Eläköitynyt intialainen suurlähettiläs ja karriääridiplomaatti M.K. Bhadrakumar pohdiskelee
Indian Punchline -blogissaan Venäjän, Naton ja Yhdysvaltain välisiä suhteita. Koska moni EU-maa on sotaliitto NATOn jäsen, asia koskee paitsi Eurooppaa, myös Suomea, jolla on Venäjän
kanssa yhteinen maaraja. Presidentti Sauli Niinistö (kok) ja Ulkoasiainvaliokunta
allekirjoituttivat Eduskunnan ohi Isäntamaasopimuksen, jossa määritellään, mitä apua Suomi
sopimusvelvoitteisesti antaa NATOlle NATOn sotilaallisen toiminnan aikana. Tällainen tilanne
olisi esimerkiksi NATOn aggressio Venäjää vastaan.
Suomen ja Venäjän rajaa voi luonnehtia myös NATOn ja SCO:n rajaksi, mikä tuo mukaan mm.
Kiinan.
Bhadrakumar lähtee liikkeelle siitä, että Venäjän Ulkoministeriö on julkistanut kaksi
turvallisuustakuita koskevaa asiakirjaa, joita Moskova on ehdottanut Washingtonille pohjaksi
keskusteluille NATOn itään laajentumiseen liittyvien jännitteiden lievittämiseksi ja allianssin
toimien lopettamiseksi lähellä Venäjän rajoja, myös Ukrainassa.
Bhadrakumarin mielestä kansainvälisen huomion arvoisia asiakirjoja on kaksi.
Sopimusehdotus Yhdysvalloille sisältää seuraavat kuusi kohtaa:
Venäjä ja Yhdysvallat eivät saa käyttää muiden maiden alueita valmistellakseen tai
suorittaakseen hyökkäyksiä toisiaan vastaan;
Kumpikaan osapuoli ei saa sijoittaa lyhyen tai keskipitkän kantaman ohjuksia
ulkomaille tai alueille, joilla nämä aseet voisivat saavuttaa toisen alueen sisällä olevia kohteita;
Yhdysvallat ei avaa sotilastukikohtia Neuvostoliiton jälkeisissä maissa, jotka eivät vielä
ole NATOn jäseniä, eikä käytä sotilaallista infrastruktuuriaan tai kehitä sotilaallista yhteistyötä
näiden valtioiden kanssa;
Kumpikaan osapuoli ei saa asettaa ydinaseita ulkomaille, ja kaikki tällaiset jo käytössä
olevat aseet on palautettava. Molemmat osapuolet poistavat kaiken infrastruktuurin
ydinaseiden sijoittamiseksi omien alueidensa ulkopuolelle;
Kumpikaan osapuoli ei saa järjestää sotaharjoituksia, joissa on ydinaseiden käyttöä
koskevia skenaarioita; ja,
Kumpikaan osapuoli ei saa kouluttaa muiden kuin ydinasemaiden sotilas- tai
siviilihenkilöstöä käyttämään ydinaseita.
Toista asiakirjaa Bhadrakumar kuvaa luonteeltaan monenväliseksi sopimukseksi Pohjois-
Atlantin sopimusjärjestön (NATO) jäsenmaiden kanssa.
Kyseinen asiakirja sisältää 6 säännöstä, jotka ovat:
NATO ei laajene itään, ja sen on sitouduttava sulkemaan Ukrainan jäsenyys pois;
NATO ei saa sijoittaa lisäjoukkoja tai aseita jäsentensä rajojen ulkopuolelle toukokuusta
1997 alkaen (ennen kuin liittoutui hyväksymään Itä-Euroopan maita);
NATO ei harjoita sotilaallista toimintaa Ukrainassa, Itä-Euroopassa, Etelä-Kaukasiassa
tai Keski-Aasiassa;
Venäjä ja NATO eivät saa sijoittaa lyhyen tai keskipitkän kantaman ohjuksia toistensa
alueiden kantoalueelle;
Kaikki osapuolet pidättäytyvät suorittamasta sotilaallisia toimia prikaatitason yläpuolella, joka
rajoittuu yhteisesti sovittavalle rajavyöhykkeelle; ja
Kumpikaan osapuoli ei saa pitää toista vastustajana tai uhkaa toista, ja kaikki osapuolet
sitoutuvat ratkaisemaan riidat rauhanomaisesti, pidättäytymään voiman käytöstä.
