(FT) Timo Kuronen
Elliott Rooseveltin vuonna 1946 ilmestynyt teos As He Saw It on kirjaharvinaisuus. Suomessa se löytyy vain Maanpuolustuskorkeakoulun ja Vaasan yliopiston kirjastoista. Maksutonta e-kirjaversiota ei löydy Kansalliskirjaston Finna-tietokannasta. Amazonista käytetyn kirjan saa ehkä parilla sadalla punnalla.
Oman, paljon halvemman kappaleen tilasin Abebooksin kautta, kirja tuli Etelä-Afrikasta.
Elliott Roosevelt on Yhdysvaltain entisen presidentti Franklin D. Rooseveltin (FDR) poika, joka osallistui isänsä avustajana lukuisiin neuvotteluihin toisen maailmansodan aikana. Teoksessa on mielenkiintoinen kuvaus FDR:n ja Winston Churchillin eräästä keskustelusta.
FDR sanoi, että Yhdysvallat ei osallistu sotaan siksi, että siirtomaajärjestelmä pidettäisiin entisellään. FDR:n tavoitteena oli itsenäisyyden myöntäminen kaikille siirtomaille ja näiden avustaminen toimivan talouden luomiseksi. Churchill raivostui tästä suunnattomasti. Ja kuten tiedetään, FDR:n kuoltua Britannia, Ranska ja kaikki muut vastaavat maat palauttivat siirtomaajärjestelmän entiselleen.
Kirjain ”D” Franklin D. Rooseveltin nimessä on Delano, eli hänen äitinsä sukunimi. Isänsä puolelta FDR tuli vaatimattomasta virkamiesperheestä. Äidin suku sen sijaan oli upporikas. Omaisuus luotiin salakuljettamalla oopiumia Intiasta Kiinaan, moni Yhdysvaltain itärannikolla hankki rahansa samoin.
Mikä e-kirja?
Mainitsin edellä e-kirjan. Se on uusi, sähköinen kirjan formaatti, jota voi katsella tietokoneen, läppärin, tabletin ja jopa mobiililaitteen ruudulta. Tiedoston sisältö koostuu ihmisen luettavasta raakatekstistä, joka on varustettu html-merkinnöillä ja ulkoasun tarkempaan muotoiluun tarkoitetuilla lisäkoodeilla. Teksti sivuttuu ja rivittyy automaattisesti. Siinä ei yleensä ole tavutusta. Tekstin fontti ja kirjainten koko valitaan ohjelman asetuksista.
E-kirja on eri asia kuin vuosikymmeniä käytetty asiakirjojen, julkaisujen ja kirjojenkin esittämiseen käytetty pdf-versio. Siinä sivutus, rivitys ja tavutus ovat kiinteitä. Ikkunan kokoa muutettaessa kirjainten koko muuttuu samassa suhteessa. Tämä voi olla ongelmallista varsinkin vanhemmille mobiililaitteita käyttäville henkilöille.
Kuinka minusta tuli kustantaja
Tutustuin e-kirjojen tekoon vuosi sitten hyvin arkisesta syystä. Saga Egmont -kustantamo kysyi, olisinko halukas tekemään sopimuksen edesmenneen isäni kaunokirjallisesta tuotannosta koskien e-kirjojen ja äänikirjojen tekemistä. Asetin mahdolliselle sopimukselle mielestäni aivan kohtuulliset ehdot, jolloin neuvottelut saman tien päättyivät. Sen jälkeen aloin opetella e-kirjojen tekemistä itse.
Olen siis maanviljelijä-kirjailija Ville Kurosen (1917–2000) poika. Olin yli 40 vuotta työurastani IT-alalla, väittelin tohtoriksi Tampereen yliopistossa kirjastotieteestä vuonna 2000, muutamaa päivää ennen isäni kuolemaa.
Isän kuusi teosta ilmestyi Kirjayhtymän julkaisemana vuosien 1978–1988 välisenä aikana.
