Ranskan hallituksellekin analyyseja valmistavan ajatushautomon, Centre Français de Recherche sur le Renseignement (Cf2R), 3-osaisen analyysin Ukrainan tilanteesta, ”La situation militaire en Ukraine”, on kirjoittanut Itä-Euroopan maiden erikoistuntija, eversti Jacques Baud. Eversti Baud toimi aiemmin Sveitsin strategisessa tiedustelussa.

AvoinMedia on julkaissut analyysin ensimmäisen osan, ”Sodan juuret”, sisältöä selostavan artikkelin otsikolla ”Sotilaallinen tilanne Ukrainassa. Cf2R-analyysi, osa 1”. Nyt julkaistava teksti on 2. osa, jolle Baud on antanut nimeksi ”Sota”.

AvoinMedia (Riikka Söyring) on lisännyt eversti Baudin pitkään tekstiin toimituksen huomautuksia (Toim.huom.) sekä väliotsikoinnin, joka on tarkoitettu lukemisen helpottamiseksi.

Baudin antama taustakuvaus Ukrainan tilanteen kehittymisestä ja nykytilanteesta poikkeaa melkoisesti siitä, mitä massamedia tarjoilee länsimaiselle median kuluttajalle, eritoten suomalaisille.

Ensimmäisessä, ”Sodan juuret” -osassa Baud kertoo mm. ettei Venäjän aseellisesta tuesta kapinallisille ole todisteita, kapinalliset Donetsk ja Luhansk saivat osan aseistuksestaan Ukrainan armeijan venäjänkielisten yksiköiden loikattua separatistien puolelle; median tarjoilema ”Venäjän armeija operoimassa Donbassin alueella” oli todellisuudessa 56 vapaaehtoistaistelijaa; Venäjä ei ole halunnut Ukrainaa itselleen; Minsk-sopimusten aselevon rikkoi Länsi-Ukraina, ja että Ukrainan armeijassa on uusnatsi-pataljoonia, jotka tekevät ihmisoikeusrikoksia.

Median antama kuva on tarkoitettu tekemään politiikkatoimet hyväksyttäviksi, ei niinkään tarjoamaan tietoja, joista on hyötyä tilannekuvan muodostamisessa. Eversti Baud muotoili analyysin 1. osassa asian toteamalla: ”Koska, todellisuudessa, emme me yritä auttaa Ukrainaa vaan käydä sotaa Venäjää vastaan.”

Baudin analyysin sisältö on osittain ennestään tuttua AvoinMedian Ukrainaa käsitteleviin artikkeleihin tutustuneille. Analyysin sisällön selostamista puoltaa kuitenkin everstin sotilastiedustelutausta ja työ konfliktien tarkkailijana sekä NATOn sisältä että ulkopuolelta käsin. Baud sanoo, että televisiossa asiantuntijoina esiintyvät henkilöt jankuttavat Venäjän ja Venäjän federaation presidentin, Vladimir Putinin, olevan järjettömiä ja epäloogisia; Baudin arvio on, että heidän käsityksensä on väärä.

Sotaa alustetaan

Marraskuusta 2021 asti amerikkalaiset toistelivat Venäjän invaasion uhkaavan Ukrainaa, eivätkä ukrainalaiset kuitenkaan tuntuneet olevan samaa mieltä, Baud kirjoittaa kysyen: ”Miksi eivät?”

Vastausta etsittäessä, sanoo Baud, täytyy palata ajassa taaksepäin maaliskuun 24. päivään vuonna 2021, jolloin Ukrainan presidentti Volodymyr Zelensky antoi presidentillisen määräyksensä Krimin takaisin valloittamisesta alkaen koota joukkoja maan eteläosiin.

(Toim.huom. AvoinMedia kirjoitti Zelenskyn presidentillisestä määräyksestä №117/2021 huhtikuussa 2021 ja taas helmikuussa 2022. Kyseinen määräys ilmoittaa toimeenpantavaksi Ukrainan kansallisen turvallisuuden ja puolustusneuvoston (NCSDU) strategian ”Krimin autonomisen tasavallan ja Sevastopolin sataman uudelleen haltuunottamiseksi ja väliaikaisesti miehitetyn alueen uudelleen integroimisesta” Ukrainaan. Venäjän parlamentin ylähuone hyväksyi Krimin kansanäänestyksen jälkeen Krimin liittymisen Venäjään maaliskuussa 2014. Kiova siis ilmoitti käytännössä aikovansa vallata osan Venäjää.)