Bhadrakumar arvioi Venäjän ehdotusten olevan uskollisia sen esittämälle kannalle, jota on
täsmennetty erittäin yksityiskohtaisesti ja toistuvasti viime kuukausina turvatakuiden
hakemiseksi lännestä, taustana NATO-maiden laajamittaiset sotilasoperaatiot Keski-Euroopan ja
Baltian maissa viime vuosien aikana. Bhadrakumarin mukaan on selviä merkkejä siitä, että
NATO valmistautuu jatkamaan laajentumista itään, joka voi sisältää Ukrainan, Georgian ja
Mustanmeren.
Jälkimmäinen osa on Venäjän turvallisuuden kannalta ratkaiseva, sillä NATO (lue: Yhdysvallat)
on sijoittamassa lähes varmasti ydinohjuksia Ukrainaan ja Georgiaan, mikä antaisi sille
ratkaisevan taktisen edun yllättää Venäjän ydinhyökkäyksellä (koska lentoaika tulee olemaan
erittäin lyhyt ja Venäjän reaktioaika lyhenee vastaavasti, ja toiseksi keskipitkän kantaman
taktiset ohjukset voisivat osua syvälle Venäjän alueen sisään, Bhadrakumar kirjoittaa.
Oli itsestäänselvyys, että Yhdysvallat ei koskaan suostu sellaiseen turvallisuussopimukseen,
jollaista Venäjä on ehdottanut, koska NATOn laajentuminen on Yhdysvaltain pitkän aikavälin
strategia hankkia yksipuolinen etu Venäjään nähden, ja kallistaa globaali strateginen tasapaino
lännen hyväksi, mikä politiikka nostaisi Moskovan puolustuskannalle ulko- ja
turvallisuusasioissaan. Tämä on vastoin Mihail Gorbatšoville Saksan yhdistymisen yhteydessä
annettuja takeita siitä, että liitto ei laajenna ”tuumaakaan” ohi 1980-luvun loppupuolen kylmän
sodanaikaisten rajojen, Bhadrakumar hahmottelee.
Kaiken kaikkiaan länsimainen strategia on sanella Venäjälle vahvuusasemasta. Moskova on
protestoinut. Mutta NATO ja Yhdysvallat päättivät jättää Venäjän protestit huomioimatta ja
laajenivat asteittain vuodesta 1997 lähtien. Nykyään Venäjälle on syntynyt sietämätön tilanne,
kun NATOn joukot ovat käytännössä sen porteilla. Kehitystilanne muistuttaa vuoden 1962
Kuuban ohjuskriisiä, kun Washington uhkasi sotilaallisesti pysäyttää Neuvostoliiton
ohjussijoitukset Kuubaan, arvioi Bhadrakumar.
Joe Bidenin (dem) hallinnon strategiana on ensin heikentää Venäjän globaalia ulottuvuutta ja strategista kykyä ja sen jälkeen tarttua Kiinan nousun haasteeseen. Bidenin hallinto pyrkii siihen, että Kiina pysyy neutraalina tulevassa lännen ja Venäjän vastakkainasettelussa. Mutta presidentti
Xi Jinpingin aloite virtuaalisesta tapaamisesta presidentti Putinin kanssa samoin kuin Kiinan
ulkoministeriön tiedottajan Wang Wenbinin puheet Pekingissä osoittavat, että Peking tukee
Venäjää, Bhadrakumar sanoo.
Bhadrakumar pitää mielenkiintoisena myös sitä, miten suurlähettiläs Wang vastasi TASS-
uutistoimiston tarkkaan kysymykseen, ja siteeraa oleellisena pitämäänsä kohtaa:
Virtuaalitapaamisessaan Venäjän presidentti [Vladimir] Putinin kanssa presidentti Xi Jinping sanoi, että Kiina jatkaa joustavaa ja monipuolista yhteistyötä Venäjän ja muiden Kollektiivisen turvallisuussopimuksen järjestön jäsenmaiden kanssa turvatakseen alueen turvallisuuden ja vakauden.
Mitä haasteita Kiinalla ja Venäjällä on tässä suhteessa? Mitä Kiina ja Venäjä voivat tehdä alueen turvallisuuden turvaamiseksi?