Perunkirjoituksessa sain kahden julkaisemattoman teoksen käsikirjoitukset. Tein kaikista teoksista e-kirjat (EPUB- ja PDF-versiot). Ne on julkaistu Joensuun kaupunginkirjaston Digikoivikko-kokoelmassa. Kirjoitin lisäksi esittelyn isästä ja hänen tuotannostaan, joka löytyy samasta paikasta. Luovutin e-kirjat veloituksetta Joensuun kirjaston käyttöön. Teokset ovat tekijänoikeuksilla suojattuja, mutta minä tekijän- ja julkaisuoikeuksien haltijana annan lähes rajattomat oikeudet niiden ei-kaupalliseen käyttöön – jopa uudelleen julkaisemiseen.
Isän teosten muuntaminen sähköiseen muotoon vaati muutaman kuukauden työn. Teokset oli skannattava, sillä kustantajalla ei ollut mitään sähköisiä versioita. Lisäksi ne piti oikolukea useampaan kertaan. Painetuissa teoksissa oli runsaasti ilmiselviä virheitä, lisäksi skannerin optinen merkintunnistin (optical character recognition, OCR) teki omia virheitään.
E-kirjat ja PDF:t tein LaTeX-järjestelmällä, jota käytetään kaikissa yliopistoissa tieteellisten tekstien ladonnassa. Järjestelmä sinänsä oli tuttu, olin tehnyt sillä oman väitöskirjan ja suuren joukon muita tekstejä työuran aikana. E-kirjan viimeistelyssä tarvittava ohjelma oli sen sijaan uusi tuttavuus. Sen on tehnyt prahalainen kirjastoammattilainen Michal Hoftich, jonka apuun olen joutunut muutaman kerran turvautumaan.
Tieto näiden uusien teosversioiden olemassaolosta löytyy vain Joensuun alueen kirjastojen yhteisestä kirjastotietokannasta Vaara.finna.fi, Kansalliskirjaston Finna-tietokannasta ja sattumoisin Helsingin alueen kirjastojen yhteisestä tietokannasta Helmet. Esimerkiksi Kuopion tai Savonlinnan kirjastojen asiakkaat eivät saa mitään tietoa näiden e-kirjojen olemassaolosta, elleivät he käytä Kansalliskirjaston palveluja.
Kansallisaarteet
Kun isän teokset pitkien neuvottelujen ja kuukausien työn jälkeen ilmestyivät, huokaisin ensin helpotuksesta ja olin hetken aikaa jopa tyytyväinen. Sitten aloin ajatella, että vaivalla opittuja taitoja pitäisi jotenkin hyödyntää.
Tällä hetkellä olen tämän (väärän?) päätöksen jäljiltä tilanteessa, jossa olen tehnyt Joel Lehtosen ja Algoth Untolan koko tuotannosta e-kirjat (EPUB ja PDF). Yhteensä noin 60 nidettä eli 120 tiedostoa, joita mikään taho ei halua julkaista, vaikka antaisin teokset käyttöön veloituksetta tekijänoikeuksista vapaana. Ne ovat ns. Public domain -tuotteita. Teosten tekstitiedostot ovat peräisin Projekti Lönnrotista ja kansikuvat Kansalliskirjaston Doriasta.
Algoth Untola on tässä tärkeä siksi, että olen kotoisin Tohmajärveltä, kuten tietenkin isäni suku. Tohmajärvi mainitaan monissa Untolan teoksissa ja niissä puhuttu kieli ja puhujien mentaliteetti ovat tuttuja. Isä oli lukenut Untolansa huolella. Joel Lehtonen on tärkeä siksi, että äitini oli kotoisin Savonlinnan läheltä ja asui kaupungin keskustassa elämänsä loppuajan. Siellä on edelleenkin sukulaisia, joihin olen harvakseltaan yhteydessä.
Neuvottelin kuluvan vuoden 2021 loppukevään ja kesän aikana useiden tahojen kanssa e-kirjojen julkaisemisesta ja vielä erikseen kirjastonkäyttäjille tarpeellisten viitetietojen kulkeutumisesta kirjastotietokannasta toiseen.
Jotta jäljempänä oleva teksti kävisi ymmärrettäväksi, esitän oman johtopääkseni kaikista käymistäni neuvotteluista.
