Härmälänojan ajattelija

Kun tämä mettäläinen vanha harakka ei saanut aikaiseksi mitään hommiaan, eikä olisi jaksanut hermostua maailmallisista vääryyksistäkään – ja kun oli saamelaisten kansallispäiväkin – alkoi lukemaan YLEn Märät säpikkäät -ohjelman (jota akka ei ole katsonut) tekijöiden ”Märät säpikkäät: Sápmi underground” -kirjaa.

”Paljastamme joitain Saamenmaan varjeltuja salaisuuksia … Uskomme, että on helpompaa ymmärtää ja hyväksyä, jos ihmiset tuntisivat toisensa paremmin…”, luki akka säpikkäiden, Kirsten ja Suvin johdannosta ja sitten vielä suomalaisen ”kotiantropologinsa” osuudesta: ”me suomalaiset ja saamelaiset olemme paljon läheisempää sukua kuin monet uskovat.”

Nonnih! Tämähän kuulosti hyvältä: syntyperäistä, modernia saamelaisuutta, joka näkee yhteyden suoma(a)laisiin veljeskansana, ei vihollisena. Ja humoristisuus paistaa jo kannesta, joka esittelee Märät säpikkäät -teoksen ”saamelaisten käyttöoppaana”. Aika hermolepoisen lukuhetken, siis.

Ja vitut. Eihän akka päässyt juuri yli sadan sivun…

Perkele, paska ja perinne

Ei se, että Märissä säpikkäissä suomalaisista puhutaan lantalaisina ikään kuin sontalaisina vaivautumatta kertomaan, että 1) alunperin sana viittaa maanviljelijään ja 2) suomalaiset eivät omalta kulttuuriltaan ole sen enempää maajusseja kuin saamelaisetkaan. Ei sekään, että suomalaiset jatkuvasti esitetään vähän hönöinä, etenkin naiset, jotka myös sivulla jos toisella nimetään loukkasanaishakuisesti ”riukuiksi”. Vittuilu on välittämistä.

Valta- eli pohjoissaamelaisille kirjoittajille sana olisi muuten rivgu. Outi ounailee blogissaan, että ”alkuperäinen rivgu:n kantasana rygr on muinaisskandinaavinen laina ja tarkoittaa emäntää (lady, housewife) (Aikio, A.)” Joka tapauksessa rivgu tarkoittaa ei-saamelaista naista. Mutta se, että sanaa käytetään vain johonkin ”valtakansaan”, ei muihin alkuperäiskansoihin luetuista naisista! Mitä perkelettä?

Oovtâ sämmilii blogissa katsotaan, että koska ”rasismi on rakenteellista ja tuottaa epätasa-arvoa rakenteellisella tasolla”, sen logiikka on eri kuin ”valkoisen valtaväestön edustajan yksilönä kohtaama syrjintä ja kaltoinkohtelu”. Melkein samaa mieltä, mutta mitä se väri siellä tekee? Ja jos haluaa laskea suomalaiset mukaan ”valkoisiksi valtakansoiksi” mm. ruåtsalaisten – suoma(a)laisten alistajain – rinnalle, ollaan melkoisen jännän äärellä.

Suoma(a)laiset ja Svea

Läntiset suoma(a)laiset omistaa päättänyt Svea-kungen syrjäytti eliitistään muutamia Suomea hallitsemaan. Mettään lähetetyt herrat kunkkuunsa kiukustuneina alkoivat kutsua itseään suomalaisiksi. Ensin huijasivat rannikon (svea?)nuijat, sitten jo mettän pelottavat ponit rynnimään herttuan jos toisen puolesta. Edestäjohtajiin tottuneet kohtasivat sivistyksen kantapään kautta, kun päälliköt ja kuninkaat osottautuivat pääosin pelkureiksi pitseissä ja peruukeissa.

Ja suomalaisuus alkoi muuttua siksi, mistä herrat hurrit silkkisalongeissaan milloinkin keksivät innostua. Paavilaiset, sotahatut, lutterinkirkko, Lönnrot, fennomaanit, AKS, IKL, Kokoomus, RKP, EK jne. Pääosin sveeaa tyynni alkuperältään, ukonlapsia hallinnoimassa ja vuosisata toisensa perään ruokaråtsaamassa – elikoineen tykinruuaksi lähettämässä. Svean Veli -pyörä hyörii edelleen, sama kapea eliitti omistaa, päättää ja herttuoi suomalaista rahvasta (ja saamelaisia).

Kun sisämaassakin alkoivat lukkarit ja pappispedot lyödä J’hven oppia syntisten ukkoloisten sieluihin, osa vetäytyi Svean ristin ja miekan ulottuvilta, lähemmäksi saamelaisia. Maita käyneet – ei omistaneet – suoma(a)laiset tuskin kuitenkaan ovat se saamelaisten alistajakansa. Valkosilmätšuudeja tai taipaleentakaisia, ehkä. Pohjoisten erä-räme-metsien ja jäisten rannikoiden sotaisia räyhänhenkiä, epäilemättä. Viikinkejä, Pohjolan merirosvoja, venäjänvarmasti.

