Olette hybridisodankäynnin kohteita. Oletteko huomanneet asian?

Vastuullisen journalismin median Ukraina-uutisointi ei ole ihan niin objektiivista ja luotettavaa kuin olisi suotavaa. Ailsa Watson Stockdale on kerännyt Facebook-sivulleen videomateriaalia, josta voi opiskella kuinka konfliktiuutisointia tehdään.

Videokavalkadin voi aloittaa Stockdalen tallentamalla TikTok-klipillä, jossa iäkkäämpi neljännen polven kiovalaiseksi esittäytyvä mies sanoo kannattavansa 100% sitä, mitä Venäjän federaation presidentti Vladimir Putin tekee nyt Ukrainassa. Mies kertoo olevansa läpeensä kyllästynyt Ukrainan korruptioon, ja toivovansa, että Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin pojan Hunter Bidenin korruptiobisnekset Ukrainassa loppuvat nyt. Mies ajattelee, että Putinin toiminta estää Bideneita viemästä enää enempiä miljoonia Ukrainasta. Tämä on median ulkopuolelta tuleva viesti. Se voi olla aito yksityinen mielipide tai se voi olla idän trolli. Emme tiedä, mutta se sopii suhteuttamaan median tarjoamaa kerrontaa. (Lukijalta saadun tiedon mukaan henkilö on Farley Malorrus, joka asuu Yhdysvalloissa, juuret voivat silti olla Ukrainassa.)

Seuraavaksi voi siirtyä klippiin, jossa väkijoukko kirkuu ja pakenee juosten ilmahälytyksen moikuessa taustalla. Ihminen on visuaalinen eläin, ja hahmottaa maailmaa näköaistin kautta. Siksi näköaistia käytetään hyödyksi, kun halutaan istuttaa mielikuva. Hälytysäänet virittävät kehossa Vaara!-signaalin, ja saavat adrenaliinin virtaamaan.

Katsottuaan pakokauhu-klipin on hyvä katsoa seuraava klippi, jossa näkyy miten uutiskuvaa valmistetaan. Joukkopakokauhukohtaus on ohjattu äänimaisemaa myöten. (Klippi on peräisin vuonna 2013 kuvatusta elokuvasta ”Kaleidoscope Man run for your life Birmingham”. Se sopii silti esimerkkinä tässä kohtaa, koska uutiskuvaa tehdään kuvittamaan uutisia.)

Seuraavaksi voi silmäillä SkyNewsin uutisklipin, jossa selostetaan tilannetta Kiovan keskustassa. Paikalla on sankarillisia, demokratiaa, vapautta ja väestöä suojelevia sotilaita. Venäjän joukkojen kerrotaan olevan noin 2 kilometrin päässä. Kaikki paikalla olleet eivät ole nähneet sankarillisia sotilaita, panikoivaa väestöä tai Venäjän armeijaa.

Stockdalella on enemmänkin materiaalia taltioituna, joka saattaa kiinnostaa. Huomaatte kuitenkin: uutiskuva tehdään, se ei ole ”aitoa tavaraa.”

Se tehdään, koska sen kautta vaikutetaan tunteisiinne. Tunnekuohussa oleva ihminen ei kykene ajattelemaan selkeästi. Kun tunnekuohu nostetaan massoissa, nostetaan joukkopsykoosi, joka alkaa ylläpitää itse itseään. Ei se niin vaikeaa ole, koronakerronta — kuolemalla pelottelu — upposi useimpiin.

Sodalle annetaan kasvot

Alla olevissa kuvissa on ”Ukrainan sodalle kasvot antanut” nainen, ”Olena Kurilo”. Olenan kerrotaan haavoittuneen Venäjän ohjushyökkäyksessä Itä-Ukrainassa Harkovan alueen Chugyievissa (Tšuhujiv) helmikuussa 2022. Olena näkyy lehtien kansissa kahdenlaisissa käärinliinoissa.

Toisessa kuvassa poskessa ei ole vammaa. Toisessa kuvassa poskessa on side. Myös suomalaislehdissä.

