Härmälänojan ajattelija

Joku päivä marraskuun lopussa rähjäisen rakkini kusetettuani, tarkoitus oli käydä Härmälän kiskalle tupakkia ostamaan. Mutta kun asioita elämässään alkaa saada hoidettua, järjestymään – siitä tulee addiktio.

Muutto, tehty. Suhteiden luonti valtion alistusinstituutioihin, tehty. Muorin omistama – koska köyhällä ei kenties ole oikeutta – auto tai siis Lada leimakuntoon, leimalle ja talvikuntoon, tehty. Mätänevät hurtanhampaat ja kissankin kivet parantajan kuovittaviksi, tehty. Elämänhallintaa tehty.

Kerrankin ruumiinolo ei ollut kuin ruumiilta lainassa, bussikorttikin laukussa eikä tehtävälistan viimeinen ei-tehty kohta kovin paha nakki: auton tai siis Ladan lämmitystolpan avain vain vielä oli hakematta vaikkei maksamatta. Siis kunnollisuudenpuuskassa loikkaus keskustanysseen.

Varaukseni kutsua Ladaa autoksi ei suinkaan perustu katsantoon, etteikö Lada olisi yhtä hyvä kuin (länsi)auto, päinvastoin: Ladan kutsuminen ihan vain autoksi olisi sen aliarvioimista. Vain auto on kulkupeli, joka toimii jos toimii jos ympäristö on sen edestä lanattu. Lada menee ja paukkuu ja kiehuu ja kulkee ja ihan nivana kulkee vielä sittenkin kun tiet loppuu. Kiihdytyskisoja tai hurua motarilla ei ajeta, mutta mennään, aina mennään.

Harmillista kyllä, laukkuni vakivarusteisiin ei ollut liittynyt nyt keskeneräisesti luvussa ollutta Paavo Haavikon muistelmia. Mutta ruutuvihko ja kynä siellä olivat, joten matkan sopi kuluttaa kirjoittamalla ylös sen kaikkea mitä sattuu: Harakka lentää ikkunan vierellä kuin saattajana, pitkän matkaa. Viereinen kaveri kasaa kimppalahjaa, ehkäpä veljelle. Kiire soitella sille ja tälle ja isälle, tiedustella yhteensä käytettävissä olevia varoja: ”Illalla julkaistaan tarjoukset!” Aivan, se on se musta viikko, torstai vieläpä, kuin jouluaatto amuriikanuskonnon vuoden suurimmalle päivälle: kulutussykkeen mittaiselle perjantaille^{Black Friday!!!}. Muksut saa tukehtua, pseudoalennuksiin kun rynnitään. Oi, uljas markkinatalous!

Oi, uljas sääntely(mieli)valta! Koskipuiston kiskalla maksan arvottomien lisäverotusta (alv) dualistisesti addiktoivasta nautintoaineestani monituisia euroja. Viisi vuotta sitten halvimman – jatketuimman, myrkyllisimmän – tupakkatopan hinta oli melkolailla puolet vähemmän kuin hänen sannansa vuonna 1 (jKo). Maailman nollausvuoden jälkeenkin luomutupakka pysyy meid… EU-hallituksen kansanterveyden nimissä keräämien suojelurahojen piirissä, topan hinta tänäpänä jo 100 vanhaa, omaa rahaa. Alamaistensa terveyden nimissä kun näitä rokottaa pahoista tavoistaan, olisikos loogista häh halventaa puhtaita valintoja?! Ajamani lada syö E8-vitosta, mutta sepä kallistuu samaa tahtia ”ilmastontuho”polttoaineen kanssa. MV?!

Mitä Vittua ?? – se oli, se on edelleen ja tulee todennäköisesti olemaan piiitkän aikaa vielä paras-ikinä vastamediaheimoisen vapaamedian nimi! Valehtelisin, jos väittäisin etten kadehdi. Janitskin oli tärkeä hahmo julkisen muka-keskustelun kulissien ravistelussa – jo lehtensä alkuperäinen nimi osui suoraan suoma(a)laisen sielun ytimeen …taas edellistä kierompien herrain veliketkuilujen selvitessä usein omakin ensireaktio on:

”mmmitääääh..vit!-tuu-a??”