Samettisalonkiherroja? Tuskin. Kyllä, suomenruotsalainen (tai svealaisuudelle huoraantunut) poliittistaloudellinen (rannikko)eliitti on toiminut saamelaisia alistaen ja sortaen. Vaan saman se on tehnyt suoma(a)laiselle kansallekin – tosin sisällissodan järkyttävä väkivaltaisuus muistutti, ettei rahvasta vieläkään kesytetty ole. Kaikilla kansoilla on myös opportunistihuoransa, maanpetturit jotka surutta käyttävät kunniattomatkin tilaisuudet oman hyödyn ahneiluun.

Tavallaan rasistinen Saamenmaa?

Se tätä akkaa alko kiukuttamaan, että Märät säpikkäät ensin – nähdäkseni täydelleen oikeutetusti – kritisoi rumasti stereotypisoivaa nunnukanunnuka-sekoilua ja sitten vuorostaan esittää suomalaiset kaiken aikaa kapean, ruåttalaisen historianarratiivin mukaan: lounaisrannikon svealai- nen/-stettu (vasarakirves?)kansa esiintyy (kaikkena) suomalaisena.

[Sápmissa] naiskiintiöistä kohkataan siinä, missä muuallakin Suomessa, mutta kodeissa on eri meininki. Koti ja lapset ovat toki perinteisesti olleet naisten areenaa, mutta vähemmän kuin vaikkapa suomalaisilla… Tärkeintä niin miehille kuin naisillekin on aina ollut pärjääminen, joten miesten ja naisten töillä ei ole niin suurta eroa – [ainoastaan?] mies saattaa olla pari viikkoa metsässä, joten naisen on osattava puutyöt, ja miehen täytyy huolehtia vaatteistaan ja ruuistaan… olisi noloa, jos nainen ei osaisi ajaa kelkalla tai liikkua metsässä…

Kun suomalainen pariskunta kyläilee, mies ottaa perheen pään roolin ja sanoo: ”Nyt me tulimme ja olipas keli ajella.”

[Ulkona liikkumiseen] liian kevyesti pukeutuneita haukutaan riu’uiksi tai lantalaisiksi (siis suomalaisiksi)… Monet puhuvat aika ilkeästikin suomalaisista, ja lapsille saatetaan esimerkiksi sanoa: ”Jos lähdet juhliin ilman lapintakkia, kaikki luulevat, että olet riukulapsi.”

Vaikka meitä sekasikiöitä [suomalainen äiti] pidetään alempiarvoisina, olen tyytyväinen siitä, että olen seka-avioliiton tulos…

Saamelainen mies voi jopa sanoa, että suomalaiset naiset ovat niin paljon helpompia tapauksia kuin saamelaiset, että mieluummin sellaisen ottaisi vaimokseen. Saamelaisnainen saattaa olla aikamoinen pirttihirmu, kun taas suomalaisnainen voi katsella poromiestä cowboy-romantiikasta sokeutunein silmin…

Suomalaisnaiset ovat helpon naisen maineessa, ja pojat kertovat avoimesti toisilleen, ketkä kaikki riukua jo ovat käyneet hässimässä. Saamelaisnaisista ei puhuta niin rumasti selän takana… Säpikkäät veikkaavat, että naisparoilla menee pää sekaisin, kun äkkiä ympärillä pyörii niin monta kosijaa. Huomio imartelee, ja saamelaismiehiä on hyvin vaikea vastustaa – etenkin jos on kulttuurista jo valmiiksi kiinnostunut… ja pian niskassa onkin kevytkenkäisen naisen maine. Hyvin surullista.

Hyvin alentuvaa ja rasistista, lähinnä. Säpikkäät siis kertovat, kuinka maahan sidottujen sikaniskojen alistetut, avuttomat tupavaimot vikisevät perässä, jos eivät ole köökkiä ja lapsia hyysäämässä, sinkkuriukut kun taas ovat hölmöjä jakorasioita. (Pöh. Seksi on niille, jotka tykkää panna – seisottajan tyydytys on turhan kieroa sorttia.)

Erikoinen naiskuva kansasta, jonka jätöksiin kuuluu esimerkiksi päällikköyteen viittaavan suurellisen tavaramäärän ja miekkojensa kera haudatut sota-Justiinat. Erikoinen naiskuva kansasta, jonka ”sydämmaita” kutsutaan Naistenmaaksi (vertaa kveenit). Samoilla kulmilla – Kalevalasta pohjoiseen – sammui alle 20 vuotta sitten akkalansaame(nkieli).

No, säpikkäille tuttu ”suomalaisuus” on – lounaisrannikon sveealainen – pohjalaasuus.