Kuva toistuu kaikissa länsimedioissa (ks. artikkelikuvan valikoimaa). Mainonnan luonteeseen kuuluu toisto, ja nyt myydään oikeutettua sotaa.

Sotakuvasto on suunnitelmallista. Naiset, lapset ja seniorit herättävät suojeluvaiston. Raaka tosiasia on, että jos ”sodan kasvoina” tarjoiltaisiin sateenkaarenkirjavaksi värjättyä muunsukupuolista henkilöä, toivottu vaikutus jäisi saamatta ja sotakiihko syntymättä. Uhrina esitettyyn täytyy voida samaistua, uhri-hahmon on herätettävä Me-tunne laukaistakseen tavoitteena olevat reaktiot.

Varsinaisen asian henkilöiminen — kasvojen antaminen — tuo asian lähemmäs, ja saa ihmiset omaksumaan halutun ajatuksen helpommin.

Me ja Ne

Virallisen sotakuvaston ja -narratiivin länsimainen sotilas on parraton, siisti, kurinalainen. Sankarillinen auttajasotilas jakamassa ruokaa naisille ja/tai lapsille, jotka ovat avuttomina, suojeltavina, kiitollisina hänen jaloissaan. Taistelukuntoinen urho reippailemassa toverien kanssa tai nauramassa taukotiloissa. Niitä ”oheisvahinkoja”, joita tämä sankari ampuu ja tappaa, ei kuvissa näy. Taikaluoti osuu aina vihollissotilaaseen. Länsimaiden sodissa siviilit eivät kärsi. Länsimainen sotilas on vapauttaja.

Me olemme vapauttajia.

Vastakkainasettelun tehostamiseksi vihollinen dehumanisoidaan. Vihollinen on hirviö. Raaka ja julma. Syntymäpaha. Vihollisvaltion johtaja on sotahullu . Mielenvikainen. Arvaamaton. Verenhimoinen. Tuhon ja kauhun advokaatti. Diktaattori. Hitler. Ja siksi aina väärässä.

Ne eivät oikeastaan ole ihmisiä lainkaan. Kukaan niistä. Niiden tappaminen on oikeastaan oikein ja hyväksi ihmiskunnalle. Meidän on toimittava tai me kuolemme kaikki!

”Kansalaiset eri puolilla maailmaa vaativat maidensa johtajia pysäyttämään diktaattorin ja pelastamaan demokratian Euroopassa.” Johtajien on taivuttava kansan tahtoon, ja sodittava demokratian puolustamiseksi, se on demokraattista. Vain sotimalla voi saavuttaa rauhan.

Ukraina-narratiivi välttää huolella mainitsemasta sitä, että Ukraina ei ole demokratia. Ukraina-narratiivi välttää huolella mainitsemasta sitä, että Länsi-Ukraina on sotinut länsidemokratioiden toimittamalla aseistuksella ja taloudellisella tuella itäukrainalaisia, siis omiaan vastaan vuodesta 2014. Ukraina-narratiivi välttää huolella mainitsemasta sitä, että Länsi-Ukrainan aggressioiden pääasiallinen kohde on useampi miljoona Itä-Ukrainan etnistä venäläistä.

Länsimailla on ollut kahdeksan vuotta aikaa pelastaa itse itäukrainalaiset Länsi-Ukrainan aggressiolta. Nyt kun Venäjä tekee sitä, suojaa itäukrainalaisia, se toimii väärin? Toimiiko?

Ukraina-viestintä tarjoaa erittäin yksinkertaistetun vastakkainasettelun kautta uhkakuvan, tunteen vaarasta, pyrkien synnyttämään toimintatarpeen: ”Meidän täytyy vastata! Sodalla. Vaihtoehtoja ei ole, eikä koskaan ole ollutkaan.” Väistämättömyyden ja kohtalon tuntu leijailee kansakunnan yllä.

Sodankäynnissä ei ole usein oleellista, miten asiat ovat, vaan miltä ne näyttävät. Tehokkainta psykologinen vaikuttaminen on silloin, kun kohde ei itse ymmärrä olevansa manipulaation kohteena.