Samaan aikaan, Baud kirjoittaa, NATOlla oli meneillään useita sotaharjoituksia Mustalla merellä ja Itämerellä, joiden osana tehtiin merkittävästi kasvaneita määriä tunnustelulentoja Venäjän rajalla. Vastauksena NATOn kiihtyneeseen toimintaan Venäjä pitää muutamia harjoituksia, joissa testataan Venäjän armeijan operationaalista valmiutta, ja osoitetaan samalla [NATOlle] Venäjän seuraavan tilanteen kehittymistä. Tilanne rauhoittuu loka-marraskuussa, kirjoittaa Baud, ZAPAD 21 -harjoituksen päättyessä; harjoitus on [länsimaissa] tulkittu vahvistukseksi Ukrainaan kohdistuville hyökkäysaikeille, vaikka ukrainalaiset itse pitävät ajatusta naurettavana, ja puolustusministeri Oleksiy Reznikov julistaa, ettei tilanteessa rajoilla ole tapahtunut keväällä muutoksia.

Minskin sopimuksia rikkoen Ukraina suorittaa ilmaoperaatioita Donbassin alueella käyttäen miehittämättömiä robottilentokoneita (drones), joista ainakin yksi operaatio kohdistui lokakuussa 2021 Donetskissa sijainneeseen polttoainevarastoon. Amerikkalainen media uutisoi [Länsi-]Ukrainan rikkomuksesta, eurooppalainen media ei; länsimaat eivät tuomitse rikkomusta, Baud toteaa.

Kiihdytysvaihe

Helmikuussa 2022 tapahtumakulut alkavat kiihtyä, Baud kertoo jatkaen Ranskan presidentti Emmanuel Macronin tavanneen Putinin 7. helmikuuta, ja Macronin vahvistaneen sitoutumisensa Minsk1- ja Minsk2-sopimuksiin. Seuraavana päivänä Macron toistaa sitoutumisvakuutuksensa Zelenskylle. 11. helmikuuta Berliinissä päättyy Normandia-formaatin johtajien poliittisten neuvonantajien kokous, joka päättyy ilman konkreettisia tuloksia: ukrainalaiset kieltäytyvät implementoimasta Minsk-sopimuksia. Baud olettaa, että kieltäytymisen takana on Yhdysvaltojen painostus. Putin huomauttaa Macronin tehneen hänelle tyhjiä lupauksia, ja että että länsi ei ole valmis pakottamaan Minsk-sopimuksia voimaan, kuten ei ole ollut kahdeksaan vuoteen [sitten Ukrainan sisällissodan alkamisen], Baud selvittää.

(Toim.huom. Baudin mainitsemiin Normandy Format -keskusteluihin kuuluu neljä maata eli ns. Normandian kontaktiryhmä: Saksa, Venäjä, Ukraina ja Ranska, joiden edustajat tapasivat epävirallisesti vuoden 2014 D-Day-juhlan aikana Normandiassa, Ranskassa, pyrkiessään ratkaisemaan Donbassin sodan.)

Ukrainan sotavalmistelut kontaktialueella jatkuvat, Baud kertoo, mikä hälyttää Venäjän parlamentin, joka pyytää Putinia vahvistamaan [helmikuussa 2022] itsenäiseksi julistautuneiden Donetskin ja Luhanskin itsenäisyyden. Putin kieltäytyy.

Helmikuun 17. päivä Yhdysvaltain presidentti Joe Biden (dem) ilmoittaa Venäjän hyökkäävän Ukrainaan. Mistä Biden sen tietää, on mysteeri, Baud tuumii sarkastisesti, ”mutta Länsi-Ukrainan Itä-Ukrainan siviilikohteisiin kohdistama tulitus kiihtyy dramaattisesti, kuten ETYJ/OSCEn raporteista voi havaita.”

