushallituksen pääjohtaja Minna Keihä laiminlyönyt velvollisuuksiaan jättämällä lainmukaiset suostumusasiakirjat laadituttamatta, sekä tutkimaan, onko lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen laiminlyönyt velvollisuuksiaan olemalla puuttumatta lainvastaiseen menettelyyn.

Kommentti:

Äitinä kiitän AA Antero Kassista siitä, että hän puoltaa lasten ja nuorten turvallisuutta väkivaltaa, viranomaismielivaltaa ja piittaamattomuutta vastaan.

HE 18/2020, Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kliinisestä lääketutkimuksesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi, on edelleen käsittelyvaiheessa. Se kuitenkin kertoo kohdassa 2.1.6 (Tietoon perustuva suostumus ja haavoittuvassa asemassa olevat tutkittavat), mikä on nykytila eli voimassa oleva laki lasten tutkimusten osalta.

Tutkimuslain 8 §:n mukaan alaikäinen saa olla tutkimuksessa vain, jos samoja tieteellisiä tuloksia ei voida saavuttaa muilla tutkittavilla ja tutkimuksesta on vain vähäinen vahingon vaara tai rasitus alaikäiselle. Lisäksi tutkimuksesta on oltava odotettavissa suoraa hyötyä hänen terveydelleen tai erityistä hyötyä iältään tai terveydentilaltaan samaan ryhmään kuuluvien henkilöiden terveydelle.

Henkilö, joka on täyttänyt 15 vuotta, joka ikäänsä, kehitystasoonsa sekä sairauden ja tutkimuksen laatuun nähden kykenee ymmärtämään tutkimuksen tai tutkimustoimenpiteen merkityksen, voi antaa itse tietoon perustuvan kirjallisen suostumuksensa, jos tutkimuksesta on odotettavissa suoraa hyötyä hänen terveydelleen.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisuissa Dnro 2983/4/07 otettiin kantaa siihen, olisiko lasten HPV-rokotelääketutkimuksessa pitänyt pyytää molempien vanhempien suostumus. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies arvioi asiaa niin lasten kasvatuksen kuin rokotusten vaikutusten kannalta.

Lastenhuoltolain osalta apulaisoikeusasiamies totesi, että lapsen tulevaisuuden kannalta tärkeistä asioista päättävät molemmat vanhemmat yhdessä. Kyseisessä tapauksessa molempien vanhempien suostumus oli apulaisoikeusasiamiehen mielestä tarpeen siksikin, että papilloomavirustartunnat voidaan mieltää osaksi tartuntatautien ehkäisemistä ja sukupuolikasvatusta.

Rokotusten vaikutusten osalta apulaisoikeusasiamies viittasi eduskunnan oikeusasiamiehen aikaisempaan kannanottoon, jonka mukaan rutiininluonteisissa toimenpiteissä terveydenhuollossa, on yhden huoltajan suostumuksen katsottu riittävän. Tämän voidaan katsoa soveltuvan myös lääketieteelliseen tutkimukseen, jos vaadittava toimenpide on vähäinen, kuten esimerkiksi verinäytteen otto.

Näin oli asiaa arvioinut myös Valtakunnallisen terveydenhuollon eettisen neuvottelukunnan (ETENE) lasten tutkimuksia käsitellyt työryhmä loppuraportissaan (2003). Apulaisoikeusasiamies katsoi, ettei kyseisen HPV-rokotetutkimuksen toteuttaminen alaikäisellä tutkittavalla ole rutiininluonteinen toimenpide, varsinkin kun rokotteen vaikutuksista käydään kriittistä keskustelua ja rokotteella ei ollut poikien osalta vielä myyntilupaa. Pitkäaikaista tutkimusta tehtiin juuri vaikutusten arvioimiseksi. Apulaisoikeusasiamies katsoi, että näin ollen informoitu ja kirjallinen suostumus olisi pitänyt pyytää kummaltakin alle 15-vuotiaan lapsen vanhemmalta.


”3.3 Henkilötietojen käsittely lääketieteellisessä tutkimuksessa

Kliiniset lääketutkimukset

Henkilötietojen käsittelyn osalta ehdotetaan, että säädetään tietojen lakisääteisestä käsittelystä kliinisessä lääketutkimuksessa. Tietosuoja-asetuksen ja tietosuojalain sääntely ei ole tarpeeksi kattavaa ottaen huomioon lääketutkimuksiin liittyvät erityispiirteet. Tarkoitus on säätää henkilötietojen käsittelystä rekisteröityjen oikeuksien ja tutkimuksen toteuttamisen kannalta tasapainoisella tavalla.