Hasbara-konsepti

Hasbaralla tarkoitetaan kerronnan kontrollointia ja informaation manipulointia modernin sodankäynnin välineenä.

Hasbaran tavoitteet ovat
1) valtion strategiset pyrkimykset luoda yhtenäisyyttä kotirintamalla
2) varmistaa liittolaisten tuki
3) murtaa yritykset muodostaa vastarintaa
4) päättää tavasta, jolla asiat esitetään ja määritellään mediassa, älymystön keskuudessa ja sosiaalisessa mediassa
5) määritellä ne rajat ja suuntaviivat, joiden sisällä poliittisesti korrektin keskustelun annetaan tapahtua
6) viedä ”laillisuus” kriitikoilta ja heidän esittämiltään argumenteilta
7) muovata yleistä mielipidettä ja suuren yleisön tekemiä tulkintoja kansainvälisten neuvottelujen tuloksista.

Sensuurin, agitpropin ja propangandan tavoin hasbara on laskelmoitua kommunikointia, jonka tarkoitus on vaikuttaa kognitioon (havainnot, tieto, ajattelu, huomiointi) sekä käytökseen manipuloimalla käsityksiä ja havaintoja (perception) asioiden syistä sekä muovata kantaa ja mielipidettä (position) yksipuolisella argumentoinnilla, ennakkoasenteita sisältävällä aineistolla tai tunteisiin vetoamalla. Hasbara pyrkii myös aktiivisesti istuttamaan mieleen poliittisesti korrektia sanomaa niin kotimaassa kuin ulkomailla tavalla, joka edistää itsesensuuria. Hasbara toisinsanoen pyrkii minimoimaan suuren yleisön halua harkita sellaista tietoa, joka yhdistetään näkökulmiin, yksilöihin tai ryhmiin, jotka on määritelty poliittisesti ei-hyväksyttäviksi.

Tarinankerronta legitimisoi, laillistaa tietyt havainnot, ja tekee muista ”laittomia”. Tarinankerronnalla voidaan vahvistaa stereotypioita istuttamalla suosittavia tai vähätteleviä nimilappuja tietoon tai tietolähteeseen. Sellaiset nimilaput altistavat tiedon vastaanottajat hyväksymään jotkin asiat luotettavina, olemaan uskomatta muita ja näkemään muut niin tahriintuneina tai epäuskottavina että heidät voidaan – ja että heidät pitääkin – sulkea ulos ja jättää huomiotta.

”Oikean asian puolesta”

Oikean asian puolesta kaikki on mahdollista ja luvallista. Helsingin Sanomien antaman tiedon mukaan kannessa komeilee kiovalaisia Venäjän erikoisoperaation vastustajia. Kyltissä lukee ”Kunnia natseille,” Fb:ssa tulkitaan ja kiistellään.

Länsi-Ukrainalla todella on länsimaiden aseistamia ultranationalistisia, puolisotilaallisia äärioikeistopataljoonia Donetskin ja Luhanskin rintamalla armeijan kanssa. Länsi-Ukrainan uusnatseihin ovat juutalaisjärjestötkin ottaneet kantaa. Ukrainan uusnatsit eivät ole Putinin propagandaa, jolla Putin oikeuttaa erikoisoperaatiota, vaikka länsimediassa näin viittaillaankin.

Jopa Facebook joustaa Länsi-Ukrainan uusnatsien kohdalla nyt yhteisösäännöistään, ja sallii väliaikaisesti Azov-pataljoonasta ”tykkäämisen.” Olisiko Facebookin ”tiedustelupomo”, NATOn entinen lehdistösihteeri, Ison-Britannian valtiorahoitteeseen trolliverkostoon kuuluvassa Valtiotaidon instituutissa (Institute for Statecraft) ja sen alaisessa Integrity Initiative -hankkeessa toiminut Ben Nimmo vaikuttanut Facebookin politiikkamuutokseen?

