KUOLIKO JOHANNA KORONAINJEKTIOON? Noin otsikoitu kirjoitukseni julkaistui jämsäläisen toimittaja-kirjailija Risto Ahosen torstaina 10.3. ilmestyneessä kirjassa ”Korona – mitä kaikkea tapahtui?” (ss. 135–141) Lukijat voivat itse vastata otsikon kysymykseen kirjoituksen luettuaan

Vesa Raiskila

Helsingissä asunut 48-vuotias Johanna otti torstaina 18. maaliskuuta 2021 AstraZenecan koronarokotteen. Koronainjektioita oli alettu antaa nuoremmille riskiryhmäläisille, joihin Johanna luettiin nuoruustyypin diabeteksensa vuoksi.

Omaiset olivat suositelleet Johannalle aikalisää rokotteen otossa, koska hän oli joutunut useammaksi viikoksi sairaalahoitoon sikainfluenssarokote Pandemrixin vuoksi ja uudenlaisten injektioiden riskit olivat vielä kysymysmerkki. Asiantuntijat kuitenkin vakuuttelivat koronarokotteiden olevan turvallisia, ja alun epäröinnin jälkeen Johanna päätti ottaa injektion.

Seuraavana päivänä, 19.3., Johanna kertoi puhelimessa Etelä-Pohjanmaalla asuvalle Olavi-isälleen, että hänelle oli noussut kuume. Häntä myös oksetti, ja hänellä oli päänsärkyä ja huimausta.

Johanna kertoi sairastumisestaan tekstiviestein myös veljensä vaimolle. Hän tekstasi 20.3. ”kävin rokote ja tuli hirvee  melki oksennustauti” jatkaen, että yrittää silti syödä jotain. Johannan äitikin oli tyttärelleen soitettuaan sanonut Olaville, että tytär oli taas oksennustaudissa, kuten hän oli ollut sikainfluenssarokotteen jälkeenkin.

Sunnuntaina 21.3. Johanna oli puhunut uudelleen isänsä kanssa puhelimessa kertoen olevansa edelleen kipeä. Hän oli sanonut olevansa niin huonossa kunnossa ettei jaksa enää puhua puhelimessa. Veljensä vaimon samana päivänä lähettämään kysymykseen voinnistaan hän ei vastannut. Viestienvaihto jatkui vasta tiistai-aamuna 23.3. Silloin veljensä perheestä kysyttiin ”Oletko jo parantunut?”, johon Johanna vastasi ”En kokonaan”. Puoliltapäivin hän jatkoi ”Toiv jaksan huomenna kauppaan”.

Se jäi Johannan viimeiseksi viestiksi läheisilleen. Hän ei koskaan vastannut 26.3. lähettyihin kysymyksiin jalkeille pääsystä ja siitä, onko hän tulossa kotikonnuilleen pääsiäiseksi. Hänet löydettiin sunnuntaina 28. maaliskuuta kuolleena kotoaan, selinmakuulla vuoteessaan.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos oli vain muutamaa päivää aikaisemmin, 24. maaliskuuta, ilmoittanut lopettavansa AstraZenecan rokotteen antamisen alle 65-vuotiaille rokotteen riskien vuoksi – ja ilmeisesti myös sen johdosta, että lääkäri oli kirjoittanut haittavaikutusilmoituksen erään suomalaisen nuoren miehen kuolemasta sisäelinten tukoksiin kyseisen rokotteen seurauksena. Johannan ilmeisestä rokotereaktiosta THL ei ollut tuossa vaiheessa tietoinen.

Itse sain tietää Johannan tapauksesta nähtyäni myöhemmin keväällä Olavin videohaastattelun, jossa hän kertoi tyttärensä kohtalosta. Haastattelusta kävi ilmi, että Johannan kuolemasta ei oltu tehty Fimeaan haittavaikutusilmoitusta. Hänelle oli kuitenkin tehty THL:n oikeuslääkintäyksikössä ruumiinavaus, jonka tuloksia jouduttaisiin odottamaan ehkä vielä kuukausia. Otin yhteyttä Olaviin ja kirjoitin hänen puolestaan haittavaikutusilmoituksen saamiani tietoja käyttäen.

THL:n oikeuslääkärin kuolemansyylausunto valmistui kesällä, mutta sain sen luettavakseni vasta loppuvuodesta. Tutkimuksissa oli todettu diabeteksen huonoon hoitotasapainoon liittyviä löydöksiä, kuten korkean verensokerin ja suhteellisen insuliinin puutoksen seurauksena syntyneiden ns. ketoaineiden korkea pitoisuus, jonka todettiin ”pahimmillaan” aiheuttavan kuolemaan johtavan myrkytystilan. Perus- ja välittömäksi kuolemansyyksi lausunnossa oli merkitty nuoruustyypin diabetes ja siihen liittyvä korkea verensokeripitoisuus ja elimistön ketohappamuus. Myötävaikuttaneeksi tekijäksi oli kirjattu tutkimuksissa ilmennyt lieväasteinen sepelvaltimotauti.

Kuolemansyylausunnossa vain mainittiin, että Johanna oli ottanut koronarokotteen. Siinä ei kerrottu hänelle koronainjektion ottamisen jälkeen nopeasti nousseesta kuumeesta eikä päänsärystä, oksetuksesta ja huimauksesta, vaikka kyse on rokotteen tunnetuista haittavaikutuksista ja vaikka Johanna ei viestiensä perusteella koskaan toipunut näistä oireista. Lisäksi lausuntoon oli merkitty väärä rokotuspäivä, 23. maaliskuuta (oikea oli siis 18. maaliskuuta). Virheellinen rokotuspäivämäärä edelsi vain vuorokaudella kuolintodistuksessa arvioitua kuolinpäivää, 24. maaliskuuta.

