Juuso Kokkonen
Suomi on myytti, sinä olet karjaa.
Uutiskirjeeni yhdeksi kantavaksi aiheeksi on ainakin tässä kohtaa nousemassa Euroopan Unioni, ja tämäkin pätkä kyseistä mötikkää sivuaa. Ja todettakoon tähän kohtaan vastuuvapauslauseke, koska sellainen pitää näemmä nykyään todeta erinäköisissä yhteyksissä. Jos koet halua leimata minut persunationalistihörhösiaksi sen perusteella, että esitän kritiikkiä EU:ta ja sen päättäjiä kohtaan, ole hyvä. Mutta ennen kuin rakennat itsellesi kognitiivisen palomuurin, haluan tehdä selväksi:
se, mihin valtaa keskittyy ja missä valtaa on, sitä lähtökohtaisesti pitää kritisoida – eikä siitä pitäisi saada mitään leimaa otsaansa.
Nykyisessä EU:n ja vallan kehityksessä on omat valuvikansa, eikä niitä pidä jättää sanomatta siksi, että valtavirtanarratiivi jakaa tyhmästi ihmiset kahteen leiriin:
- EU-myönteisiin, joka ottavat kuin jumalan sanana kaiken vastaan, mitä Brysselistä kulloinkin tulee
- EU-vastaisiin, joiden riveihin tuomitaan kun esittää yhdenkin poikittaisen sanan
Välimuotoa ei ole.
Tämä sama karkea jakolinja kulkee yhteiskunnassamme – poliittisia päättäjiä myöten, ehkä heissä jopa erityisesti – aiheesta toiseen, koskee myös ja erityisesti koronaa, rokotteita ja niin edelleen. No, ei mennä nyt siihen.
Suomi juhlii itsenäisyyttään. Hip hei.
Vuosi vuodelta se on enemmän ja enemmän silmänlumetta – itsenäisyytemme, koko Suomi-myytti.
Ensinnäkin kansallisvaltioiden ja nationalismin aikakausi on varsin lyhyt ajanjakso sivilisaation historiassa ja tuskin ikuinen. Esimerkiksi Suomi-niminen myytti rakennettiin, koottiin ja yhdistettiin vasta 1800-luvulta alkaen Kalevaloineen päivineen ja kehityksen huipentumana oli itsenäistyminen 1917, ja sen jälkeen kansa soti keskenään.
Kansallisvaltiot lienevät vain yksi, ohikiitävä ajanjakso ihmiskunnan kehityksessä.
On kiistatonta, että valtaa on ”siirtynyt” yhä enemmän kohti isompaa kokonaisuutta, EU:ta. Se näkyy esimerkiksi siinä, miten EU-maat ovat hoitaneet koronapandemiaa: samat toimet ja periaatteet toteutuvat maasta toiseen. EU paimentaa, EU jakaa rokotteita, EU tilaa rokotteita, EU suunnittelee koronapassit ja niin edelleen. EU, EU, EU.
Korona-aikakausi on ollut EU:lle voitto. Brexit ja pakolaisdilemma olivat viisi vuotta sitten hajottaa mötikkää, mutta viimeisen parin vuoden aikana mötikkä on itse asiassa kyennyt kuin kyennytkin vankistamaan otettaan, kasvattamaan kapasiteettiaan.
Älä heitä hyvää kriisiä hukkaan!
Kehitys on tapahtunut koko ajan ikään kuin hivuttaen: annetaan aina yksi sormi kerrallaan lisää. Toisinaan perustellaan kertaluontoisuudella. Keväällä runnottu EU:n elpymispaketti sitoo unionin jäsenmaita tiiviimmin taloudellisesti yhteen, ja tietenkin Suomessa päättäjät korostivat, että se on kertaluontoinen ja ainutkertainen, vaikka jokainen tietää, että se ei sitä ole. Se on odotettu askel kehityksessä, joka on ollut käynnissä pitkään.
Mitä tämä vallan asteittainen siirtyminen kohti mötikkää tarkoittaa kansalaisten näkökulmasta?
Valta pakenee jonnekin kauemmaksi, jonnekin ulottumattomiin, jonnekin, josta ei saa otetta. Ylhäältä tulee asioita ja toimia, jotka massamedian avulla myydään ihmisille hyvinä ja tärkeinä ja oikeina. Ihminen ottaa ne vastaan, miettii ehkä, mistä tämä tuli ja kenen idea – kannatan! – ja sen jälkeen unohtaa.