Koska länsimedia on vuosia pelotellut Venäjän tukeman äärioikeiston nousulla Euroopassa, rakennettuun mielikuvaan tulisi ikävä särö, jos myönnettäisiin, että länsimaiden ja NATOn tukemassa Länsi-Ukrainassa uusnatsit terrorisoivat oman maansa hallintoa ja tappavat itäukrainalaisia länsimaiden varustamina. Niinpä asiasta ei puhuta tai se kuitataan Putinin propagandana.

Selvityäkseen informaatiosodasta selväjärkisenä, on ymmärrettävä, että kaikki valtiot tekevät sitä, ja kohdistavat sitä niin omiin kuin vieraisiin mielipideilmaston ohjailemiseksi. Kun Me teemme sitä, käymme informaatiosotaa, sitä kutsutaan strategiseksi viestinnäksi. Niiden tekemänä se on valetta ja propagandaa, ei viestintää tai dialogiyritys.

Kaksoisstandardit ovat ainoa mittakeppi.

— Vuonna 2020 ilmestyi dokumenttielokuva #Shadowgate – Mitä sinun ei haluta tietävän. Elokuva hahmottelee, minkälaisia menetelmiä käyttämällä tiedustelupalvelut ja niiden käyttämät alihankkijat ohjailevat mielipiteenmuodostusta pyrkien vaikuttamaan esimerkiksi vaalituloksiin. Kaikilla isommilla valtioilla ja NATOlla on oma trolliarmeijansa. Ylipäänsä ”vapaa internet” on samantapainen myytti kuin median ylläpitämä kertomus ”vapaasta mediasta.” —

Vihapuhe ja rasismi

Intian informaatioteknologiaministeri Rajeev Chandrasekhar on nostanut esiin länsimaiden ja länsimaisten toimittajien tekopyhyyden ja kaksoisstandardit. Eräässä Chandrasekharin esimerkkitapauksessa Länsi-Ukrainan apulaissyyttäjä David Sakvarelidze selittää Venäjän ja Ukrainan välisen konfliktin olevan hänelle hyvin tunteisiin käyvä, koska hän näkee ”vaaleatukkaisia ja sinisilmäisiä eurooppalaisia ihmisiä tapettavan.” BBC:n uutisankkuri myötäilee sanoen kunnioittavansa Sakvarelidzen tunnetta.

Toisessa esimerkissä CBS Newsin vanhempi toimittaja sanoo ettei ”Kiova ole sellainen paikka, kaikella kunnioituksella, kuin Irak tai Afganistan, joissa konfliktit ovat raivonneet vuosikymmeniä. Tämä [Kiova] on suhteellisen sivistynyt paikka, suhteellisen eurooppalainen…kaupunki, jossa ei odottaisi tällaista tapahtuvan.”

Brittiläisen ITV:n uutisankkuri piti kriisiä käsittämättömänä koska Ukraina ”ei ole kehittyvä, kolmannen maailman maa; Ukraina on Eurooppaa.”

Pakolaisten vastaanottamisesta kertova puolalainen toimittaja sanoo ”Suoraan sanottuna, nämä eivät ole pakolaisia Syyriasta, nämä ovat pakolaisia Ukrainasta… He ovat kristittyjä, he ovat valkoisia. He ovat hyvin samanlaisia kuin me.”

Chandrasekar antaa ylläkerrotun lisäksi muitakin esimerkkejä läntisistä asennevammoista.

Arabimaiden ja Lähi-Idän journalistien yhdistys AMEJA tuomitsee ja hylkää lausunnossaan kaikki tällaiset rasistiset ja orientalistiset viittaukset, jotka antavat ymmärtää jonkun kansan olevan sivistymätön; ”Tämän tyylinen kommentointi kuvastaa länsimaisen journalismin läpäisevää mentaliteettia, joka normalisoi tragedian milloin se tapahtuu Lähi-Idässä, Afrikassa, Etelä-Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Asenne antaa ymmärtää sodan olevan näillä alueilla jotain jokseenkin normaalia ja odotettavissa olevaa, vähätellen siten alueen asukkaiden kokemusta sodasta.”