Presidentti Xi Jinping tapasi 15. joulukuuta virtuaalisesti Venäjän presidentti Putinin. Valtionpäämiehet vaihtoivat perusteellisesti näkemyksiä yhteisiä huolenaiheita koskevista keskeisistä ja tärkeistä kysymyksistä, mukaan lukien alueellisen turvallisuuden turvaamisesta, ja saavuttivat uuden tärkeän konsensuksen.
Maailma todistaa yhteisiä muutosvoimia ja pandemiaa, jollaisia ei ole nähty kansainvälisen ja alueellisen maiseman monimutkaisten ja syvällisten muutosten taustalla kokonaisen vuosisadan aikana. Uskomme, että Kiina ja Venäjä, kaksi YK:n Turvallisuusneuvoston pysyvää jäsentä, ottavat tärkeän tehtävän puolustaa alueellista rauhaa ja vakautta sekä edistää kaikkien maiden kehitystä ja elvyttämistä. Tietyt maat ovat jo jonkin aikaa vetäneet ideologisia linjoja, rakentaneet uusia sotilaallisia ryhmittymiä ja lisänneet alueellisia jännitteitä, jotka kaikki ovat tuoneet vakavia uhkia ja haasteita alueelliselle rauhalle ja vakaudelle sekä maailmanlaajuiselle strategiselle vakaudelle. Kiina ja Venäjä torjuvat tämän jyrkästi.
Seuraamme edelleen kahden johtajan yksimielisyyttä, otamme vastuun, yhdistämme kaikki rauhaa rakastavat ja rauhaa tukevat voimat, ja osallistumme aktiivisesti kestävän,
yleismaailmallisen ja yhteisen turvallisuuden toteuttamiseen alueella ja muualla maailmassa.”
Bhadrakumarin arvion mukaan kahden asiakirjan julkistaminen Moskovassa viittaa siihen, ettei
Moskovalla ole illuusiota siitä, etteikö Yhdysvaltain strategia olisi Venäjän jyrääminen nurkkaan
ja sen lyöminen globaalilla näyttämöllä.
Kansainvälisessä turvallisuudessa on kehittymässä vakava kriisi, sillä Moskovan vaihtoehdot
ovat tästä lähtien supistuneet turvallisuustarpeidensa toteuttamiseen ”pakkodiplomatiaksi”.
Yhteenvetona voidaan todeta, että sotilaallisen vastakkainasettelun vaara NATO-valtojen
kanssa on todellinen, sillä Yhdysvallat, Britannia, Ranska jne. ovat jo lähettäneet Ukrainan
maaperälle erikoisjoukkoja, jotka toimivat ansalankoina, Bhadrakumar tulkitsee tilannetta.
NATOn pääsihteeri Jens Stoltenberg on esittänyt useita erittäin provosoivia huomautuksia
vakuuttaen allianssilla olevan etuoikeus puuttua Ukrainaan, sekä torjunut jyrkästi Moskovan
käsitykset, joiden mukaan sillä voisi olla sananvaltaa liiton tuleviin laajentumissuunnitelmiin,
Bhadrakumar korostaa kertoen Stoltenbergin puhuneen Bidenin hallinnon ennakkoluvalla.
Moskovan päätökset turvallisuusasiakirjojen julkistamisesta tulivat päivää myöhemmin.
Valkoisen talon tiedottaja Jen Psaki on sittemmin reagoinut ja käytännössä tukenut
Stoltenbergin tiukkaa linjaa. Näin päättää Bhadrakumar tilanneanalyysinsa.
Artikkelin on esikääntänyt Alpo Ratia, kielenhuoltanut ja hionut RS.
Aiheeseen liittyy:
Olli Kotro: Rajamaa – tykkäsit tai et
Putkinäkökulmia Ukrainan sodanjulistukseen
CNN raportoi ukrainalaisista tankeista Venäjän sotavalmisteluina
Tietovuoto: Reuters, BBC ja Bellingcat brittihallituksen Venäjä-vastaisissa salaoperaatioissa
Artikkelikuva via Wikimedia + Free SVG. NATOn laajentuminen itään.