äitini pohjalainen kulttuuri on äärimmäisen mielenkiintoinen kansanparannusjuttuineen ja omine murteineen…

[Lapin] sodan jälkeen… vallalla oli kova suomalaistamispolitiikka ja suomalaisten arvojen nousu. Saamelaisetkin alkoivat ajatella, että ovatpa länsimaiset[!] kengät hyvät, miksi emme käyttäisi kenkiä? [Poron]karvakengät alkoivat näyttää rumilta ja huonoilta. Evakkoaikana… suomalaiset[!] olivat pitäneet [Pohjanmaalle ”toisten nurkkiin” asutettujen] saamelaisten tapoja outoina ja ällöttävinä. Kun tarpeeksi kauan kuulee mollausta brutaaleista ruokatavoista, oudosta pukeutumisesta, sotkusta ja pöllyävistä karvoista, voi hyvinkin haluta samaistua valtaväestöön.

Myöhemmin monia saamelaislapsia kiusattiin laitoskouluissa, ja kun he olivat pitkiä aikoja poissa perheidensä luota, kieli ja tavat unohtuivat.

Pakanallisille suoma(a)laisillekin kulttuurituhoa oli – joskin vähän eri keinoin – paavin ja kuninkaan toimesta tarjoiltu tähän mennessä jo pitkään, Pohjanmaan kautta. Suoma(a)laiset pakotettiin satoja vuosia opettelemaan vieraiden uskontojen litaniat ja niiaamaan latinankielisestä merkistä. Suoma(a)laiset joutuivat hoitamaan asioitaan – yleensä veronmaksua vieraalle kuninkaalle – vieraskielisten, på svenska tärkeilevien virkamiesten kanssa.

”Saamelaiset pitävät hyvin loukkaavana, että ulkopuoliset ottavat heidän kulttuurinsa elementtejä ja alkavat tienata niillä” sanoo Märät säpikkäät viitaten pitkälti suomalaisiin – ”valtakansaan” vastakohtana itselleen, alkuperäisille. Tosin ne, joiden kulttuurin ulkopuoliset totaalisesti ryöstivät, omivat ja täysin mielivaltaisesti käyttivät ja käyttävät, ovat suoma(a)laiset. Suomalaisheimojen symboleilla tienattiin ja tehtiin mainetta – suomalaisina esiintyen.

Kulttuurin omiminen ei vielä riittänyt, se myös – suoma(a)laisten historian tavoin – muokattiin omiin tarpeisiin. Kuten nyt esimerkiksi virallisena pidetty (ei ole!) kansallislaulu”mme”, joka on ruåtsalaisen Runebergin ruotsiksi kirjoittama runo – kuvaavasti omistusmuotoineen – Vårt land. Preussilaisen juomalaulun kuuloisen sävelen lurautti sakemanni Pacius, jota Wikipedian (Otavan?) mukaan pidetään ”suomalaisen taidemusiikin isänä”. Ennemmin Irwin.

Suoma(a)laisten ”sivistäminen” pois villeistä, pakanallisista tavoistaan kuten kiertolaisuudesta oli kai kestoltaan niin pitkäaikaista, että se muuttui ihan tottumuksesta kaikkien – mukaan lukien saamelaisten, ainakin säpikkäiden – hyväksymäksi. Ei rakenteellista rasismia? Kaiken huipuksi tänä lipilaarin hyve-elehdinnän kulta-aikana suomalaista pidetään junttina rassena, jos hän vaatii valtakansan etuoikeuksien ylläpidon lopettamista modernissa maassa.

Edelleen rannikolla saatetaan palvella vain ruåtsiksi. ”Suomalaiset ovat ylpeitä kaksikielisyydestään”, kertoo (sveeaisen) vallan narratiivi. Vallan hupaisasti myös, että suoma(a)laiset oikein haluavat ruåtsalaisten taskuun takaisin. Voi vittu! Eikö ole rakenteellista rasismia tukea alistajakansan narratiivia ja määrittää suoma(a)laiset – ei omaan, šamanistiseen kulttuuriperintöönsä vaan – alistajiensa luonnosta irtaantuneeseen, läntiseen ahneuskulttuuriin?

Osallistuuko säpikkäät saamelaisten nimissä suoma(a)laisten rakenteelliseen alistamiseen – ja totaaliseen kulttuuriryöstöön – lukemalla meidät mitättömäksi osaksi alistajakansamme kulttuuriperintöä? Halutaanko pyhittää sveain ja maanpetturivasalliensa ikivaatima oikeus esiintyä varastamiensa kulttuurisymbolien – esim. Kalevalan, suomenkielen, sisun ja suoraselkäisyyden – nimissä, oikeus sysätä vastuu pahoista politiikoistaan meille suoma(a)laisille?

Saamelaisnaisia, riukuakkoja ja toksista miehisyyttä

Saamelaisnainen on työteliäs, käytännöllinen ja korea, kun taas ”riuku” avuton, luonnossa selviämätön ja tyylittömänä nolokin, esittää Märät säpikkäät. Jotakuta saamelaista ”eheyttänytkin” kostosketsinsä taas hihitteli suomalaisakoille rumina terassiruusuina. Vaikka suoma(a)laisnaista ei kotiympäristö painosta tuuli- tai kukkatoppatakkiaan vaihtamaan, jos se kerran hyvä on, saamelaisten edessä sopii kuulema hävetä väärää (ulko)vaatemerkkiäkin.