(Toim.huom. Avoinmedia kertoi 24.2.2022:

”Tilannetta tarkkailemassa olevan Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ/OSCEn raporttien perusteella Venäjän operaation alkamista edelsi Länsi-Ukrainan puolelta tullutta tulitusta Donetskin ja Luhanskin suuntaan. Erikoismonitorointiryhmä (SMM) ilmoittaa räjähdyksistä, ammunnasta ja käsiaseilla tulittamisesta useana päivänä [Länsi-]Ukrainan suunnasta siviilikohteisiin alueella.

Asialla ovat todennäköisesti alueella taistelevat puolisotilaalliset, äärioikeistolaiset militiat.”)

”Luonnollisesti ei media, ei Euroopan unioni, ei NATO eikä yksikään länsimainen hallitus reagoi ja mene väliin,” Baud irvistelee: ”Me sanomme vain myöhemmin, että se [tulitus] oli Venäjän disinformaatiota.”

Tarkoituksellista provokaatiota

”Itse asiassa vaikuttaa siltä, että Euroopan unioni ja jotkin muut maat tarkoituksellisesti peittelivät Donbassin väestöön kohdistetun massamurhan, tietäen, että se provosoisi Venäjän vastareaktioon,” Baud päättelee.

(Toim.huom. Olen tässä asiassa Baudin kanssa samoilla linjoilla. Media vaikenee olennaisista ja tärkeistä seikoista, välttelee kiihkeästi tasapuolista uutisointia ja antaa ymmärtää ”irrationaalisen Venäjän” toimivan tyhjiössä. Media myös keskittyy henkilöimään sotaa Putiniin. Suomalaismedioista Helsingin Sanomien etusivujen katsominen tulvauttaa myötähäpeän punan poskille peittelemättömän propagandistisella otteellaan. Ei puutu Hitler-viiksiä ja verisiä käsiä. Jutut on suunnattu lapsenuskoisille. Median asenne toisintaa länsihallitusten linjaa, jonka kaksiulotteisessa maailmassa länsi on vain ja ainoastaan hyvä, aina, ja Venäjä vain ja ainoastaan paha, aina.)

Samaan aikaan kun länsimaissa peiteltiin Donbassin väestöön kohdistuneita rikoksia, saadaan raportteja sabotaasista. Donbassin alueella donbassilaiset taistelijat keskeyttävät sabotöörien toimia. Kiinni jääneillä, puolaa puhuvilla sabotööreilla on länsimaiset varusteet ja tarkoitus aiheuttaa kemiallisia välikohtauksia Gorlivkan alueella, Baud kertoo, ja arvelee sabotöörien saattavan olla amerikkalaisten ohjaamia tai kouluttamia, ehkä CIAn Ukrainasta tai Euroopasta kokoamia palkkasotilaita, joiden tehtävä on tehdä sabotaasia Donbassin alueella.

(Toim.huom. AvoinMedia mainitsi aiemmin tutkivan journalistin, Whitney Webbin esittäneen artikkelissa ”Ukraine and the New Al Qaeda” olevan olemassa viitteitä siitä, että CIA olisi jo pidempään kouluttanut ja rakentanut Ukrainassakin valmiuksia kotimaiseen terrorismiin ja sissisotaan. Valkoisen ylivallan puolesta taistelevat terroristit on mahdollisesti suunniteltu toimimaan Venäjälläkin. Nyt Ukraina on uhannut turvautua sissisodankäyntiin; Yahoo News!:in mukaan CIA on kouluttanut useiden vuosien ajan ukrainalaisia sisseilyyn. Ukrainaa on esitelty mediassa voittavana osapuolena, ja kerrottu Venäjän kärsimistä hirmuisista miestappioista. Minä ajattelen, että voittoisa armeija harvemmin turvautuu sissisodankäyntiin. Stay-Behind -joukkojen rakentaminen kertoo myös siitä, että sotaa on tarkoitus pitkittää.)

Itseasiassa jo niin varhain kuin 16. helmikuuta Joe Biden tietää, Baud kirjoittaa, että [länsi-]ukrainalaiset ovat aloittaneet siviiliväestöön kohdistetun hyökkäyksen Donbassissa, ja asettaneet siten Vladimir Putinin vaikean valinnan eteen: auttaako Donbassia sotilaallisesti ja synnyttää kansainvälinen ongelma vaiko istua toimettomana, ja katsella kun Donbassin venäjänkieliset murskataan.