AM 
Taustalla on varmaan luonnonvarat ja niiden omistus. Kiina on jo huipulla tekniikassa ja hankkii tarvitsemiaan energiaa ja kaivostuotteita Venäjältä. Samoja luonnonvaroja tarvitsee USA, jolta ne ovat kaiken aikaa olleet vähissä ja puute sen kun kasvaa ajan kuluessa. Venäjä ja Kiina kun vielä sopivat oman rahajärjestelmänsä, dollari menettää merkityksensä. Luultavasti painostus Venäjän rajoilla ei johda tavoitteisiin. Aina kuitenkin on sodan vaara, jos hullut pääsevät valtaan.
Ukrainan tilanne on vakava. Venäläisenemmistöiset alueet erkanivat ja niiden taistelukyky ei riitä Naton voimistamalle Ukrainalle. Voi kuitenkin olla, ettei ukrainalaiset ole innostuneita sotaan. Natomieliset eivät ole tähänkään saakka onnistuneet alueiden valtauksessa, joten tuskin onnistuvat tulevaisuudessakaan. Jos sota alkaa Venäjä varmaankin osallistuu siihen jollain tavalla. Samaan tapaan kuin avusti venäjämielisiä eroamaan Natoon pyrkivästä Ukrainasta.
Gaddafi suunnitteli Afrikalle omaa rahaa. Seuraukset ovat tunnetut, ensin mustamaalataan Libyan johtaja, joka teki Afrikan köyhimmästä ja lukutaidottomimmasta maasta molemmissa Afrikan edistyneimmän maan.
Sama on käynnissä Venäjän ja Kiinan kohdalla. Melkein jokainen suomalainen pitää median sokaisemana molempien maiden johtajia diktaattoreina ja mustina kommunisteina, vaikka molemmat ovat valtioidensa johdossa puheenjohtajia ja kansalllismielisiä.
USA on veloissaan ja silti rahaa riittää jakaa medioille ja pellikateille. Toiveena on päästä hallitsemaan luonnonvarojen käyttöä entiseen tapaansa.
TykkääTykkää
https://mvlehti.net/2021/12/17/johnsonin-ja-kiurun-ihmisoikeudet-eusta-huuhtova-omicron-hyokyaalto-umv-raportti/
”Klaus Schwab on saatu kameralle kiinni sanomasta, että myös Putin on WEF:n ”nuori johtaja” (mitä se tarkoittaneekaan käytännössä). No, ainakin koronapassien agenda etenee Venäjälläkin samaa tahtia kuin vaikkapa Englannissa. Ja kun miettii, mitä Sauli Niinistö teki muutama viikko sitten Putinin hoteissa Moskovassa, alkaa näyttää siltä, että siellä tämän EU:n sisälle kohdistuvan hybridivaikuttamisen askelmerkit on sovittu niin, että Venäjä esitetään uhkana..”
Oheisesta jutusta voisi päätellä että koko näyttävä sirkus on pelkkää etukäteen sovittua teatteria ja että mitä tuolla tapahtuukaan, tapahtuu se koska niin on isompien pelureiden kanssa aikaa sitten sovittu. Putin WEF:n ”nuorena johtajana” tekee mitä isommat pojat ovat käskeneet ja maksaneet.
TykkääTykkää
Voihan se klasu puhua paskaakin lämpimikseen tai hämätäkseen.outo mekkoeinari.
TykkääLiked by 1 henkilö
Putin on kokemuksestaan johtuen suurien muutosten vastustaja. Senhän 70 vuotta kestänyt kommunismi opetti.
Great Reset on ainakin nimestä päätellen jotakin sellaista tai vain rahan jakotemppu. Hupaisaa Suomesta on mukana vanhat ja uudet Suomen tuholaiset Katainen, Stubb, Marin ja Saarikko.
TykkääTykkää
Lyhyellä aikavälillä suurin vaara on siinä, että länsi kykenee yllyttämään Kiovan joukot laajamittaiseen hyökkäykseen Ukrainan venäläisväestön alueelle, koska Venäjä on jo aiemmin todennut, että se tulee puuttumaan sellaiseen hyökkäykseen. Lännen etuna tässä on se, että se silloin saisi eristettyä Venäjän kaikesta yhteistoiminnasta lännen ja etenkin EU:n kanssa, vedoten Venäjän toimiin.