REILUN REISSARIN OHJEET LAPINMATKAILUUN …pukeudu siististi kylille lähtiessäsi. Monet etelän ihmiset ajattelevat olevansa metsässä tai mökillä ja marssivat baariin kumppareissa. Todella noloa…

HAALARISTA TURISTIN TUNTEE Saamelaiset ovat varsinaisia ulkoiluvaatehifistelijöitä… pitää olla valmistettu parhaista materiaaleista… kokohaalareita käyttävät vain turistit, pilkkijät, vanhukset ja vitsiniekat…

Saamelaiset rakastavat kultaa ja hopeaa. Korut ovat vaurauden merkki, ja perinteisesti kullalla ja hopealla on ajateltu olevan suojelevia ja turvaa antavia voimia. Monet haluavat pitää tärkeää korua metsään tai tunturiin lähtiessään…

Käsitöissä (ja pukeutumisessa muutenkin) töksäyttelijöiden ja yhteisön rooli korostuu… Eletään paineessa: mitä toiset ajattelevat omasta tai perheen saamelaispuvusta. Kuulee kommentteja ja saa paljonpuhuvia katseita.

No, ainakin suoma(a)laisnaiset ovat mitä ovat, rehellisesti ja joka kyläläiseltä lupaa kyselemättä, toisaalta myös muiden asioihin puuttumatta. Samoin kuten ei kuulu suoma(a)laisen kulttuuriin udella ja haluta tietää toisen yksityisiä asioita, ei perinteistä suoma(a)laisakkaa vois arjessa vähempää kiinnostaa ”pitää ulkonäöstään huolta” tai kytätä, onko naapurin Sinikalla huivi suorassa. Ihminen tekee(!) maineensa – vehkeiltään, näöltään ja opeiltaan mikä hyväkäs tahansa.

Suomalaisnaiset ovat kaskenneet, suojelleet, tapelleet ja tappaneet, metsästäneet, sotineet, kyntäneet, paimentaneet, olleet torppareita, antaneet miehilleen sukunimen, olleet duunareita, politikoineet ja äänestäneet – suoma(a)laiseen tapaan tasa-arvoisina ihmisinä. Ei ole tarvinnut koreilla koruilla, ja mettään turvaksi on tarvinnut vain roikottamattakin mukana tulevan wäkewän witun wilautuksen. Liekö loven loitsusta ukot puita tuhannen pillun päreiks laittelemaan?

Ja sitten vielä Märät säpikkäät kääntävät #MeToo -hengessä kelkkansa täydelleen, tai siltä se ainakin (sisämaan) suomalaisakasta vaikuttaa. Ensin haukutaan suomalaismiehet vässyköiksi machompien saamelaisten ”naistenmiesten” rinnalla, sitten machous onkin jo universaalisti myrkyllistä maskuliinisuutta. Esiin lipsahtaa myös aiemmin riukun kontekstina esitetystä kovinkin eroava saamelaisnaiskuva:

Suomalaismiehiin verrattuna saamelaismiehet ovat todella machoja… Siinä kun suomalaiset miehet eivät oikein uskalla pakkien pelossa iskeä ketään, ei saamelaista mietä torjutuksi tuleminen vaikuta haittaavan…

SEKSUAALINEN HÄIRINTÄ ON JOKAPÄIVÄISTÄ
Paikallisessa on ihan tavallista, että joku kommentoi rintoja tai puristaa perseestä. Ei siihen oikein muuta voi todeta kuin ”pliis älä koske”. [Häirintään] puuttuminen on pohjoisessa hankalampaa kuin vaikkapa etelänlomalla tai suurkaupungissa, sillä miehen joutuu jatkossakin näkemään joka ikinen päivä… on meno Saamenmaalla Etelä-Suomea krouvimpaa ja härskimpää – kuka tahansa naapurin mies tai työkaveri saattaa kännissä kommentoida tai kopeloida.

Ehkäpä ne suoma(a)laismiehet ei pelkää pakkeja vaan välttävät lähestymästä suomalaisakkaa epäkunnioittaen. Suoma(a)laiseen – poislukien lounaiseen – tapaan kun baarissa lääppijä saattaa kohta huomata tunkeilevien näppiensä murtuneen tai häirikkö hoippuu tuopinsirut kuulassa vähin äänin kauemmaksi. Vähän vanhempaan ”hyvään aikaan” kuka ties lyhytpuukon vilahdus olisi rauhoittanut tunkeilevat sormet ikiajoiksi.