(Toim.huom. Mista Biden tiesi? Johtuiko se siitä, että NATO kuljetti Ukrainaan aseistusta, ja oli helppo päätellä, että uusnatsimilitiat eivät olleet malttaneet olla kokeilematta uutta varustusta? Vai kertoiko joku demokraattista puoluetta vaalirahoittava asevalmistaja olevan tarpeellista kokeilla ”aidoissa kenttäolosuhteissa” aseiden tehoa? Halusiko Pentagon Venäjän reagoivan kerätäkseen reaaliaikaista tietoa Venäjän toimintakyvystä ja aseistuksesta? Onko tarkoitus sytyttää taas sota Euroopassa, niin ettei EU pääse kohoamaan taloudelliseksi ja poliittiseksi, Yhdysvaltain kanssa kilpailevaksi mahdiksi? Halusiko NATO sotaa, ettei EU alkaisi rakentaa omaa, kilpailevaa puolustusliittoa, omaa armeijaa?

Bidenin poika Hunter Biden on rahoittanut Yhdysvaltain Ukrainassa sijaitsevia biolaboratorioita. Olisi kätevää laittaa Venäjän Ukrainaan tunkeutumisen syyksi laboratorioissa tutkittujen kuolettavien patogeenien karkuun pääsy ja leviäminen, ja piilottaa siten esimerkiksi kokeellisen mRNA-teknologian koronapiikkien kuolonuhreja. Liittovaltion syyttäjät ovat ilmoittaneet alkavansa tutkia Hunter Bidenin raha-asioita ja bisneksiä Ukrainassa, Kiinassa, Kazakstanissa ja muualla. Yhdysvalloissa on marraskuussa välivaalit.

Nämä eri näkökohdat eivät ole toisensa poissulkevia; useampi tai kaikki voivat olla totta samaan aikaan.)

Jos Putin päättää sekaantua Ukrainan sisällissotaan, hän voi turvautua [Yhdysvaltain suosimaan] kansainväliseen Velvollisuus suojella -doktriiniin (Responsibility to Protect, R2P), kirjoittaa Baud jatkaen Putinin tietävän, että on samantekevää, rajoittuuko interventio Donbassin alueelle vai ulottuuko interventio laajemmalle; hinta on molemmissa tapauksissa sama, ja tämän Putin tuo esiin 21. helmikuuta pitämässään puheessa.

Putin suostuu Venäjän duuman aiemmin esittämään pyyntöön, ja tunnustaa Donetskin ja Luhanskin itsenäisyyden. Samassa prosessissa Putin allekirjoittaa YYA-sopimuksen molempien kanssa, Baud kuvailee.

Sota alkaa virallisesti

[Länsi-]Ukrainan tykistö jatkaa siviilikohteiden pommittamista Donbassin alueella, ja 23. maaliskuuta vasta itsenäistyneet tasavallat pyytävät virallisesti apua Venäjältä, Baud kertoo jatkaen: ”Maaliskuun 24. päivä 2022 Vladimir Putin käyttää YK:n peruskirjan 51 Artiklaa, joka mahdollistaa sotilaallisen avun yhteisen puolustusliiton puitteissa.”

Baud jatkaa: ”Saadaksemme Venäjän intervention näyttämään täysin laittomalle, me [länsimaissa ja NATOssa] tieten tahtoen hämärrämme sen, että sota tosiasiassa alkoi 16. maaliskuuta. Ukrainan armeija valmistautui hyökkäämään Donbassiin jo niinkin varhain kuin vuonna 2021, kuten venäläiset ja eräät eurooppalaiset tiedustelupalvelut hyvin tietävät… tuomarit tulevat tuomitsemaan.”

(Toim.huom. NATOllekin työskennellyt tiedustelueversti Baud kaiketi tuntee NATOn käyttämän kognitiivisen sodankäynnin menetelmät, eivätkä ne vaikuta hänen arvioihinsa. Tavallinen median kuluttaja kuitenkin on tietämätön kognitiivisesta sodankäynnistä, ja siten suojaton itseensä kohdistettuja hyökkäyksiä vastaan; hämärryttäminen toimii.)