Suomessa vihapuhe ei ole vihapuhetta eikä rasismi rasismia kohdistuessaan venäläisiin. Suomessa laki takaa vähemmistöjen oikeudet, ne vain eivät koske Suomen venäläistä vähemmistöä. Venäläisiä saa nimitellä ja syyllistää vapaasti. Hallitus, eduskunta ja media antavat mallia vaatien kollektiivista rangaistusta. Se on nyt sopivaa, osa strategista viestintää, koska ”Putin on Hitler.”

Todellinen tavoite lienee pelästyttää Venäjän venäläiset niin, että he vaihtavat hallituksensa, ja länsimaat saavat työnnettyä tilalle jonkun Putinia taipuisamman valtionpään, jonkun länsimaiden saneluun alistuvan.

NATO-jäsenyyden tehomyynti

Suomen sotakauppiaat tarjoavat Ukrainan kytkykauppana NATO-jäsenyyttä. Suomen lakeja on muutettu NATO-yhteensopivaksi jo 1990-luvulta asti; Suomi on ollut NATO-yhteensopiva 1990-luvulta asti. Suomalaiset vain ovat vastustaneet jäsenyyttä. Uutisvirrasta näkee, että tätä vastustusta yritetään nyt murtaa.

Valtion virallinen ääni Yle todistelee, ettei mikään oikeastaan muuttuisi, Suomi osallistuu jo nyt NATOn sotilasoperaatioihin Suomen ulkopuolella. Suomen ilmatilasta sentään tulisi virallisesti NATOn ilmatila. Yle tarjoaa ”tunnustetaan vallitseva asiaintila, Suomi on jo käytännössä NATO-jäsen” -näkökulmaa.

Myyntiä tuetaan mielipidemittauksista uutisoimalla. Ihminen haluaa olla lauman jäsen: ”NATO-kannatus kasvaa Suomessa.” Hae oma ämpärisi ennen kuin ne loppuvat. NATO-jäsenyysmyyntiä tuetaan kertomalla isoin otsikoin, että Venäjä haluaa estää Suomen NATO-jäsenyyden — haussa on ”Meitähän ei määräillä! Liitytään ihan piruuttaan!” -reaktio.

*) ”Nyt on varmaan saavutettu sellainen kriittinen piste, että kansalaismielipide ei enää sinällään muodostaisi estettä Nato-jäsenyydelle, vaan nyt tämä on ennen kaikkea ulkopoliittisen johdon käsissä. Kansa alkaa olla pehmitelty Natolle,” riemuitsee mielipidemittauksia tekevän Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Juho Rahkonen Mtv-uutisille.

Pää kylmänä nyt, suomalaiset, ja viileää harkintaa.

Aiheeseen liittyy:

• Tietovuoto: Reuters, BBC ja Bellingcat brittihallituksen Venäjä-vastaisissa salaoperaatioissa

• Maldita.es -sivusto esittelee Ukrainan kriisiin liittyviä huijauksia ja valeuutisia artikkelissa ”25 hoaxes, fakes and misinformation about Russia and Ukraine”.

Loppukevennyksenä uusi kirjaidea Iltalehden politiikan toimittaja Lauri Nurmelle, jonka tietokirjan ”Näin Suomi voitti koronan” julkaisua ensin viivytettiin, ja sitten kustantaja perui julkaisun kokonaan, kun kahden vuoden viivytystaistelun jälkeen korona, Deltalla vyörytettyään, miehitti koko Suomen Omikron-divisioonalla, ja Suomi hävisi taistelunsa. Kuvanmuokkaus RS.

Artikkelikuvassa valikoima länsimaisen vastuullisen journalismin medioiden kansikuvia. Rintamalinjat informaatio- ja hybridisodassa on vedetty. Viestintä on voimallista, yhdenmukaista ja tunteisiin vetoavaa. Eriäviä tarkastelukulmia ei sallita.

Uskotko, että tuona uutispäivänä Ukrainassa ei tapahtunut mitään muuta etusivulle kelpaavaa?

*) Lisätty 4.3.3022 klo 06:05