Kiskalla iltapäivälehden – hehkutuksesta päätellen lääketeollisuuden markkinointitoimistoksi numero uuno ryhtyneen Sanomatalon iltalöperin – lööppi julisti pelastusta Altzheimerin taudista, uusi piikki on syntynyt maailmaan! Koronapiikkikorruptiota seurailleena veikkaisin kysymyksessä olevan Pfizerin tai Suomen – ensin THLn, sitten hallinnon nimiin – rokotepäällikön ex-työnantajan, GlaxoSmithKlinen tuote(markkinointi). Jälkimmäinenhän on kerran pelastanut suomalaiset kauhealta sikainfluenssa-virukselta, ja sen HPV-rokotetta pistellään lapsiin ohjelmoidusti. Pfizer, vanha taparikollinen taas tekee paraikaa miljardittain tuottoa ”pelastamalla” koko maailman kaksi vuotta sitten riehuneelta kausiflunssalta.

Lääketeollisuuden korruptio maan(osan) tapa EU(-Suome)ssa

Jokunen päivä ennen bussiretkeäni ”ilmastopelastaja”-ratikanpersien runnomaan ja rumentamaan Tampereen kaupungin keskustaan katsoin kaupungin vuokratoimiston aukioloajat: torstaina klo 9–15. Kun olin paikalla kahden aikoihin iltapäivällä, minulle kerrottiin infokopista notta ”Eihän SE auki ole!” Ahaa. Niinno, vuokrasopimuksen allekirjoitin sähköisesti, kämpän avaimet haettiin pakettiautomaattityyppisestä loorasta koodilla ei-enää-anttilan aulasta. Ilmeisesti ilmoitetut aukioloajat tarkoittivat ainoastaan, että joku noihin aikoihin vastaa puhelimeen, jos ei ole varattu. Ihminen peittämättömässä lihassaan, ihmisine ilmeineen on ruton korona: rätit naamalle ja pysykää kaikki kamalat kaikista kaukana!

Marraskuun puoliväliksi minut pakkokutsuttiin – uhkakirje kertoi notta muuten KELA-tuki on het finiitto – vierailulle TE-toimistoon kuntakokeilun omavalmentajan^{personal trainer} kanssa, tekemään työllistymissuunnitelmaa. Informoin, että olen menossa joulukuun alussa osin TE-toimiston järjestämän työkyky-hankkeen tapaamiseen, tekemään työllistymissuunnitelmaa. OmaKanta kertoi tiedon menneen perille, mutta eihän sitä nyt vain kerran riitä työllistymissuunnitelmaa tehdä – vain lääkärin, psykohoitajan ja TE-tyypin kanssa. Ehei! Ensin pitää hilautua keskustaan, TE-tädiksi siirtyneen fysioterapeutin kanssa. Eli ramppaan samasta asiasta kahdesti – vaikka myös fyssari osallistuu etänä joulukuussakin.

Korona tappaa -agendan etäkilpajuoksussa valtion instituutioista TE on mestari! Se on tehnyt naurettavuudesta kafkankaltaista taidetta, ja epäilemättä lisää samaa paskaa on tuomassa piikkipassi eloni reunoille. Vaan melkoista farssia se jo tämäkin: Kiipesin TE-keskuksen 2. krs, hengitellen potentiaalisesti tautisia aerosolejani avonaisessa portaikossa alakerroksen niskaan. Julisteet muistuttivat metrien sosiaalisesta etäisyydestä. Odottajille oli varattu penkkejä neljä neljän riviä, muutamien kymmenien senttien päässä toisistaan.

Personaltrainerini viipotti kollegansa kanssa odotusaulaan ja nimenhuudosta läksin seuraamaan TE-tätiä. Käytävästä käytävään avautuvilla lasiovilla toinen TE-täti ahdisti asiakkaansa kaivamaan maskin laukustaan kuin henkilöpaperit. Oma tätini huudahti: ”Ai niin, maski!”, ja jäi olettamaan että määkäisen rätin naamalleni. Odottamaton täyskieltäytymiseni aiheutti dramaattisen paussin, ja: ”En mä voi päästää sitten” – siis niistä lasiovista. Minua alettiin kuljettaa takaisinpäin ja istutettiin huoneeseen odotusaulan vieressä.

Minuutteja maskittomassa läheisyydessäni pyörähdellyt TE-täti kysyi, onko minulla puhelinta, koska tapaaminen pitää järjestää nyt etänä. Siis häh? Pöllämystyneenä tästä eta-älyttömyydestä ajattelin tarkoitettavan videopuhelua ja vastasin, ettei tuosta minun epä-älypuhelimestani suuriin suorituksiin taida olla. TE-täti touhukkaasti järjesteli ja toi minulle älypuhelimen, josta herjanheittona kysyin: ”Kai se on desinfioitu, etten saa koronaa?” Tätä ei lie – pelästyneen näköisistä silmistä päätellen – ymmärretty heti huumoriksi.