Mahdoton maksuton
Yleisten kirjastojen osalta kirjastolaitos Suomessa ei halua olla missään tekemisissä maksuttomien e-kirjojen kanssa. Maksuton e-kirja on käsitteenä oksymoron, se on niin kuin kuuma jää, mahdoton olio.
Maksulliset e-kirjat ovat kokonaan toinen asia. Kun niiden hankintaa ja jakelua järjestetään, määrärahat eivät ole ongelma, kaikki ymmärtävät mistä on kysymys ja yhteistyö kaikilla tasoilla sujuu ilman ongelmia.
Voisin periaatteessa julkaista tekemäni e-kirjat itse. Olen rekisteröity kustantaja ja voisin varustaa teokset yksilöllisillä ISBN-numeroilla. Sitten toimittaisin niistä vapaakappaleet Kansalliskirjastoon.
Tässä on kuitenkin joukko ongelmia, joista tärkein on se, että yksikään kirjaston asiakas Joensuussa tai Savonlinnassa ei saisi tietoa näiden teosten olemassaolosta, ellen lähettäisi sitä heille henkilökohtaisesti.
Toinen asia koskee oman sivustoni rajallista, jäljellä oleva elinikää. Sivusto katoaa samalla hetkellä, jolloin lakkaan maksamasta sen ylläpidosta. Kyse on siten Joen elämän rajallisuudesta. Me kaikki ollaan Joe, joiden Jäljellä Oleva Elinikä on rajallinen.
Kolmas ongelma koskee vapaakappaleita – niitä voi lukea vain vapaakappalekirjastoissa, joita Suomessa on vain kourallinen. Vapaakappaleita koskevalla lainsäädännöllä suojellaan tekijänoikeuksia, joista teokset vapautuvat 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeen.
Lehtosen ja Untolan teokset ovat kaikilta osin tekijänoikeuksista vapaita. Olen kysynyt Kansalliskirjaston asiantuntijoilta, milloin jo alunperinkin tekijänoikeuksista vapaat teokset tulevat vapaaseen käyttöön. Siihen kukaan ei osaa vastata.
Joensuun ja Savonlinnan kirjastot eivät julkaise maksuttomia e-kirjoja vetoamalla työvoimapulaan. Kansalliskirjasto ei julkaise yksityishenkilöiden tekemiä maksuttomia e-kirjoja siksi, että kirjasto ei tee yhteistyötä yksityishenkilöiden kanssa. Se seikka, että kyseessä ovat kansallisesti merkittävät kirjailijat, ei merkitse tässä mitään.
Yleisten kirjastojen keskuskirjasto eli Helsingin kaupunginkirjasto on julkaissut Tatu Vaaskiven tuotannon e-kirjoina. Teokset löytyvät nimihaulla saitista digi.kirjastot.fi. Myöskään tämä kirjasto ei tee yhteistyötä yksityishenkilöiden kanssa. Jonkin kirjaston pitäisi ensin julkaista omassa, alueellisessa kokoelmassaan e-kirjat ja neuvotella sitten tämän kokoelman kopioimisesta kansalliseen palveluun.
Sitten on vielä kysymys maksuttomia e-kirjoja koskevien tietojen kulkeutumisesta kirjastotietokannasta toiseen. Eli käytännössä: miten Joensuussa asuva kirjaston asiakas paikallista kirjastotietokantaa selatessaan saa tiedon siitä, että Savonlinnassa on julkaistu kiinnostava teos, jonka hän voisi maksutta ja ilman palautusvelvollisuutta ladata omalle laitteelleen.
Tässä asiassa Suomen kirjastolaitos luottaa kahteen ja vain kahteen palveluun. Ne ovat Google ja Finna.
Kansalliskirjaston Doriassa on tuhansia kotimaisia klassikkoja, jotka ovat sähköisiä kopioita alkuperäisteoksista. Ne on tehty käyttämällä kirjojen skannaamiseen tarkoitettua automaattisella sivunkääntäjällä varustettua laitetta, jonka tietokone käyttää optista merkintunnistusta (OCR). Asiakkaalle näytetään skannattu, siisti kuva sivusta, mutta siitä voi tehdä tekstihakuja. OCR ei ole virheetön, joten tekstin irrottamisen jälkeen tiedostossa voi olla paljonkin virheitä.