Puheessaan 24. huhtikuuta Vladimir Putin ilmoittaa Venäjän operaatiolle kaksi tavoitetta: Ukrainan demilitarisoimisen ja denatsifioimisen, Baud kirjoittaa. ”Siten kysymys ei ole Ukrainan valtaamisesta eikä edes, kaiken todennäköisyyden mukaan, Ukrainan miehittämisestä; varmasti ei ainakaan Ukrainan tuhoamisesta.”

Tuosta päivästä lähtien, Baud sanoo, näkyvyytemme operaation edistymiseen on rajoitettu; venäläisillä on paikallaan erinomaiset turvallisuusjärjestelyt (OPSEC), eivätkä yksityiskohdat heidän suunnitelmistaan ole tiedossa. Operaation suunta kuitenkin antaa suhteellisen nopeasti mahdollisuuden arvioida, miten strategiset tavoitteet muutetaan operationaaliseksi suunnitelmaksi.”

Demilitarisointi:

• Ukrainan lentotoiminnan, ilmapuolustuksen sekä taktisen tiedustelun ja valvonnan tuhoaminen (reconnaissance assets; sisältää myös maalinmäärityksen, viestintäyhteydet jne)
• komento- ja tiedustelurakenteiden neutralointi (C3I; Communications, Command, Control and Intelligence), huoltoreittien tuhoaminen alueella
• Ukrainan armeijan pääosan motittaminen maan kaakkois-alueella

Denatsifikaatio:

• Odessan, Mariupolin ja Kharkovin kaupungeissa operoivien uusnatsi-pataljoonien neutralointi tai tuhoaminen sekä alueella sijaitsevien erinäisten [sotilaskohteiden ja sotilaskäyttöön otettujen] laitosten neutralointi tai tuhoaminen.

Demilitarisointi

Venäjän offensiivi etenee hyvin ”klassisella tavalla”, Baud arvioi. Ensin tehdään selvää ilmavoimista, ja sen jälkeen samanaikaista etenemistä usealla alueella ”virtaavan veden” lailla: edetään siellä, missä vastarinta on heikkoa, ja jätetään kaupungit myöhemmäksi. Pohjoisessa Tsernobylin onnettomuusvoimala miehitetään välittömästi sabotaasin estämiseksi.

Kuvamateriaalia venäläisistä ja ukrainalaisista sotilaista vartioimassa yhdessä [Tsernobylia] ei luonnollisesti esitetä suurelle yleisölle…, Baud vihjaa informaatiosotaa.

Ajatus siitä, että Venäjä pyrkisi valtaamaan Kiovan ja eliminoimaan [Ukrainan presidentti] Zelenskyn, tulee tyypillisesti lännestä, sanoo Baud, koska näin länsi itse on toiminut Afganistanissa, Irakissa, Libyassa… ja koska näin haluttiin toimia Syyriassa ISISin avulla. Putin, sanoo Baud, ei ole koskaan aikonut hankkiutua eroon Zelenskysta, päinvastoin Venäjä pyrkii Kiovan saarrolla pitämään Zelenskyn vallassa ja neuvottelukykyisenä. Toistaiseksi Zelensky on kieltäytynyt noudattamasta ja implementoimasta Minsk-sopimuksia, mutta nyt Venäjä aikoo saavuttaa Ukrainan neutraaliuden, Baud analysoi.

Monetkin länsimaiset kommentaattorit ovat äimistelleet sitä, että Venäjä hakee neuvotteluratkaisua samalla kun tekee sotilaallista operaatiota, Baud sanoo ja tarjoaa selityksenä jo Neuvostoliiton ajoilta perua olevaa Venäjän strategista konseptia. Länsimaille sota alkaa kun diplomatia loppuu, Baud kirjoittaa, kun taas venäläisten lähestymistapa on [Carl Philipp Gottlieb von] Clausewitzin innoittama: sota on politiikan jatke, ja on täysin mahdollista siirtyä joustavasti toisesta toiseen, jopa taistelun aikana. Tällainen luo painetta vastustajalle työntäen häntä neuvottelemaan.