Kansalliset parlamentit pidetään yhä hengissä, koska tarvitaan toimeenpaneva elin ja kansalle poliittista teatteria, jolla täyttää hupenevat lehtien palstat. Kansalliset vaalit pysyvät nostalgikoille ohjelmanumerona, kyllä, mutta ne ovat enemmänkin nimenomaan ohjelmanumero, jolla pidetään illuusio nationalistisista valtiomyyteistä elossa ja ihmiset siten näennäisen tyytyväisinä – sekä toisaalta voidaan poseerata ja muistuttaa, että demokratia on EU:ssa parempaa ja tärkeämpää ja sikaparempaa kuin missään muualla.
Kansallisissa vaaleissa äänestysprosentti tasaisesti laskee, EU-vaaleista kukaan ei ole tietoinen ja älypuhelinsukupolvi kysyy, että mitä on politiikka ja onko sitä tiktokissa.
Kansalaisista muokataan kontrolloitavaa, hyödytöntä karjaa, jolle tarjoillaan leipää ja sirkushuveja.
Hyvää lumeitsenäisyyspäivää, Suomi-myytti!
Est Europa nunc unita
Et unita maneat
Kirjoitus on julkaistu alunperin 6.12.2021 kirjoittajan omassa Tarkkailuluokka-uutiskirjeessä.
Toimitus tehnyt tekstiin kevyttä kielenhuoltoa ja jaksottanut tekstiä otsikoittamalla pari kohtaa.
Aiheeseen liittyy
Kuva: Finnish Government (CC BY 2.0) via Flickr; U.S. National Archives & DVIDS (CC0); Santeri Viinamäki (CC BY 4.0), Ssolbergj (CC BY 3.0) via Wikimedia Commons; Pxhere (CC0); Max Pixel (CC0). Kuvanmuokkaus Johanna L
Kuvamateriaalin alkuperästä:
Finnish Government via Flickr: ”Valtiojohdon edustajat sytyttivät kynttilät Tuomiokirkossa itsenäisyyspäivänä 6.12.2020 – Ennen itsenäisyyspäivän ekumeenista jumalanpalvelusta tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio, pääministeri Sanna Marin ja puoliso Markus Räikkönen, eduskunnan varapuhemies Antti Rinne ja puoliso Heta Ravolainen-Rinne sekä korkeimman oikeuden presidentti Tatu Leppänen kävivät Tuomiokirkossa sytyttämässä kynttilät alttarikuorissa.”
U.S. National Archives & DVIDS: ”A United States Military Working Dog Services Award rests on retired military working dog, Patti’s neck after her award ceremony Oct. 24 on Marine Corps Air Station Futenma, Okinawa, Japan. The U.S. War Dogs Association promotes the recognition and honor of military working dogs nationwide and presents awards to handlers and dogs who have remained committed to excellence in their work over the years.”
AM 
Hyvää settiä, lisäisin vielä, että nyt päät pois perseestä” vanhojen hyvien aikojen”haikailijat, se juna meni jo, aika entinen ei koskaan enään palaa, jos emme itse kehitä jotain uutta jotkut kehittävät sitä parhaillaan meidänkin puolestamme, eikä meille jää kuin lusikoijan osa,oli tarjottava kuinka paskaa tahansa.
TykkääLiked by 1 henkilö
mutta…. miksi emme kuule valkovenäjästä ja puolasta mitään, ovatko pyrkijät paleltuneet metsään?
TykkääTykkää
En tiedä miten pitkä osuus kansallisvaltioilla tulee olemaan aurinkokunnan historiassa mutta jos palataan maan pinnalle, lienee selvää että nyt pitää löytää pakkivaihde EU:sta.
Suuri ranskalainen Charles de Gaulle näki tämäntyyppisen organisaation vaarat ja yritti jarruttaa kehitystä parhaansa mukaan. De Gaulle sanoi eräästä perustajaisästä Jean Monnet:ista, että ihän kelpo konjakin valmistaja, politikkona onneton. Muuta niin vaan on käynyt, että suuri Ranskakin on pantu koneiston osaksi. Koneisto se on mikä jyllää, se on pysyvä, politikot tulevat ja menevät.
EU pitäisi uudistaa perustastaan alkaen, mutta koska se tuskin tapahtuu vapaaehtoisesti, se tulee tapahtumaan talous- ym kriisien kautta hajoamalla. Sotiakaan ei voi enää poissulkea, jos ei jäsenmaiden välisiä niin EU:n provosoimia sen yrittäessä pysyä relevanttina ja kasassa.