Eikä se välttämättä ole lääpitty itse, jota pelätä tarvitsee. Yhteisöllisyys on elossa suomalaisissakin, mutta muoto on suoma(a)laiseen tapaan omintakeinen eikä valmis, syntymästatuksen (tai sukupuolen) mukaan määritelty. Ihmisen on vapaus valita, kuka lojaaliutensa ansaitsee – vain veri ei sido. Itse muodostetut ja muovautuneet liitot (yhteisöt) ovat sitäkin lujempia. Kaveria ei jätetä. Ihmistä velvoittaa omat valat ja uskollisuus, ei geenit tai esikunnan samettisalonki.

Siksi liekö suoma(a)laisten sotahistoria on niin… hervotonta luettavaa. Hakkapeliitat polvipolvessa kylvivät kauhua pitkin haarniskoitua Eurooppaa ja 2. MSn otteluissa ”reikäsaappaiset sotamiehet” muodostivat puna-armeijaa värisyttävän uhan. (Natsien puolesta) Suur-Suomen etulinjaan uhrattuja miehiä vastaan (suur)hyökkäämiseen Neuvostoliitto katsoi tarvitsevansa massiivisimpiin ikinä kuuluneet tykistökeskitykset (ja silti vielä rutosti vodkaa jalkaväen rohkaisuun).

Tämä kaikki huolimatta siitä, että pääesikunta jälleen kerran (ei enää ikinä!) koostui keisarillisista pitseistä ja peruukeista, tällä kertaa heilhitler-fasistifaneilla maustettuna. Tämä kaikki huolimatta siitä, että Svea naisrauhoineen poisti vahvuudesta ehkä ne pelottavimmat taistelijat – ainakin välienselvittelyssä ulkomaiden kuninkaan, tsaarin ja keisarin uskollisia vastaan hävinneen suoma(a)laisen rahvaan viimeisten joukossa Tampereella seisoi ja raateli susnartut.

Knoppitiedoksi kerrottakoot: RKP ja ”suomalaiseksi” kuningaspuolueeksi perustettu Kokoomus ajoivat vimmatusti Suomeen kruunuhovia (yllättyikö joku?). Sisällissodan valkoiset voittajat – Ruåtsin kuninkaan, Saksan keisarin ja Venäjän kaadetun tsaarin uskolliset – valitsivat itselleen hallitsijaksi Preussin siniverisen (yllättyikö joku?). Wikipedian mukaan lokakuussa 1918 Suomen (hehheh!) eduskunta valitsi Suomen (hehheh!) kuninkaaksi Vilhelm IIn langon, Hessenin prinssin (myöhemmin maakreivi) Friedrich Karl Ludwig Konstantin von Hessen-Kasselin (Fredrik Kaarle).

Suoma(a)laisuus on tasa-arvoa

Postmodernissa, hyvinvoinnin saavuttaneessa ja sen jo (huomaamattaan?!) menettäneessäkin suomalaisessa kulttuurissa samanlainen valittu yhteisöllisyys näkyy esimerkiksi metsästysporukoissa, teinien porukoissa, vanhemmissa kaveriporukoissa, ryyppyporukoissa, rikollisporukoissa ja ylipäänsä elämässä. Saa olla räyhänhenki, retku, homoheterohameessahousussa, heikkohermoinen, eri mieltä ja/tai vittumainen. Jos on mitä on, olkoot – kelle se kuuluu.

Osana yhteisöä ihmisen arvottaa omat valinnat, teot ja käytös – ei alkuperä. Suoma(a)laisuudessa kuten saamelaisuudessa arvostettavaa on mm. sitkeys (sisu) ja vieraanvaraisuus (avoimuus tuntematontakin kohtaan). Mutta erityisen arvostettavaa suoma(a)laisuudessa on rehellisyys (eritoten itselleen), suorapuheisuus ja vaatimattomuudella pröystäilykin. Huumorittoman on turha edes yrittää, mitä hurtimpi ja mustempi, sen helpompaa vaikka integroitua.

Suoma(a)laiseksi ”kelpaa” kuka vain, joka itsensä suoma(a)laiseksi kokee ja ennen kaikkea – haluaa ja osaa vahvistaa suomalaisen (alkuperäis)kulttuurin ja suoma(a)laisten elinvoimaa omintakeisesta yksilöllisyydestään luopumaan suostumatta. Sukupuoli, väri, syntymäkoordinaatit, seksuaalisuus ymv. ei ole olennaista. Heikompaa ei lyödä eikä kiusata, johtajuus on ansaittua ja suoritetaan edestä. Huijattu ei ole oma, ja vain se otetaan, mistä pystyy huolehtimaan.

Suoma(a)laisen (yksilön) itsenäisyyden ja vapauden arvostuksen säilymisestä taas kertoo ”sivistyneen” maailman menossa vallan poikkeukselliset jokamiehenoikeudet. Se yksi asia, jota ei ruåtsalaisvaltakaan uskaltanut edes yrittää omistuspapereillaan viedä eikä järin järeästi rajoittaakaan: oikeus käydä maita. Tiedostavat sitä (lammas)laumana tai eivät, karhun kansa kuuluu luonnostaan mettään ja vapauteen. Juuret elävät katukivenkin alla.