Tieto näiden teosten olemassaolosta näkyy vain Finnassa ja mahdollisesti Googlessa. Suomessa on ainakin 27 Finna-käyttöliittymällä varustettua paikallista kirjasto-/kimppakirjastopalvelua, jotka kattavat valtaosan maastamme. Palvelut tunnistaa sen nettiosoitteesta, Joensuun seudulla se on: Vaara.finna.fi.
Yhdestäkään paikallisesta kirjastotietokannasta ei löydy ensimmäistäkään edellä mainituista klassikoista.
Mainitsin edellä Tatu Vaaskiven tuotannon. Se löytyy vain neljästä paikallisesta kirjastotietokannasta.
Mitään helppokäyttöistä automatisoitua tapaa, jolla paikallisen kirjastotietokannan ylläpitäjä voisi aika ajoin siirtää olemassa olevien tai uusien Kansalliskirjastoon tai yleisten kirjastojen keskuskirjastoon tulleiden maksuttomien, vapaasti kopioitavien kotimaisten klassikkojen viitetiedot omaan tietokantaansa ei ole olemassa eikä edes suunnitteilla.
Aivan tekstin alussa mainitsemani Elliott Rooseveltin teos löytyy kyllä e-kirjana Googlesta, mutta ei kovin helposti. Se löytyy osoitteesta: https://archive.org/details/in.ernet.dli.2015.81973/page/n3/mode/2up
Tieto tämän maksuttoman sähköisen version olemassa olosta ei tule koskaan Suomen kirjastojen tietokantoihin. Yleinen periaate nimittäin on, että kirjastot vievät tietokantoihinsa vain sellaista aineistoa, joka on niiden omassa hallussa.
Mutta tietenkin maksulliset e-kirjat ovat aivan eri asia.
Niiden esille saattamiseksi ollaan valmiita tekemään mitä tahansa.
Tekemäni maksuttomat, vapaasti kopioitavat, kansallisesti merkittävien kirjailijoiden e-kirjat siirtyvät kuolemani jälkeen bittien taivaaseen, jossa niillä on onneksi paljon seuraa.
Maiju Lassila: Elämän vaiheessa
elektronisena kirjana ja .pdf-tiedostona
Valitettavasti AvoinMedian alusta ei anna mahdollisuutta ladata .epub-tiedostona sivustolle, eli emme pysty tarjoamaan tämän artikkelin kautta varsinaista kokemusta elektronisen kirjan lukemisesta, kuten Timon toive oli. Sen sijaan seuraavassa kuvakaappaustarina e-kirjakokemuksestani macOS-laitteilla.
Oletusohjelmana .epub-tiedoston avaamiseen läppärini antaa iBooksin, jonka kirjastoon myös tiedoston tallentaa. Kun e-kirjan avaa, aukeaa ohjelman ikkunassa1 kirjan kansikuva ja nimilehti. Selaamalla eteenpäin sivut vaihtuvat näkymässä ja – kirjan tietojen2 jälkeen – voi jo alkaa3 uppoutua tarinaan.
PÄIVITYS * Timo latasi kotisivuilleen edellä esitetyn, joten nyt .epub-version voi käydä lataamassa itselleen osoitteesta: http://timokuronen.fi/data/documents/Elaman-vaihteessa.epub*
Edellä siis esimerkkiä siitä, millainen on elektronisen kirjan – .epub-tiedoston – luonne käytössä, luettavana. Varsinaista e-kirjaa yksinkertaisempi ja kevyempi – karvalakimpi – sähköisen kirjan tiedostomuoto on useimmille epäilemättä jo tuttu PDF (Portable Document Format).
.pdf-tiedoston AvoinMedian alusta sallii ladata sivuillemme jokaisen ulottuville.
Seuraavassa kuvakaappausesimerkki myös tästä tiedostomuodosta, vertailun vuoksi. Läppärini avaa oletuksena Esikatselu-ohjelmalla .pdf-tiedostot, jotka itsessään ovat ohjelmistoriippumattomia. Alkunäkymää häiritsee sivupalkki, jonka kyllä saa näkyvistä pois ohjelman omista valikoista.