Jokseenkin turhan oloisen, vaikkeikaan täysin turhauttavan haastattelun ja työllistymissuunnitelman tekemiseksi TE-täti kertoi kohta soittavansa tuomaansa puhelimeen ja poistui – ilmeisesti sinne lasiovien taakse. Siinä siis istuin odotusaulan sivuhuoneessa itsekseni ja keskustelin puhelimessa (vain ääni) personaltrainerini kanssa työkyvystäni ja -kyvyttömyyksistäni, elämästäni noin niinkuin ja mitä muuta. Persmutukauhulla, suunnitelma lie: syyniin ja syltyksi. Niin, ja kotoakin olisin luuriin voinut puhua, olisi säästynyt kahden bussimatkan eurot.

SDPtä äänestäneitä luulisi harmittavan, kun tuli ”toivon puolueelta” tuossa määrin kusta silmään. Vaalit voittaneen puolueen keulahahmo ei suinkaan ollut muotikuvien Klaus Jugend -mollamaija vaan lakkokenraaliksikin nimitelty Rinne vappusatasineen. Suihku ei ollut siinä, lupailihan Sanna Marinkin työttömiä simputtavan aktiivimallin olevan historiaa. Uuskieli on komiaa: TE-tätini valisti, että vuoden 2022 alusta työttömien täytyy hakea suuremmoisesta tarjonnasta 4ä työpaikkaa kuussa (aktiivimallissa 3) pitääkseen suuremmoisen suuret KELA-rahansa. Kun naureskellen viittasin edellä mainittuun, reagoi TE-täti kuin napista painamalla: ”Ei se ole aktiivimalli! Se on pohjoismainen malli!”

MAKE ORWELL FICTION AGAIN !

Tallustin siis pitkin Tampereen keskustan marraskuun loskaa kotimaisista kevytkumisaappaistani nautiskellen ja ratikoista irvistellen huomatakseni, ettei kaupungin vuokratoimisto ollut auki. Löytyi kuitenkin takahuoneesta ihminen avuksi ja kerroin, että tulin hakemaan siihen osoitteeseen sen tolpannumeron avainta. Nainen katsoi hölmistyneenä, tokeni ja katosi. Palatessaan epäuskoisen virneen kera, nainen ojensi minulle pienen, pyöreän metallilaatan – jollaisilla ostoskärryn saa käyttöönsä – ja naureskeli päälle, kuinka ”siellä on yleensä käytetty vaikka viissenttistä tähän”. Kuka prkl?! Joku tva:lta nimittäin puhelimessa ohjeisti hakemaan toimistolta (kiinni) – avaimen (poletti).

Loskaa ja märkää, rumattu kaupunki. Pisteeksi inhotuksen i:n päälle, KELAn ohi kävellessäni huomioni kiinnittyi tummaan hahmoon konttuurin sisällä – vartija. Siis KELAn odotusaulassa, keskellä päivää, asiakkaiden selän takana univormuaan hönkien patroolasi vartija. ¿Paradoksiko: Valtion laitokset katsovat tarvitsevansa väkivallan turvaa nykyisin uusliberaalisti ”asiakkaiksi” kutsutuilta kansalaisilta, joita varten noiden instituutioiden olemassaolo on. Tällaisen pelokkaan, uhriutuvan tarpeen KELA voisi poistaa olemalla tuomitsematta pieniä ihmisiä kadotukseen ja epätoivoon. Se paskalla jonkun KELAn aulan sotkenut lie vain palauttanut laitokselle sen, mitä hänelle sieltä armeliaasti oli ojennettu.

Ja tosiaan, nyt muistin – olihan TE-keskuksen ala-aulassakin peräti tiskillinen vartijahenkilöstöä. Tuntuu groteskilta, kun ihmisillä maksatetaan potentiaalista väkivaltaa heitä itseään kohtaan, vaikka ollaanhan eliitin kermaperseitä jo vuosia kansan verorahoilla suojeltu kansalta. Isä Juhan Avarn-henkivartijat epäilemäti ovat periytyneet, tosin nykyisen valtiojohdon kritiikistä – tasa-arvon nimissä – saa niskaansa jo NATOnkin.