Tarkoitus on, että tietojen käsittely perustuisi lakiin, ei suostumukseen edellä jaksoissa 2.17 ja 2.3 taustoitettujen ja selostettujen syiden takia. Tällöin siis tietoon perustuva suostumus käsittäisi nimenomaisesti suostumuksen osallistua kliiniseen lääketutkimukseen […] On kuitenkin syytä voimakkaasti korostaa, että käsittelyn perustuminen suostumukseen aiheuttaa riskin siitä, että kliininen lääketutkimus ei täytä nykyisen tutkimuslainsäädännön, kliinisten lääketutkimusten EU-asetuksen ja muun lainsäädännön vaatimuksia, jos suostumuksen peruuttamisen myötä tutkimusaineistosta joudutaan poistamaan tietoja, ja hyvän kliinisen tutkimustavan vaatimukset tutkimusaineiston eheydestä rikkoontuvat. Täten jatkossa perusteltua on, että kliinisissä lääketutkimuksissa Suomessa ei käytetä suostumusta käsittelyperusteena. […].”

4.1. Taloudelliset vaikutukset

”14 §. Alaikäinen tutkittava. Pykälässä säädettäisiin alaikäiseen tutkittavaan kohdistuvasta kansallisesti säädettävistä asioista. […]

Pykälän 1 momentissa olisi säännös, jossa alaikäisinä tutkittavina pidettäisiin Suomen oikeusjärjestyksen mukaisesti alle 18-vuotiaita tutkittavia. Alle 18-vuotias voisi olla tutkittavana vain, jos häneen sovelletaan EU-asetuksen alaikäisiä koskevia säännöksiä. Asetuksessa, erityisesti sen 32 artiklassa, säädetään erityisiä edellytyksiä sille, että alaikäinen voi osallistua tutkimukseen.

Pykälän 2 momentissa olisi voimassa olevaa sääntelyä vastaava säännös, jonka mukaan alle 18 vuotiaan tutkittavan puolesta suostumuksen antaisi hänen huoltajansa tai hänen muu laillinen edustajansa.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin poikkeussäännöksestä 2 momentissa säädettyyn lähtökohtaan. Pykälän mukaan jos tutkittava on täyttänyt 15 vuotta, saa hän itse antaa tietoon perustuvan suostumuksensa, ellei hän ikäänsä, kehitystasoonsa sekä sairauden tai tutkimuksen laatuun nähden ole kykenemätön ymmärtämään tutkimuksen tai tutkimustoimenpiteen merkitystä. Suostumuksen voisi kuitenkin antaa itsenäisestä vain sellaiseen tutkimukseen, jossa on tieteellisesti perustellut syyt olettaa, että osallistumisesta koituu kyseiselle alaikäiselle välittömiä etuja. Tällöinkin huoltajalle tai lailliselle edustajalle on ilmoitettava asiasta. Jos etu ei kohdistu kyseiseen alaikäiseen vaan hänen edustamaansa väestöryhmään, tarvittaisiin huoltajan tai muun laillisen edustajan suostumus. Sääntely asiallisesti vastaisi voimassa olevan tutkimuslain 8 §:n 3 momentissa olevaa sääntelyä.”

”Pykälän 3 momentin sääntelyn tulkinnassa tulisi ottaa huomioon 1 momentin sääntely. Kliinisten lääketutkimusten EU-asetuksen mukaan ”alaikäinen” on tutkittava, joka asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ei ole ikänsä puolesta oikeustoimikelpoinen antamaan tietoon perustuvaa suostumustaan. Erityisesti EU-asetuksen 32 artiklassa säädetään alaikäiseen liittyvistä erityisistä vaatimuksista. Näiden tutkittavien kohdalla esimerkiksi edellytetään, että kliininen lääketutkimus liittyy välittömästi kyseisen tutkittavan sairauteen tai se on luonteeltaan sellaista, että se voidaan suorittaa ainoastaan alaikäisillä.”

Vanhempien, vanhempien yhdistysten ja kyläyhdistysten on syytä ryhtyä tekemään työtään. mRNA-geeniterapiapiikki ei ole rokote vaan uudenlainen teknologia, jota ei ole käytetty ihmisiin aiemmin. Edes valmistajat eivät tunne seurauksia, koska seurantaa keskipitkän ja pitkän aikavälin haittavaikutuksista ei ole olemassakaan. Kliiniset kokeet ovat meneillään; lasten koronapiikittäminen on de facto osa koetta.

Ennen kuin lasten koronapiikittäminen on päässyt täyteen vauhtiin, on hyvä harkita hetki sitä, koronapiikitykset alkoivat joulukuussa 2020, jonka jälkeen Fimea on käsitellyt 3128 haittavaikutusilmoitusta, käsittelemättä on 8100 kpl. Yhteensä 11 228 kpl. ”Yksi ilmoitus sisältää keskimäärin viisi epäiltyä haittavaikutusta, joten ilmoitettujen haittojen määrä on suurempi kuin ilmoitusten määrä.”

”Keskimäärin viisi haittaa” per ilmoitus. Lasketaan: 5 x 11 228 = 56 140.

Koska rokotehaittoja ilmoitetaan vain noin 1%, kerrotaan vielä paremman kuvan saamiseksi 99:llä.

99 x 56 140 = 5 557 860 haittaa.

Suomi on jo ostanut lisää mRNA-geeniterapiapiikkejä vuosille 2022 ja 2023, uusintakierroksia varten.

Artikkelikuva via ENews, kuvan päivitys RS