(Toim.huom. Minulle tulee Venäjän lähestymistavasta mieleen pikemminkin serenissimus Grigori Potemkinin toiminta esimerkiksi Venäjän ja Turkin välisessä sodassa 1787-1792 kuin Clausewitz. Varsin hyvä kuvaus löytyy Simon Sebag Montefioren lähdeviitatusta kirjasta ”Ruhtinas Potemkin ja Katariina Suuri”.)

Operationaalisesta näkökulmasta Venäjän toiminta on ollut onnistutta, Baud arvostaa: kuudessa päivässä Venäjä otti Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin kokoisen alueen, etenemisnopeuden ollessa suurempi kuin Saksan Wehrmachtilla vuonna 1940.

Ukrainan armeijan pääosa oli etelässä valmistautumassa hyökkäykseen Donbassia vastaan, Baud alustaa, ja siksi Venäjälle oli mahdollista motittaa Ukrainan joukot maaliskuun alussa Slavyanskin, Kramatorskin ja Severodonetskin ”kattilaan”, puskien idästä Kharkovin ja etelästä Krimin kautta. Donetskin tasavallan (DPR) ja Luhanskin tasavallan (LPR) joukot täydensivät Venäjän joukkojen toimintaa idästä käsin, Baud kuvailee.

Tässä vaiheessa, Baud kertoo, Venäjän joukot alkoivat kiireettömästi tiukentaa silmukkaa; kiirettä ei ollut, koska tavoitteena ollut Ukrainan demilitarisointi oli käytännössä jo saavutettu, eikä jäljellä olevilla Ukrainan joukoilla ollut operationaalista eikä strategista komentorakennetta jäljellä.

Venäjän etenemisen hidastuminen, jonka ns. asiantuntijat laittoivat kehnon huollon/logistiikan piikkiin, on tosiasiassa seurausta siitä, että asetetut tavoitteet oli jo saavutettu, Baud arvioi; Venäjä ei vaikuta olevan kiinnostunut koko alueen miehittämisestä, pikemminkin vaikuttaa siltä, että Venäjä rajoittaa etenemisensä Ukrainan kielirajojen mukaiselle alueelle.

Länsimedia vouhottaa Venäjän pommittavan siviilikohteita summanmutikassa, ja kauhukuvia lähetetään vuorokauden ympäri, Baud arvostelee, vaikka paikan päällä oleva chileläinen Gonzalo Lira esitteli 10. ja 11. maaliskuuta rauhallisen kaupungin. Toki kaupunki on iso, eikä kaikkea ole mahdollista nähdä, mutta silti tv-ruutujen totaalisen sodan näkymä ei ole täyttä todellisuutta, Baud sanoo.

Donbassin alueen tasavallat, Donetsk ja Luhansk ovat ”vapauttaneet” omat alueensa, ja taistelevat nyt Mariupolissa.

Denatsifikaatio

Kharkovissa, Mariupolissa ja Odessassa puolustusta hoitavat puolisotilaalliset joukot, ja ne tietävät, että denatsifikaatio-operaatio kohdistuu pääasiassa niihin itseensä, kirjoittaa Baud.

Kaupunkialueella hyökkääjien ongelma ovat siviilit, ja tämä on se syy, miksi Venäjä pyrkii rakentamaan humanitaarisia käytäviä; Venäjä haluaa tyhjentää alueen siviileistä pystyäkseen helpommin taistelemaan militioita vastaan, Baud selittää. Vastaavasti taas militiat pyrkivät pitämään siviilit kaupungissa ihmiskilpinä itselleen, jotta Venäjän ei ole niin helppo tulla alueelle taistelemaan; tästä syystä militiat pyrkivät haittaamaan humanitaaristen evakuointikäytävien muodostamista. Videot, jotka esittävät Azov-uusnatsipataljoonalaisten hakkaavan Mariupolista poistumista yrittäviä siviilejä, luonnollisesti huolella sensuroidaan länsimaissa, Baud sanoo.