On hieman koomista kuinka paljon piilokommunisteja, sekä Leninin että Krustsovin kannattajia, on Suomen politiikassa. Ukraina on löyhä kooste hyvin erilaisista palasista joista Lenin liitti kiistanalaisen Itä-Ukrainan teollistaakseen juntti-Ukrainaa ja Krusse liitti Krimin koska se helpotti Krimin infran rakentamista. Suomen poliitikot haluasivat ehdottomasti, että suuren Leninin johdolla mennään ja pakotetaan Itä-Ukraina Kiovan komennon alle. Krussen poika totesi muutama vuosi sitten, ettei Krim koskaan ole ollut ukrainalainen muuten kuin muodollisesti.
Venäjän esityksiä ei tulla hyväksymään koska ne olisivat omiaan liennyttämään sotilaallisia jännitteitä, mikä on pahinta mitä länsi voisi kuvitella. Naton ydinaseet pois Euroopasta olisi painajainen USA:n aseteollisuudelle ja sen asiamiehille, jotka käsittävät lähes koko kongressin ja sen molemmat puolueet. USA on taantuva jättiläinen joka huojuu ja horjuu ja on siksi vaarallinen koska se ei tajua rajojaan. Uuden aseteknologian asiantuntija Andrei Martyanov on kirjoittanut kirjasarjan aiheesta ja todennut mm. että USA on jäänyt pahasti alakynteen uuden aseteknologian kehittämisessä. Ylimielisyydessään USA kuvitteli, ettei kukaan pysty sitä haastamaan ja niin sen sotateollisuus keskittyi rakentelemaan kehnosti toimivia asejärjestelmiä joiden päätavoitteena oli valtion kassan putsaaminen tyhjäksi. Syntyi mm. lentämään pyrkivä sammakko F-35, jota Suomi nyt tukee aluksi 10 mrd eurolla, ja ruostuvat Zumvaltit jotka ovat seilaavia ruumisarkuja.
Pitemmällä aikavälillä uhka tulee juuri siitä, ettei USA tajua omia rajojaan ja tottuneena sanelemaan muulle maailmalle pelin säännöt, se virittää jousensa niin kireälle, että tapahtuu katkeaminen. Viedään ydinkärjet niin lähelle vastapuolta, että varoaikojen supistuttua minuuteiksi tapahtuu kohtalokas virhearvio ja aseiden hallinta karkaa käsistä. Eikä USA itse tule säästymään tuholta koska muut suurvallat voivat pitää vastaiskuun kykenevät ohjukset samalla etäisyydellä sen rannikoista.
TykkääTykkää
Olitpas kuluttanut aikaa kirjoitaaksesi pelkkää paskaa, Voisit suomenkielen taitosi johdosta alkaa puolustamaan näitä suomeen tulleita osaajia joita lapset ovat yllyttäneet joukkoraiskaamaan itsensä.. Ei vittu onko oikeasti kaltaisisasi olemassa ja luulin vaan vihreiden äänestäjiä tyhmiksi.
TykkääTykkää
Olipa tosiaan paksua jöötiä Paksulta jöötiltä. Ei tällaista!
Ex-suurlähettilään ja -diplomaatin käsitys edustaa mielestäni realistista näkemystä tilanteesta. Nato-USA ei ole luopunut etupiirinsä laajentamisesta ja kun sen haukat, joista taatusti osa on sotahulluja sosiopaatteja. pääsevät niskan päälle, alkaa tapahtua. Tätä ei nähdä, vaan ainoa ongelma näyttää olevan Venäjän ”pullistelu” (käsitteet aggressiivinen ja arvaamaton ovat jo jääneet sivummalle propagandassa), mikä paradoksaalisesti kertoo, ettei uhkaa oteta edes vakavasti.
Venäjä on nyt esittänyt neuvottelutavoitteensa, eikä se tietenkään odota, että ne menisivät sellaisenaan läpi eikä se sitä vaadi. Venäjällä on aito huoli turvallisuudestaan, mutta voi olla, ettei voimansa tunnossa oleva Nato-USA tule piiruakaan vastaan. Ainakin rajoitettu sotilaallinen konflikti saattaa olla monen tavoitteena, vaikka muuta puhutaan.
TykkääTykkää
Nyt sitten jänskätään milloin ja minkälainen false flag tulee tapahtumaan.
Syyriassahan käytettiin kemiallisia aseita ja Irakissakin piti olla sellaisia, joten eiköhän niitä Ukrainassakin ilmaannu.
Botuliinia joululahjaksi on arvaukseni. Jotain mielenvikaista kuitenkin odotettavissa. .
TykkääTykkää