Vanhempani muuttivat maaliskuussa pienen merenrantakaupungin keskustasta lähistöllä sijaitsevaan maalaiskuntaan. Kerrostaloasunto ylimmässä kerroksessa vaihtui rivitaloasuntoon, jonka sisareni miehensä kanssa remontoi, saaden toki apua suvun nuorelta polvelta.
Sukuni asuu Etelä-Suomessa. Itse tulin aikanaan kultarengaskiinnityksellä Savoon; asun monen sadan kilometrin päässä, joten näin upean esteettömän liikkumisen asunnon vasta nyt kesällä kun ajoin lasteni kanssa tervehtimään ”vanhuksia”. Istuimme äitini kanssa pihaterassilla, aurinko paistoi ja kahvi oli tuoretta, kuumaa ja hyvää.
Lapseni kälättivät Papan kanssa olohuoneessa, mopoista ja moottoreista.
Mamma jutteli kahdesta, vierekkäin sijaitsevasta lasten päiväkodista, niin vierekkäin että päiväkotien pihat ovat tonttinaapureita.
Toinen on tavallinen, toinen luontopäiväkoti. Hän kertoi, että tavallisessa päiväkodissa, jossa on tavallinen päiväkotipiha keinulla, puomilla ja hiekkalaatikolla, lapset ovat paljon sisällä, joskus vain tulevat vähäksi aikaa leikkimään ulos, ja silloin 40-60 -vuotiaat tädit seisovat ulkokatoksen vieressä juttelemassa keskenään, välillä havahtuen huutamaan lapsille ”Tules pois sieltä!”. Molempien päiväkotien lapset näet livahtavat mielellään pihoiltaan tervehtimään vanhempieni koiraa, joka rakastaa viettää siestaa terassilla. Kenties se muistaa lapsuuttaan Espanjassa, mene tiedä.
Viereisessä päiväkodissa, luontopäiväkodissa lapset ovat ulkona sateellakin, juoksevat kallioilla sadetakeissa ja kumisaappaissa, äitini sanoi, ja kauniilla ilmalla lapset syövätkin ulkona. He istuvat kallioilla ja pitävät eväsretkeä. ”Luontopäiväkodin lapset” kertoi äitini, ”käyvät sisällä vain nukkumassa ja sadepäivinä syömässä.” Äitini mukaan luontopäiväkodin lapset eivät juurikaan riitele keskenään kun taas toisessa päiväkodissa riidellään usein, leluista, keinuvuoroista, milloin mistäkin. Luontopäiväkodin lapset nauravat paljon, äitini totesi.
Kotiin palattuani kerroin miehelleni näistä vierekkäisistä päiväkodeista, jotka minulle näyttäytyivät kuin hyvin ja huonosti johdettuina valtioina minikoossa. Sääntö-Suomi ja Luonto-Suomi, jos niin haluatte.
Jotenkin oli sopivaa, ikään kuin alleviivaavaa, että tavallisen päiväkodin pihalta näkyi paikallinen terveyskeskus, ja luontopäiväkodin pihalta puiden välisestä aukosta pilkottava, tuulessa lainehtiva kaurankultainen viljapelto.
Kaksi erilaista mielenmaisemaa, kaksi erilaista yhteiskuntaa. Kaksi mallia.
Kaksi erilaista maailmankuvaa.
Kaksi porttia.
Artikkelikuva: H.L. + Ylä-Savon Sote, kuvankäsittely RS
AM 
Kesäistä maalaisidylliä voi säilöä mielikuviin ja muistikuviin talvea varten. Voi jopa ostaa seinälle lehmäetsauksen. Suomalaisilla on mahdollisuus päästä luontoon. Se voi vapauttaa korona-ahdistuksesta ja korjata ihmistä kokonaisvaltaisesti tänä mielipuolisena aikana. Luonnossa eheytyminen on parasta terveyden hoitoa.
TykkääTykkää
Täällä missä asun, ”luontotankkaaminen” on näkynyt jo yli vuoden. Postilaiset mainiisivat jo keväällä, että moni talviasuttavan mökin haltija on muuttanut osoitteensa tänne. Se näkyy kaupoissakin, uusia kasvoja/maskeja on pidentyneissä kassajonoissa.
TykkääTykkää
Agenda 2030:n mukaan kaikki ihmiset täytyy ahtaa megacityjen betonikoppeihin ja tiheästi rakennettuihin ghettoihin.. hiirikokeissakin on todettu että kun hiiret laitetaan ahtaisiin häkkeihin niin ne alkavat puremaan toisiaan..
Kehitys menee vastakkaiseen suuntaan kuin Pol Potin Kambodžassa, jossa kommunistisen reformin seurauksena kaupunkilaiset pakkosiirrettiin maaseudun kolhooseihin.. siltikin purivat toisiaan.. ideologiassahan ei tietenkään ollut mitään vikaa.. joten jospa se toimisi toisinpäin paremmin.. jää nähtäväksi.
TykkääTykkää
Avainsana pakko.
TykkääTykkää
Sotien jälkeen harjoitettiin maata kattavaa haja-asutuspolitiikkaa pyrkimyksenä tasavertainen asumismshdollisuus maamme joka kolkassa.
Kekkosen kauden loputtua alettiin maatamme johtamaan pankkiirien ja keinottelijoiden tarpeiden mukaisesti, tärkeintä on nykyään pörssikurssien ”hyvinvointi” ja viisveisataa kansan pahoinvoinnista. Kansaan ja maahan suhtaudutaan vaan niistä saatavan hyödyn maksimoinnilla, eli jos ei tuotot kasva niin puulaakin ovet kiinni, eikä silloin yhteiskunta edut / tarpeet keinottelijaa, eikä maamme johtajiakaan hetkauta.
Kansa on näin ahdettu / ahdistettu kaupunkien betoni-lokeroihin pois luontoäidin helmasta, tämä on karmeeta politiikkaa ja sieltä se pahoinvointi kumpuaa, ihmisistä on tullut tumpeloita kauppakeskuksissa shoppailevia zombeja jotka ovat kuin ajopuut tuulen viemiä johtuen juurien katkomisesta luontaiseen maaperään.
On jäänyt mieleeni jo aikoja sitten kun Radio Suomessa toimittaja haastatteli ministeriön virkamiestä maamme tulevaisuuden visioista ja lopuksi kysyi, että mitenkä maaseudun käy, autioituuko maaseutu?
Niin virkailija vastasi, että maaseutu autioituu, jää kolme kasvukeskusta Helsinki, Tampere, Turku ja mahdollisesti voi olla neljäskin, eli Oulu.
TykkääTykkää