Facebookissa Azov kuului samaan ”vaaralliset ja väkivaltaiset yksilöt ja organisaatiot” – kategoriaan ISISin kanssa, ja niihin sovellettiin samaa esto-politiikkaa aina 24. maaliskuuta asti, jolloin Facebook muutti politiikkaansa, ja salli Azovia suosivat postaukset. Samassa hengessä Facebook sallii entisistä Itä-Euroopan maista tulevat postaukset, joissa kehotetaan murhaamaan venäläisiä ja Venäjän johtoa, Baud kertoo. ”Se niistä johtajiamme inspiroivista arvoista.”

(Toim.huom. AvoinMediassa mietittiin 1.3.2022, johtuuko se, että Facebook nyt joustaa Länsi-Ukrainan uusnatsien kohdalla yhteisösäännöistään, ja sallii väliaikaisesti Azov-pataljoonasta ”tykkäämisen” mahdollisesti siitä, että Facebookin ”tiedustelupomo” Ben Nimmo on NATOn entinen lehdistösihteeri, joka toimi myös Ison-Britannian valtiorahoitteeseen trolliverkostoon kuuluvassa Valtiotaidon instituutissa (Institute for Statecraft) ja sen alaisessa Integrity Initiative -hankkeessa.)

EU:n rikollinen toiminta

Länsimedia propagoi romanttista mielikuvaa yleisestä vastarinnasta. Tämä mielikuva on johtanut Euroopan unionin rahoittamaan aseiden jakelua siviileille, ja se on rikos, Baud tuomitsee kertoen, että työskennellessään YK:n rauhanturvaamisoperaatioissa päällikkötasolla, eräänä työalueena siviilien suojelu, hän ja hänen kollegansa havaitsivat, että siviileihin kohdistui väkivaltaa tietynlaisissa viitekehyksissä, eritoten silloin kun aseita on runsaasti eikä lainkaan komentorakenteita.

Komentorakenteet ovat armeijan toiminnan kannalta oleellinen osa ohjatessaan voimankäyttöä kohteen mukaan, Baud selittää. Mutta nyt, kun siviileille on jaettu umpimähkäisesti aseita, EU on muuttanut siviilit taistelijoiksi kaikkine seurauksineen; heistä tulee potentiaalisia maaleja. Sen lisäksi, ilman komentoketjua, ilman operationaalisia tavoitteita, aseiden mielivaltainen jakelu johtaa väistämättä tilien tasoittamis -mentaliteettiin, rosvoiluun ja muihin toimiin, jotka ovat pikemminkin tappavia kuin tehokkaita, Baud sanoo jatkaen: ”Sodasta tulee tunneasia. Voimasta tulee väkivaltaa. Näin tapahtui Libyan Tawargassa 11-13. lokakuuta 2011, jossa 30 000 afrikkalaista murhattiin Ranskan (laittomasti) toimittamilla aseilla. Ison-Britannian kuninkaallinen strategisen tutkimuksen instituutti RUSI ei näe mitään lisäarvoa [eikä hyötyä] tällaisilla asetoimituksilla.”

Aseiden toimittamisella sotaa käyvään maahan altistaa itsensä sille, että näyttäytyy sodanhaluisena, Baud huomauttaa; Venäjän 13. maaliskuuta Mykolaevin lentokenttään kohdistamat iskut seurasivat varoitusta, että asetoimituksia kohdellaan vihollismaalina.

EU on toistamassa Kolmannen valtakunnan katastrofaaliset kokemukset Berliinin taistelun viimeisinä tunteina. Sota tulisi jättää sotilaille, ja kun toinen osapuoli on hävinnyt, se tulisi myöntää, Baud tokaisee. Jos vastarintaa on, sen tulee olla johdettua ja rakenteellista; nyt ollaan tekemässä päinvastoin, työntämässä siviilejä taistelemaan.

Joissain tiedustelupalveluissa tämä edesvastuuton toiminta nähdään tapana käyttää ukrainalaissiviilejä tykinruokana Venäjää vastaan taistelemiseksi. Olisi ollut paljon viisaampaa neuvotella, ja saada siten takeet siviiliväestön suojelemiselle sen sijaan että heitetään bensaa liekkehin. On niin helppoa taistella muiden vuotamalla verellä, Baud arvostelee.