Suoma(a)laisuus ja saamelaisuus

Molemmin puolin kiukutellaan ja tapellaan siitä, asuivatko saamelaisetko vaiko suoma(a)laisetko ensin. No, olisikohan melko itsestäänselvästi molemmat sikin sokin, vuoron perään, siellä täällä. Kaksi elämäntyyliltään melko identtistä, luonnon järjestystä seuraavaa kansaa. Eroina lähinnä sota ja rehellisyys: saamenkielessä ei sodalle ole edes sanaa, eikä suoma(a)lainen ymmärrä, miksei voi vain sanoa niin kuin asia on, hermostuu kaksikieleen – ja lyö.

Ehkäpä kansojen eriytyminen sai alkunsakin näistä ominaisuuksista: yhteisöstä eriytyi kaksi ”puoluetta”, joiden elo meni auttamatta ristiin. Poliitikoiden ja sotureiden erot kärjistyivät, ja yhteiselo kävi mahdottomaksi. Sota ja rauha ottivat eron ja jatkoivat erillään, molemmat tahoillaan aiempaa heikompina. Ehkä neutraalimpi Akkan ja Louhen (valkosilmä?)väki jäi yhteen ja ymmärryksessään luomisen ja tuhon tasapainosta loivat kahvan Sampoon.

Sotapuolue lienee luonteensa mukaisesti vaeltanut, tapellut, ryöstellyt ja tehnyt kauppaa – antaen myöhemmin (suomalaisille) vässyydestään tunnetuille ruåtsalaisille tilaisuuden esiintyä ”viikinkeinä”. Olisikos Roslagenistakin vaan lähtenyt suoma(a)laisia soutumiehiä, sinne venemaahan? Venäjän perustivat suomensukuiset (kuten venäläisten tarujen ylistämät tšuudit), tsaarittaren ”suomalaisen kuninkaan pojaksi” kutsuma varjagi (viikinki) Rurik ja slaavit.

Lapissa asuvan ei-saamelaisen – nykykorrektin rajoitetusti automaattisesti uudisasukkaaksi ajateltu – nimitys on lappilainen. Epämääräisesti käytetyn – siis nykysuomalaisen suussa ilmeisesti väistämättä rasistisen – sanan lappalainen alkuperä lie lape, syrjä (vertaa lantalainen ja riuku). Ehkäpä sana lappalainen ihan alunperin tarkoitti syrjään (rauhassa) elelemään vetäytynyttä ”diplomaattien puoluetta” ja lopulta loi ”sivistys”nimen Pohjolalle?

Saamelaisten alkuperä väkivallasta totaalikieltäytyjinä selittäisi Märkien säpikkäidenkin kuvaileman tiukan, syntymällä sinetöidyn sisäisen hierarkian. Intian kastijärjestelmältä kuulostava sukujen välinen arvojärjestys (ja mustamaalaus) merkitsee yksilön arvottamisessa enemmän kuin yksilö. Kulttuurillista saamelaisuutta tärkeämpää saamelaisuuden saamelaisessa määrittelyssä tuntuu olevan oikealinjainen geeniperimä – suvun status.

Lappilaisten ja saamelaisten kesken on väännetty melkoisesti maanomistuksesta ja sen käyttö- ja asumisoikeuksista. Häpeällistä kahdelle luonnonkulttuurille, maankävijäkansalle tapella omistamisesta kuin nälkäiset rakit luusta. Etenkin kun samaan aikaan molempien alistamisesta satoja vuosia hyötyneet jatkavat paisumistaan molempien luonnonkansan ikiaikaisen kodin kustannuksella – luonnon ja luonnoneläjien tasapainon säilyttämiselle piut paut lykäten.

Aivan samoin kuin saamelaiset ovat käyttäneet ja asuttaneet nykyisen Etelä-Suomen ja Länsi/Luoteis-Venäjän alueita, ovat suoma(a)laiset käyneet (metsästäneet, kalastaneet) nykyisen Saamenmaan alueita. Kuitenkin – kuten esittäen suoma(a)laiset alistajakansansa alaviitteenä – Märät säpikkäät jatkuvasti kutistaa suoma(a)laisen lapissa asujan vain (kruunun) uudisasukkaaksi eli tunkeilijaksi ja oleskelijan tökeröksi turistiksi, joka melkeinpä auttamatta vie, ei tuo.