Tiedotin Fimeaa virheellisestä rokotuspäivästä ja kysyin, miksi kuolemansyylausunnossa ei kerrottu Johannan sairastumisesta kuumeeseen. Fimeasta oltiin yhteydessä THL:n oikeuslääkintäyksikköön. Kävi ilmi, että väärä rokotuspäivämäärä oli peräisin poliisin antamista esitiedoista. THL:n oikeuslääkäri kirjoitti sitten uuden kuolemansyylausunnon, jossa rokotuksen päivämäärä oli korjattu. Vastauksessaan tiedusteluuni hän kertoi, että poliisin tutkimusmääräyksessä ei ollut mainintaa kuumeesta.

Erikoislääkäri, patologian dosentti emeritus Seppo Sutinen perehtyi pyynnöstäni Johannan tapaukseen ja kuolemansyylausuntoon. Hän totesi minulle joulukuun 2021 lopulla lähettämässään perusteellisessa sähköpostiviestissä, että kuolemansyytutkinnalle toimitetut poliisin esitiedot olivat paitsi kronologian osalta virheelliset, myös ”täysin riittämättömät”, eikä niissä ollut mitään mainintaa siitä, että omaisia tai muita läheisiä olisi kuultu vainajan voinnista hänen viimeisinä päivinään tai hänen kunnostaan ennen rokotteen ottamista. Olavi-isä kertoikin minulle, ettei omaisilta oltu kysytty tietoja Johannan voinnista.

Sutisen johtopäätelmä Johannan kuolinolosuhteista oli, että ”käytettävissä olevien tietojen perusteella koronarokotuksen osuutta kuolemaan myötävaikuttavana tekijänä ei voida sulkea pois”. Hän piti mahdollisena sitäkin, että rokotuksesta seurannut sairastuminen oli tehnyt Johannasta kykenemättömän huolehtimaan säännöllisestä diabeteksen hoidosta – lähinnä insuliinin pistämisestä – mikä saattoi ratkaisevasti heikentää hänen terveydentilaansa.

Välitin tämän jälkeen THL:n oikeuslääkärille tiedot Johannan kuumeesta, oksetuksesta, päänsärystä ja huimauksesta rokottamisen jälkeen. Olavi arveli, että tyttärensä ei hakeutunut hoitoon juuri siksi, että kuume oli injektion tunnettu haittavaikutus, josta hän arvioi ennen pitkää parantuvansa. Kerroin oikeuslääkärille myös vanhemmilta saamani tiedot, joiden mukaan heidän työelämässä ollut tyttärensä oli ollut varsin hyvässä kunnossa ennen piikin ottamista: hän oli lenkkeillyt sekä käynyt kuntosalilla ja uimahallissa.

Hieman myöhemmin THL:n oikeuslääkäri soitti minulle ja sanoi kirjoittavansa vielä uuden kuolemansyylausunnon, johon hän lisää koronarokotteen – välittämieni tietojen perusteella – kuolemaan myötävaikuttaneeksi tekijäksi. Tämän myötä Johannan kuolemasta tuli virallisesti koronarokotukseen liittyvä kuolema. Kun omaiset eivät kuitenkaan olleet saaneet luvattua lausuntoa vielä kolmea viikkoa myöhemmin, soitin 11. helmikuuta 2022 takaisin oikeuslääkärille, joka vahvisti lähettäneensä poliisille päivitetyn lausunnon. Hänen sihteerinsä otti yhteyttä poliisiin, josta kerrottiin lausunnon saapuneen helmikuun alussa. Lausunto toivottavasti päätyy ennen pitkää omaisillekin.

Myöhemmässä viestissään Seppo Sutinen katsoi Johannan tapaukseen liittyvään oikeuslääketieteelliseen kirjallisuuteen perehdyttyään, että tutkimuksissa mitatuista elimistön ketohappamuuteen viittaavista ainesosista vain yhden, beta-hydroksibutyraatin, pitoisuus oli merkittävästi kohonnut (4,3 mmol/l), mutta ei ollut vielä yleisesti hengenvaarallisena pidetyllä tasolla (yli 6 mmol/l).

Samassa yhteydessä Sutinen kommentoi Johannan veljensä vaimolle lähettämiä viestejä, joista olin saanut äskettäin kopiot – erityisesti jo edellä mainitsemaani viestiä, jossa Johanna kirjoitti saaneensa rokotteesta kovan oksennustaudin. Yhdistyessään kuumeeseen, päänsärkyyn ja ruokailun jäämiseen vähiin oksentelu heikentää potilaan tilaa nopeasti. Koronapiikki aiheutti Johannalle hyvin vakavan haitan, ja ottaen huomioon sen, ettei ainoa merkittävästi kohonnut ketoaineen pitoisuus ollut vielä hengenvaarallisena pidetyllä tasolla, Sutinen kallistuu pitämään koronarokotusta peruskuolinsyynä ja diabetesta myötävaikuttavana kuolinsyynä. Tällöin kuoleman luokaksi kuolintodistuksessa tulisi ”lääketieteellinen hoito tai tutkimustoimenpide” eikä ”tauti”.

Saattaa olla, ettei lopullista totuutta Johannan ennenaikaisesta kuolemasta uudenlaisen geeniteknologisen injektion ottamisen jälkeen ole vieläkään kirjattu.

Patologi Seppo Sutisen näkemyksiä käsitellään kirjoituksessa hänen luvallaan.

Artikkelikuvassa Risto Ahosen kirja ”Korona — Mitä kaikkea tapahtui?”, kustantaja Pro Bono.