Selkärangaton Arkadianmäki

Vaan ei mitään uutta Pohjolan auringon alla: vuonna 2017 sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg valisti, kuinka suurin turvallisuusuhka on syrjäytyneet – siis syrjäytetyt – suomalaiset. Niinpä utaretutkija antoi kirjoittaa kirjan siitä, kuinka koville hän joutui ”kun perusvirkamiesjohtajasta tuli tunnettu” ja ”täytyi liikkua kaduilla välillä turvamiesten kanssa”. Ehkä kansansa puolustaminen ja rehellinen viestintä olisi tullut halvemmaksi…

…sama Alex Stubbin kohdalla: kammottavan kolaiskun tekijä – oikein – perusteli tekoaan (sori siitä): ”Stubb on Kokoomuksen puheenjohtajana, entisenä pääministerinä ja valtionvarainministerinä yksi päätekijöistä Suomen lisääntyvän inhimillisen kriisin taustalla.” Sipilän Ellin kansan parissa tekemän tuhotyön katkeroittavat seuraukset – ja vallan valheiden koskemattomuus – nousivat julkisuuteen vielä vuoden 2021 alussa:

Hyökkäys tallentui eduskunnan valvontakameraan videolle. Videolla näkyy, miten epäilty sananvaihdon jälkeen lähtee seuraamaan Sipilää ja sysäisee tätä takaapäin. Sipilä horjahtaa ja pysähtyy, minkä jälkeen epäilty lähtee vielä uudelleen seuraamaan häntä. Sipilä sanoi tapahtuman jälkeen MTV:lle, että hänen kimppuunsa käytiin nyrkeillä. Sipilän mukaan häntä lyötiin ”ihan kunnolla”. Eduskunnan [Sipilän paskanjauhannan paljastamisen takia] irtisanottu turvallisuusjohtaja Jukka Savola kertoi aiemmin, että kansanedustaja oli ylittämässä suojatietä, kun häntä vastaan tullut henkilö tönäisi edustajaa ohikulkiessaan ja poistui paikalta.

YLE 21.4.2021

”Virkamieheltä tulisi edellyttää paitsi nimityksellä todettua kansalaiskuntoa ja hyvää koulutusta, myös tervettä järkeä [josta] pitäisi esittää todistus [joka] olisi määräajoin uusittava”, kirjoitti Paavo Haavikko vuonna 1989. Ehdottoman samaa mieltä, joskin lisäisin – etenkin avuttomien ”asiakkaidensa” elämänkohtaloon (mieli)valtaa saaville ns. sossuille säännöllisesti uusittavana – todistusvelvollisuuden empatiakyvystä. Psykopaatin tavan kusipäistä erottaa empatiakyvyttömyys, joka ilmenee mm. julmuutena, toisen elävän kärsimyksestä nauttimisena. Niinpä voi käydä vaikka niin, että alennetulla toimeentulotuella (150e/kk) ”elävältä” kysytään, miksei tämä ole säästänyt tonnin vuokravakuuteen.

Myös 80-luvun lopulla Haavikko jo haisteli suunnanmuutosta ”suomalaisten” päättäjien ulkomaisille isännille kumartelussa, joka ei tänäpänä kainostele toiseen suuntaan pyllistämisessäkään – Kekkosen aikaan sentään pidettiin suhteita yllä myös länteen, miten mahdollista. Haavikko näki jo 30 vuotta sitten huolimatta yya-vetoisesta, liturgian kautta valtakoneiston pyhittävästä ulkopolitiikasta Suomea ”kuin huomaamatta” käännetyn kohti Ruotsia ja länttä. Erkko, Koivisto, Aho, (julkaisematta jääneessä ISn haastattelussa vuoden 1994 vaalien alla Haavikon suuren korruptiokokemuksensa puolesta ”sopivimmaksi” presidentiksi suosittelema) Ahtisaari ym. maansamyyjät saivat tahtonsa läpi.

Vuonna 2021 henkisemmän tason suomettuminen on vaihtunut raa’an resursoituun kikyttämiseen^$$, kansan kyykyttämiseen. YYA vaihtui ETAan, eikä Neuvostoliiton mahti maassamme koskaan ollut kuin korvaajansa Euvostoliiton – EU päättää Suomen lainsäädännöstä, vaikka kansalle käskykirjeet esitelläänkin ”ehdotuksina” ja ”kotimaisen lain” uudistamisena, parempaan totta kai! Sensuuri on sähköistetty, ilmiantajat digitalisoitu ja virallisen totuuden propagandaa levitetään tehokkuudella, josta Goebbels saattoi vain unelmoida, ja varmaan unelmoikin. Lehdistön kritiikkiä ei enää vaienneta – ei tarvitse: vallanmediassa ei tule mieleenkään epäillä vallanpitäjien linjan hyvää hyvyyttä.