Mariupolin synnytyssairaala

On tärkeää ymmärtää, että Mariupolin puolustuksesta ei vastaa Ukrainan armeija vaan Azov-pataljoonan palkkasotilaat, tähdentää Baud. Tilannekatsauksessaan (7.3.2022) Venäjän YK-lähetystö ilmoitti [Mariupolin] asukkaiden raportoivan [Länsi-]Ukrainan aseistettujen joukkojen poistaneen synnytyssairaalan (Natal Hospital No. 1) henkilökunnan ja pystyttäneen tuliaseman rakennuksen sisälle. Seuraavana päivänä riippumaton venäläinen media, Lenta.ru, julkaisi Mariupolin asukkaiden todistajanlausuntoja vahvistaen näin Venäjän YK-lähettilään aiemmin antaman lausunnon; synnytyssairaalassa oli Azov-joukkoja, ja he uhkailivat ja jahtasivat siviilejä.

Mariupolin sairaalan asema on erittäin sopiva tarkkailuun ja panssarintorjunta-asemalle. Venäjän joukot iskivät rakennukseen 9. maaliskuuta. CNN uutisoi 17:sta haavoittuneen, mutta kuvamateriaalissa ei näy haavoittuneita tai kuolleita (casualties), eikä ole todisteita sille, että raportoidut miestappiot liittyisivät Venäjän tekemään iskuun, Baud sanoo. Lapsiuhreista puhutaan, mutta heitä ei näy. Tieto voi olla totta tai olla olematta. Tiedon epävarmuus ei estä EU-johtoa näkemästä tätä sotarikoksena, Baud sanoo pilkaten; ainakin Zelensky sai tilaisuuden vaatia lentokieltoaluetta.

Tosiasiassa emme tiedä mitä tapahtui, mutta tapahtumien jaksottaisuus tuntuu vahvistavan, että Venäjä iski Azovin asemiin, eikä synnytyssairaalassa tuolloin ollut siviilejä, Baud sanoo.

Baud pitää isona ongelmana sitä, että nk. kansainvälinen yhteisö rohkaisee kaupunkien puolustuksesta vastaavia puolisotilaallisia joukkoja olemaan kunnioittamatta sodan sääntöjä. Baud miettii vaikuttavan siltä kuin ukrainalaiset esittäisivät uusintana pr-firma Hill&Knowltonin käsikirjoittaman näytelmän, joka esitettiin synnytyssairaalassa Kuwaitissa vuonna 1990. Näytelmän kulut olivat 10,7 miljoonaa dollaria, ja se järjestettiin, jotta saatiin YK:n turvallisuusneuvosto vakuuttumaan Irakiin tehtävän hyökkäyksen tarpeellisuudesta (Yhdysvaltain operaation nimi oli Desert Shield/Desert Storm).

Länsimaiden poliitikot ovat kahdeksan vuoden ajan hyväksyneet Donbassin alueella asuviin siviileihin kohdistetut iskut, turvautumatta kertaakaan Ukrainan hallitukseen kohdistettuihin pakotteisiin. Olemme jo kauan sitten päätyneet dynamiikkaan, jossa länsimaiset poliitikot ovat sopineet uhraavansa kansainvälisen lain Venäjän heikentämisen tavoitteelleen, Baud päättää analyysinsa toisen osan.

Eversti Baudin analyysin 2. osa päättyy tähän. Kolmas osa, ”Johtopäätökset”, seuraa, jahka ehdin sen suomentaa. Suomi on mukana paitsi Venäjän vastaisessa sodassa, myös osallisena Ukrainan sisällissodassa väärällä puolella humanitaarista rajalinjaa lähetettyään Länsi-Ukrainaan aseita.

Lähde:

Baud, Jacques | Centre Français de Recherche sur le Renseignement, Cf2R: DOCUMENTATION BULLETIN N°27 / March 2022: The Military situation in Ukraine, osa 2

Artikkelikuvan ainekset George Washington -yliopiston Euroopan, Venäjän ja Euraasian tutkimuksen instituutin (IERES) raportista ”Far-Right Group Made its Home in Ukraine´s Major Western Military Training Hub — Centuria” sivuilta 17, 48 ja 49 + SS-panssaridivisioona Das Reichin tunnus, Svoboda-puolueen tunnus ja Azov-pataljoonan tunnus. Kuvan rakentaminen RS.