Pohjalla jyllää taloudellisen vallan alati kasvava keskittyminen. Aluksi ongelman muodosti aseteollisuus joka tarvitsi sotia liikevaihtonsa kasvattamiseksi. Tästä varoitti jo Eisenhower jättäessään presidentin virkansa 1960. Kun hänen seuraajansa alkoi uumoilla luopumista vastakkain asettelun politiikasta, hänet raivattiin pois tieltä. Sen jälkeen yksikään presidentti ei ole noussut koneistoa vastaan.
Ja nyt tietotekniikka on antanut koneistolle työkalut toteuttaa dystopiansa tavalla josta se ei aiemmin voinut edes uneksia. Kansallisvaltioiden sijaan jokaisesta maasta tulee persoonaton tuotanto- ja kulutusalusta, jota valtakeskuksista ohjataan. Enää ei puhuta aseteollisuudesta vaan valtavasta massasta erilaisia toimintoja, joista lääketeollisuus viimeksi on päässyt näyttämään kyntensä, uuden teknologian alustojen suosiollisella avustuksella.
Paradoksaalista EU:n kannalta on, että vaikka se on kaukana liittovaltiosta, sen jäsenmailla on vähemmän omaa liikkumatilaa kuin osavaltioilla oikeassa liittovaltiossa, USA:ssa. Kuluneet kaksi vuotta ovat osoittaneet, miten käy kun kaikki päätökset tehdään ylätasolla, vieläpä vailla minkäänlaista demokraattista kontrollia ja läpinäkyvyyttä. Keskuksen tekemät virheet toistetaan sokeasti läpi koko hierarkian, viimeistä reunakuntaa myöten. USA:ssa väärien valintojen seuraukset on havaittu paljon aiemmin, koska osavaltiot ovat voineet kokeilla erilaisia vaihtoehtoja.
Siis mars takaisin kansallisvaltioihin missä päätökset ovat valvottavissa. Kansainvälinen yhteistyö on hyvä asia mutta sen tulee perustua vapaaehtoisuuteen, ei pakkovaltaan. Ja yhdessä on lähdettävä kaventamaan rahavallan keskittymiä. Talouden tulee palvella ihmisiä ja näiden tarpeitä jotka ilmaistaan politiikan kautta. Ylikansalliset komentokeskukset pitää resetoida kadoksiin. Goodbye Klaus !
TykkääTykkää
Itse olen kauan ollut ”antiamerikkalainen” – typerä termi – mutta nyt on tosiaan pakko nähdä sikäläisen järjestelyn hyvät puolet. Ja sikäläisen monessa muussa suhteessa surkean todellisuuden hyvät puolet, multimiljonäärejä eli voimakeskuksia on paljon, mikään yksittäinen tarina ei mene sukkana läpi. Ei järkevä mutta onneksi ei järjetönkään.
TykkääTykkää
Suomen virallinen ”itsenäisyyden ” laatu : tarkoittaa korkean tahon mukaan hiljaa hivuttamista toimenpiteiden osalta. Siis käännettynä hiljaa hivutetaan maa globalistien haltuun ja Naton syliin. Kansa maksaa kovista seurauksista sitten. Ihmisten arvo Suomessa on orjien tasolla. Yli-ihmiskokemus päättäjillä ylittää jo Natsi-Saksan aikaiset arjalaisuusmielteet.
Mussolinin, paavin ja Mario Draghin korruptio-Italia sekä Hitlerin, paavin ja Soroksen korruptio-Itävalta – näiden maiden tilanteiden pitäisi nyt saada SOS-hälytys aikaan jokaisen mielessä Euroopassa.
TykkääTykkää
> Kansallisvaltiot lienevät vain yksi, ohikiitävä ajanjakso ihmiskunnan kehityksessä. >
Itse näen tämän asian toisinpäin. Kansakunnat ovat eläneet ja elävät parhaillaan lume-itsenäisyydessä, mutta edessämme oleva tietoisuuden murros tulee muuttamaan kaiken. Globaali maailmanjärjestys – johon varmuudella päädymme – antaa jokaiselle kansallisvaltiolle vapauteen perustuvan itsenäisyyden, joka toteutuu yksinkertaisen perustuslain alaisuudessa. Ihmiskunnan edessä on valo. Globaali järjestys takaa jokaiselle ihmiselle kodin, perus-toimeentulon, koulutuksen ja kaikki yhteiskunnan palvelut ilmaiseksi. Verot ja kerroksellinen byrokratia, eli ”typerä turha työ” on silloin historiaa!
TykkääTykkää