Edellä pientä vertailua kahden sähköisen kirjan muodon, varsinaisen elektronisen kirjan ja .pdf-tiedoston lukukokemuksesta.
Hyviä lukuhetkiä!
Johanna L / AM
Kuva: benuski (CC BY-SA 2.0), Timo Noko (CC BY-SA 2.0) via Flickr; Pxfuel (CC0). Kuvanmuokkaus Johanna L
PÄIVITYS 20.11.2021 klo 19:50: Päivitetty linkki Timon sivuille ladattuun .epub-tiedostoon Lassilan teoksesta, lisätty linkit elektroniseen kirjaan ja .pdf-tiedostoon myös osion otsikkoon. Lisäksi poistettu ylimääräinen sana ja lisätty sana ”teokset”.
PÄIVITYS 20.11.2021 klo 19:53: Poistettu vanhentunut tekstinpätkä: ”Harmillisesti emme voi tarjota … Joka tapauksessa:”
AM 
> Yleisten kirjastojen osalta kirjastolaitos Suomessa ei halua olla missään tekemisissä maksuttomien e-kirjojen kanssa. Maksuton e-kirja on käsitteenä oksymoron, se on niin kuin kuuma jää, mahdoton olio. >
Kysymys: Mitä yhteistä on Suomen kirjastolaitoksella ja Museovirastolla?
Vastaus: ne toimivat Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuudessa, jota johdetaan Suomen ulkopuolelta.
Kysymys: mitä yhteistä on kaikilla valtion virastoilla, SUPOlla ja hallituksella/eduskunnalla?
Vastaus: ne toimivat Valtioneuvoston, eli – 12:ta ministeriön ja hallituksen – alaisuudessa, jota johdetaan Suomen ulkopuolelta.
Virallinen määritelmä Valtioneuvostosta on pelkkä vitsi. Valtioneuvostolla tarkoitetaan ”toisaalta pääministerin ja ministereiden muodostamaa yleistä hallintovaltaa käyttävää toimielintä eli Suomen hallitusta, ja toisaalta valtioneuvoston yleisistunnon ja ministeriöiden muodostamaa hallitus- ja hallintoasioiden päätöksentekoelintä.”
Niinpä niin, toisaalta sitä ja toisaalta tätä, ja toisaalta se menee niin, että Valtioneuvosto on suurissa linjauksissaan ja päätösten teoissa pelkkä – agenttien kurissa pitämä – kumileimasin, joka TOTEUTTAA AINA RAHOITTAJAN AGENDAA.
Kiusalliset paljastukset eivät sovi valheita ja valehistoriaa jakavan/ylläpitävän Valtioneuvoston toimenkuvaan ja juuri sen vuoksi kansalle tarjoillaan joka tuutista leipää ja sirkushuveja, ja vääristeltyä tietoa.
Surullista, mutta totta. Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö ei ainoastaan kieltäydy vastaanottamasta – vaan suorastaan peittelee – maamme todellista muinaishistoriaa/historiaa olipa kysymyksessä sitten kirjallisuus tai esineellinen kulttuuriperintö.
TykkääTykkää
Ei mitään hätään ,onhan meillä hyvät ja huonot uutiset ja pitääkö olla huolissaan ja muut runkkurinki ohjelmat mitkä pyörii nurkkajumalassa tai niinkuin ukki vainaa tapasi sanoa mulkottimessa.
TykkääTykkää
Internet-aika on muuttanut julkaisutoimintaa kuin Gutenbergin kirjapaino konsanaan. Kyse on ilmiöstä, jossa kansa omii itselleen pienilukuisen eliitin roolit. Tekniikka kehittyy mutta matkiminen on se toimintamalli, joka ei muutu ja joka tuo kehityksen hedelmät kansalle.
Kirjan kuluttajasta on tullut kirjan tuottaja; blogikirjailija. Kirjasto muuttuu yhdeksi blogialustaksi muiden joukossa, jos ovet avataan kenen tahansa julkaisulle.