Sertifioitu oikeus ja sen mukaisuus

Märät säpikkäät myös, vastenmielistä kyllä, katsoo (pohjois?)saamelaisten oikeudeksi kumota ikiaikaisen suoma(a)laisten tavan – jota itsekin kai ovat kunnioittaneet ainakin joskus – metsän antien kuulumisesta kaikille. Oikeutuksena oma halu ja sisäinen hierakia – jokamiehenoikeudet väistykööt, jos saamelaiseliitti on päättänyt suosia hillasadolla itse valitsemaansa perhettä, omasta porukasta. Veli-järjestelmänsä kullakin…

REILUN REISSARIN OHJEET LAPINMATKAILUUN

Jätä jokamiehenoikeus kotikulmillesi. Saamelaisilla on kirjoittamattomia sääntöjä hillasoista ja perinteisistä kalastuspaikoista. Tietämätön turisti saattaa puhdistaa hillajängän, jota yhteisö on säästänyt lähitalon lapsiperhettä varten…

Ainoa tapa nähdä oikeaa elämää Lapissa on päästä saamelaispiireihin. Se ei sovi kaikille, eivätkä saamelaisetkaan halua, että koko Suomi rynnii heidän mailleen…

Säpikkäiden johdannon viisaat sanat ”on helpompaa ymmärtää ja hyväksyä, jos ihmiset tuntisivat toisensa paremmin” alkavat kuulostaa tyhjiltä, silkalta sanahelinältä. Ennen sivulle satakymmenen pääsyä tämä akka näkee, että alussa pitäisi lukea: ”tapaluentomme jälkeen etelän tökeröturistikansa – jonka kulttuuri tai oikeudet meitä ei vit…sin vertaa kiinnosta – osaa ajatella oikein eli kuten me katsomme olevan hyväksi”.

Saamelaiset ovat EUn ainoa alkuperäiskansaksi katsoma väki – liekö sattumaa, että juuri syrjäisistä ja sodattomista, hajaantuneista ja hierarkisista tuli niiden todellisten Euroopan valtakansojen valkopesusieni? Sisämaisesta suomalaisuudesta taas on tullut luvallinen – anglogermaaneja nuoleskelevassa lipilaariudessa suorastaan toivottu – pilkankohde. Ronski rehellisyys on noloa ja sievisteleväksi metropolliksi pitäisi joka akankin haluta.

Ohjeita poliittiseen korrektiuteen suoma(a)laiset voivat säpikkäiden mukaan ottaa naisten pitsikalsareita summuuta sellasta markkinoivalta jättikorporaatiolta. Koska lakimiesarmeijansa tietää, että (imagon eli tulevan tuoton kannalta) on fiksuinta hetimiten pyytää välittömästi nöyrästi anteeksi mitä vain minkä vain mikä vain virallinen alkuperäisedustaja ikinä kokee julkisesti loukkaavana, pitäisi suoma(a)laisten olla tekemässä samoin joka 4tuulenlakki-urpon kohdalla?

Victoria’s Secret -alusvaatemallilla oli intiaanipäällikön päähine muotinäytöksessä vuonna 2012. Kun intiaanit huomauttivat asiasta, nousi kohu. VS pyysi ripeästi anteeksi ja lupasi olla käyttämättä kuvia… Onneksi yritys sentään reagoi suoraselkäisesti eikä inissyt ilmaisunvapaudesta. Samaa meininkiä Säpärit toivoisivat Suomeenkin.

Saamelaisille ei tulisi mieleenkään käyttää intiaanien sulkapäähineitä, koska se loukkaisi intiaaneja. Oikeus omaan kulttuuriin on perusoikeus. Meiltä on viety jo maat, uskonto, elinkeinot ja tavat, kohta kielikin. Saisimmeko pitää edes puvun?

Suoma(a)laiset pelkistetään jussipaidoiksi riukuineen, mutta kolumbuksellisen aivopierun – amerikkalaisten luuleminen intialaisiksi – perinnökseen jättämää määritelmää muiden maanosien alkuperäisistä käytetään kyllä sulavasti. Ehkä jossain (eliitti)konferenssissa on sovittu, että ne virallisen leiman saaneet saavat?

Oikeus omaan kulttuuriin on ilmeisesti vain EUn viralliseen asemaan leimaamilla. Suoma(a)laiset ehkä vain saivat jo etukäteen ansionsa mukaan, kun ruåtsalainen eliitti vei kaiken edellämainitun. Suomalaisilta vietiin myös uskonto, jonka saamelaiset ”Säpäreiden” mukaan itse asiassa ovat pitäneet salassa. Ymmärrän miten Kalevala vietiin, mutta miten saamelaisten salat? Pitäisikö saamelaisten pyytää anteeksi lestadiolaisuuden levittämistä suoma(a)laisuutta syömään?

MINKÄ ALKUPERÄISKANSAN JÄSENTÄ PANISIT?
Maorit kaunein… Intiaanit tosi kauniita… pidän myös paljon inuiiteista… esimerkiksi intiaanin ja saamelaisen jälkeläiset ovat lähes poikkeuksetta käsittämättömän hottiksia…

[Saamelais]naista lähinnä ahdistaa, jos hän haistaa, että miehen mielessä välkkyy eksotiikka. Onhan hienoa olla kiinnostunut kulttuurista, mutta on ällöttävää haluta naida kulttuuria.