Kansalaiskritiikkiä tai vapaata (digi)lehdistöäkään ei tarvitse (informaatio)teknologian vallankumouksen ansiosta Siperiaan lähettää. Musta pr riittää pitämään valtanarratiivin, virallisen totuuden dominoivana: omistukseltaan ja sitä myöten agendaltaan keskittyneen vallanmedian paineella etenkin kansallismielisiä kansalaisaktiiveja naurunalaistetaan, vastamedioiden luotseja ja näkyvimpiä toisinajattelijoita kohtaan nostetaan syytteitä ja korvausvaatimuksia jos jonkinlaisin selityksin… Ja toki kaikenlaisten – isojen ja pienten, hairahtuneiden ja kroonisten – väärinajattelijoiden pohdintoja poistetaan ”sopimattomina” ja vähennetään näkyvyyttä, ovelimmillaan varjossa pysyvin algoritmein.

Ja niinpä lännen kansa, eurooppalaisetkin – etelässä vielä vahvemmin kuin Pohjolan suomaalla – taas jälleen vuonna 2021 elää autoritääristä yhteiskuntapainajaista. 1900-luvulla noussut isonrahan eliitti on vallannut maailman, ainakin läntisen, kiinnittämällä poliittisen vallan edut ja mahdollisuudet taloudelliseen valtaansa, jonka ylläpitoon ja fasistisuuden peitoksi on valjastettu informaatio, teknologia ja etenkin informaatioteknologia. Uusimpana säikeenä rahaeliitin ja teknologia-alan yritysjättien agendaan ja propagandaan luotiin koronatila – enää ei pieni pappia tottelematon ihminen joudu helvettiin, mutta saa kuolemantaudin ja murhaa kaikki muutkin, jos ei tottele yritysjohtajaa ja politiikkoa.

Kansakuntamme ei ole onnistunut oppimaan historiasta, päinvastoin nykyisessä EU-suomessa tuntuu olevan valloillaan huonoimmat puolet niin suoma(a)laisten itäisestä kuin läntisestäkin historiasta. Niin stalinistinen kuin finanssivallan autoritäärisyys on nyt sujuvasti kansakunnan linjassa yhdistetty, ja tätä talous-poliittis-mediallista fasismihybridiä markkinoidaan suoma(a)laisille hyveellisenä demokratiana. Virkamies – niin kauan kuin tämä sokeasti kumartaa Suurta Systeemiä^Heil! ja resonoi sen linjaa – on pyhä, koskematon ja kansalaiskritiikin ulottumattomissa. Suomessa 2021 tämä kirjoitettiin lakiin. Samoin naishallitus lainsäädännöllä julisti sukupuolensa heikkoutta, feminismin nimissä.

Energisesti alkanut marraskuun päivä, tämä keskustanreissuni (kuten edellisetkin) osoittautui siis opettavaiseksi ja kovin masentavaksi. Äkkiä takaisin Toivonkadulle – aitoon, ”menestyjä”katseella pahamaineiseen, oikeiden ihmisten Härmälän kortteliin, jossa avaimesta saattaa käydä 5-senttinen. Luin Haavikkoni loppuun, kaihosin: kansakuntamme tässä kalseuden ja (piilo)julmuuden ajassa tarvitsee uusia paavoja. Olen runoilijan kanssa monissa asoissa eri mieltä, mutta… prkl notta Haavikko huomioi ja kuvasi – myös jollei peräti varsinkin proosassaan – epäkohtia ja absurdiutta maan tavassa, veli-järjestelmässä, Suomen valtiollisen ja yhteiskunnallisen kehityksen isossa kuvassa niin loistavan nasevasti!

Kansakuntamme kaipaa vapaata ajattelua, joka ei hae hyväksyntää trendi- tai valtakuplautumisesta.

Kansakuntamme kaipaa rohkeita ääniä, jotka eivät suostu vaikenemaan vääräksi näkemänsä edessä.

---

Kirjoittaja suosittaa

Kuva: Niek Verlaan, 13smok via Pixabay. Kuvanmuokkaus Johanna L