Rajoitustoimet eivät kuitenkaan ole ratkaisu tässä teknisen kehityksen tuomassa muutostilanteessa, että annetaan valikoidusti oikeuksia yksille ja estetään toisilta. Gооglеа ei kiinnosta kirjoissa julkaistu historia siksi, että se haluaisi edistää historian tuntemusta vaan siksi, että se haluaa muuttaa historiaa. Eihän tämä ole ensimmäinen kerta maailmanhistoriassa, kun valtaa pitävä taho kirjoittaa menneisyyttä uusiksi.
Googlelle «yhteistyö» kirjastojen kanssa on strateginen tavoite. Joka kirjoittaa historian oikeuttaa vallan itselleen nykyhetkessä.
Jokainen uudelleenjulkaisu vanhasta teoksesta on uusi teos, julkaisijansa näkemys siitä, mitä joskus oli kirjoitettu. Tämä pitää ymmärtää.
Niinpä hyppään mieliaiheeseeni vanhojen teosten uudelleenjulkaiseminen.
Nyt olemme vaiheessa, että vanha teos muunnetaan digitaaliseen muotoon pilkkuakaan siitä muuttamatta. Mikä on seuraava vaihe. No, se on se, että muutetaan niitä pilkkuja! Kysytään miten alkuperäinen kirjailija olisi formatoinut kirjansa, jos hänellä olisi ollut käytettävissään nykytekniikka, jos olisi pystynyt esittämään ajatuksensa miettimättä sitä, että paperi on kallista ja jokainen tyhjä välilyönti kirjassa maksaa, että graafinen esitys on mahdollinen vain vetämällä viivoja painolevylle, että kuvan esittäminen …
Itse asiassa vanhojen kirjojen uudelleen formatointi on vaikeampi laji kuin niiden pilkuntarkka kopioiminen. Onnistuneessa formatoinnissa pitää tuntea kirjoittaja ja hänen ajatusmaailmansa, ei riitä pelkkä aakkosten osaaminen.
Kuinka alkuperäinen kirjoittaja olisi ilmaissut ajatuksensa, jos hänellä olisi ollut käytössään nykytekniikka? Äärimmilleen vietynä voidaan kysyä olisiko kirjoittaja siteerannut vielä syntymätöntä ajattelijaa, tulevaisuuden kirjailijaa, jos hänellä olisi ollut käytössään aikakone, tieto tulevaisuudesta. (Gооglеn omistaa yhden version tulevaisuudesta, sen, joka on sille itselleen edullinen.)
TykkääTykkää
Pdf-tiedostoa voi Windows-koneissa lukea kaikilla selaimilla – Chrome, Edge, Firefox ja Opera. Applen laitteissa on aina jokin oletusohjelma.
Paremman tuloksen saa kuitenkin käyttämällä erillistä, maksutonta ohjelmaa. Windows-koneissa Sumatra PDF ja Applen laitteissa Adobe Acrobat Reader.
Myös e-kirjaa voi Windows-koneissa lukea kaikilla selaimilla, kunhan selaimessa ottaa käyttöön laajennuksen EPUBReader. Laajennus löytyy helposti netistä selaimen ja tämän laajennuksen nimellä. Laajennus on sama kaikkiin selaimiin, mutta rajapinta on erilainen ja käyttöönotto on selainkohtainen. Käyttöönotossa ei tarvita administraattorin oikeuksia.
Mutta myös e-kirjaa kannattaa lukea erillisellä, maksuttomalla ohjelmalla. Windows-koneissa Adobe Digital Edition ja Applen laitteissa Apple Books.
TykkääLiked by 1 henkilö
Seuraava kommentti toimituksen sähköpostiin lähetti Mika, joka ei pysty kommentoimaan suoraan artikkeliin, koskei halua tilejä halua wordpressiin, twitteriin tai facebookiin. Toimitus mielellään avustaa kaiken asiallisen kommentoinnin pääsyä ilmoille, eli:
_____________________
Halusin tuoda ihmisten tietoon sivuston https://z-lib.org/, joka on maailman suurin ilmainen e-book kirjasto, josta löytyy yli 9 miljoonaa kirja sekä yli 84 miljoonaa artikkelia. Hämmästyttävää on, että harvat ovat tietoisia ko. kirjastosta.