Suoma(a)laisilta on kulttuuriryöstön mukana viety myös oikeus alkuperäisväestö-sertifikaattiin. Märät säpikkäät – ironisesti – kertoo, kuinka alkuperäiskansojen yhteistyö ”on ollut hyvin luontevaa: historiat vältaväestöjen puristuksissa ovat samankaltaiset, ja yhteisymmärrys löytyy helposti… Saamelaisia arvostetaan alkuperäiskansojen keskuudessa”.

Vaikea uskoa, että säpikkäiden ihailemat ”intiaanit” niin vaivatta tunnistivat suoma(a)laiset kaltaisikseen kauas katsoviksi. Ainakin Märkien säpikkäiden perusteella kun suoma(a)lainen saamenselvästi ei ole muuta kuin alkuperäiskulttuuriton valkoinen alistajakansa, noloja pahanilmanlinturisteja kaikki tyynni.

Ylimielisyys ja mielivaltainen toisen määrittely eivät tunnu suotuisilta lähtökohdilta toisistaan eriytyneiden veljeskansojen kommunikaatiolle. Toisen alistetun syyttely ja merkityksen mitätöinti alistajana vielä vähemmän. Ja huomattakoon, että noottini kohde on vain yhden, keveähkön kirjasen asenne – ei Sápmi.

Tulevaisuus: vapaa, villi Pohjola?

Yhtyneet Saamenmaa ja Suomenmaa (YSS), jota idässä reunustaa Venäjän puolta asuttavien suomensukuisten valtioiden muodostama YSSn ja Venäjän yhteisalue. Muilta kuin saamelaisilta, suomalaisilta ja venäläisiltä normaalisti tullitetulla alueella edellä mainittujen liikkuminen ja kaupankäynti olisi vapaata suuremmilta kyttäykseltä ja verotukselta. Kuolan alue kuuluisi yhteisvyöhykkeeseen – Venäjä tuskin suoraan luovuttaisi puolustuksellisesti olennaista aluetta.

Puolisuoma(a)laiselle Venäjän johtajalle kutakuinkin maltillinen ehdotus voisi olla mieluisakin. Samalla lännen niin mielellään paheksuma ”paha paha Putin” saisi tilaisuuden pistää suomensukuisten alueilla – kuten pakanuutensa säilyttäneessä Mari Elissa – ihmisoikeusasiat(kin) kerralla kuntoon. Venäläiset olisivat edelleen tasa-arvoisia asukkaita vyöhykkeellä, hallinnollisen ja kulttuurisen kehityksen tahtipuikko vain suoma(a)laistuisi. Ei kosto vaan rauhaa!

Venäjälle olisi suuresti hyötyä liitosta suomalaisten ja saamelaisten kanssa, sillä se voisi turvallisin mielin jättää vastuuta luoteisosansa – mukaan lukien jatkuvasti politisoituvamman arktisen alueen – puolustuksesta maailman sotahistorian kokoonsa nähden kirkkaasti pelätyimmän kansan ja näiden diplomaattitaituri-veljien huomaan. Highly likely NATO-isännyys naapurissa ei ainakaan rauhaa tuo tai puolustusmenoja pienennä.

Rauhallisissa, ystävällisissä väleissä laajan idän imperiumin kanssa pikkuruisten Suomen ja Sápmin ei myöskään tarvitsisi huolehtia energian tai ruoan loppumisesta kovemmallakaan pakkasella. Toivottavasti (kaikki) saamelaiset eivät ole mielestään – valkoisten valloittajakansojen etujärjestön EU-suojissa – ”sitä vähän parempaa” alkuperäisväestöä niin, että lantalaisten kanssa ei voisi yrittää (uudelleen?)luoda Pohjolan Sampoa.

Preussilaisista, natseista ja Merkelin pankeista vuoronperään riippuvaisen ”itsenäisen” Suomen sveanvesoille ja nykyisen lipilaarin EU-suomen svenskahattarnarnalle, suur-suomettajille sekä Sápmn suurruåttalaisherroille ja arktisille NATO-isännille – siis pohjoiseen hamuaville sotahaukoille – isku olisi luonnollisesti kova. Siis…

liikettä perkele!

---

Lähde

Aikio, Kirste & Salminen, Esa & West, Suvi (2013): Märät säpikkäät – Sápmi underground. Johnny Kniga. https://www.johnnykniga.fi/kirja/suvi-west/marat-sapikkaat/9789510399545
(YLEllä esittelyssä: https://yle.fi/uutiset/3-6859002)

Kuva: Johanna L & ↑. Kuvanmuokkaus Johanna L

PÄIVITYS 15.2.2021 klo 20:46: Otsikkoa yksinkertaistettu ja kevennetty (aemmin ”Suoma(a)laisia s-typisoivat säpikkäät”).
PÄIVITYS 16.2.2021 klo 14:52: Korjattu taivututusmuodot ”Sápmessa, Sápmen” > ”Sápmissa, Sápmin”. (Ehkä tämä olisi pitänyt merkata oikaisuksi, mutta päivitetään, kun en edes tiedä korjaanko oikein. Pahoittelen joka tapauksessa, jos joku loukkaantui. –Johanna/AM)