Löysin muutamassa sekunnissa Elliot Roosenveltin teoksen ”As He Saw It” eli säästin sen 200 puntaa. Rekisteröimätön käyttäjä voi ladata 5 e-kirjaa per/24h, ja jos vahvistaa email-osoitteen 10 e-kirjaa per/24h.
Tarkoitukseni on 2 vuoden sisällä tehdä ns. offgrid farmi ja z-lib on ollut korvaamaton paikka saada aiheeseen liittyvää tietoa. Telegrammista myös löytyy kirjastoja joita moni on keskittynyt Offgrid aiheeseen.
Br,
-Mika
_____________________
TykkääTykkää
Timo Kurosen puolesta esille laitettu kommentti:
Kiitos Mikalle hyvästä kommentista. Pannaanpa osoite talteen.
Internetistä todella löytää hyvinkin paljon maksutonta materiaalia, jos on riittävästi kielitaitoa ja hiukan osaamista.
Oma lähtökohtani ”taistelussa tuulimyllyjä vastaan” on ollut helpottaa tavallisen kirjastonkäyttäjän tietä e-kirjojen luo. Kun kansalainen käyttää paikallisen kirjastojärjestelmän nettipalvelua etsiessään luettavaa itselleen, hän tekee haun. Se tehdään ensimmäisenä avautuvassa ikkunassa, josta löytyneeseen teokseen voi tehdä varauksen ja jonka voi sitten kirjastossa käydessään noutaa asianomaisesta hyllystä ja lainata itselleen.
Tavoitteena on ollut, että e-kirjat – muodosta riippumatta – tulevat esiin samassa hakuoperaatiossa. Tällä tavalla toimii Ville Kurosen teosten osalta Vaara-kirjastojen https://vaara.finna.fi ja HelMetin https://www.helmet.fi/fi-FI. Koska nämä järjestelmät ovat erilaisia, näytöt ovat erilaisia. Linkit verkkoaineistoihin ovat kuitenkin perinteisiä kirjoja koskevien tietojen yhteydessä. Sen helpommaksi kirjaston asiakkaalle ei e-kirjan löytämistä voisi tehdä.
Maksulliset e-kirjat eivät tule esiin tavanomaisessa haussa. Niillä on kokonaan oma haara käyttöliittymässä. Teokset lainataan Ellibsin kautta, lainattavia teoskappaleita on yleensä hyvin vähän ja varsinkin uusimmat ovat aina lainassa. Lainaaminen on sen verran mutkikasta, että en parilla yrittämällä onnistunut lainaamaan mitään.
Selitän tässä, miksi Kansalliskirjaston Finna-tietokannassa olevat valtaisat tietomäärät eivät näy paikallisissa kirjastojärjestelmissä.
Finna-käyttöliittymää käyttävät kirjastot voivat liittää käyttöliittymäänsä suuren joukon Kansalliskirjaston tietokantoja. Ne on lueteltu osoitteessa https://finna.fi/Content/organisations. Käyttöliittymän ylläpitäjä voi valita esim. Kansalliskirjaston Dorian tai yleisten kirjastojen keskuskirjaston kirjastot.fi:n. Jos valitsee Dorian, kaikki tuhannet kotimaiset klassikot tulevat näkyviin paikallisissa järjestelmissä. Jälkimmäinen tuo näkyviin esim. Tatu Vaaskiven tuotannon, josta mainitsin yllä.
Käytännössä yksikään kirjasto ei ole liittänyt käyttöliittymäänsä Doriaa ja vain neljä kirjastoa on liittänyt kirjastot.fi:n. Esimerkkinä https://vaski.finna.fi eli Turun alueen yleiset kirjastot.
Syy tähän on se, että liittämällä kumman tahansa tai molemmat, hakutulokseen voi tulla paljon muutakin kuin pelkästään e-kirjat. Sitä kirjastot eivät halua. Liittämisen vaikutuksia ei paikallisesti voi mitenkään muokata. Tämän ilmiön näkee, jos Vaski.finna.fi:ssä tekee haun Minna Canth. E-aineistoja on yli 700, toisin sanoen moninkertainen määrä Canthin teoksiin verrattuna.
Olen ehdottanut Kansalliskirjastolle muutosta tähän asiaan. Heidän kantansa on, että kaikki tai ei mitään.
TykkääTykkää