Vainokäräjien peilisalissa puhuttu näyttää sosiaalisen median nurjat puolet, virtuaalitilatuomioistuimen. Mielipide on, vaikka tietoa puuttuisi. Leimakirves heiluu. Tuomio tulee ilman näyttöä. Eri mieltä olevia somelynkataan joukolla. Vastakkainasettelu on korvannut keskustelun, tuntemukset harkinnan.

AvoinMedia seuraa parhaillaan Helsingin käräjäoikeudessa meneillään olevaa oikeusjuttua, jossa Ylen toimittaja Jessikka Aro ja puolustusvoimien palveluksessa, pääesikunnan tutkimuslaitoksessa työskentelevä, informaatiosodankäynnistä väitellyt sotatieteen tohtori Saara Jantunen syyttävät teologian tohtori Juha Molaria vainoamisesta vuosina 2014–2017.

Käräjiä tuomaroi Petra Spring, ja syyttäjänä toimii Juha-Mikko Hämäläinen.

Aron puolesta syytteen nosti VKS Raija Toiviainen, Jantusen puolesta syytteeseen johtaneen tutkintapyynnön teki PV:n eversti Vesa Nissinen.

AvoinMedian aiemmat artikkelit aiheesta ovat Vainokäräjät alkoivat, Vainon valtakunnassa, Vainokäräjät vai vainoharhakäräjät sekä Kuka saa sanoa, kuka ei?

AvoinMedia ei yritä ratkaista syyllisyys-kysymystä, se on käräjäoikeuden tehtävä, aivan toisen ammattikunnan kuin median. Artikkelien tarkoitus on tarjota erilaisia näkökulmia tarkasteluun, lukijan itsensä tehtäväksi jää muodostaa oma mielipiteensä.

Työkalupakki

Keskiviikkona 16.9.2020 kuultiin Saara Jantusta vastaamassa itse itseään puolustavan Juha Molarin esittämiin kysymyksiin. Kuullun ymmärtämisen auttamiseksi on hyvä tuntea pari psykologian ja informaatiosodankäynnin käyttämää käsitettä.

Projektiossa eli sijoittamisessa sijoitetaan omia mielensisältöjä toiseen ihmiseen, havainnoidaan omaa psyykkistä todellisuutta kuin se olisi aitoa, objektiivista todellisuutta. Projektio kuuluu puolustus- eli defenssimekanismeihin.

Sijoittavassa samastumisessa eli projektiivisessa identifikaatiossa aiheutetaan omalla käyttäytymisellä toisessa tunnetiloja, joita kohteeseen projisoidaan.

Viimeaikainen tutkimus on löytänyt ihmiseltä neurobiologisen järjestelmän, peilisolut, jotka vastaavat sosiaalisesta käytöksestä; on mahdollista, että peilisolut ovat kehittyneet toisten mielentilojen ymmärtämiseen kehollisen simuloinnin kautta. (1)

Psykologisissa operaatioissa (PsyOps), ei-kineettisessä vaikuttamisessa hyödynnetään ihmisen sosiaalisuutta sekä tapoja hahmottaa maailmaa, tavoitteena vaikuttaa kohteen tai ryhmän identiteettirakenteisiin joko yhteensitovasti tai hajottavasti. Ison-Britannian hallitus ohjaili brittejä vastaavaa menetelmää käyttäen koronatoimien hyväksyttämiseksi. Hiljattain paljastui myös laajan skaalan vaalisekaantuminen Latinalaisen Amerikan maissa, jossa ohjailija oli amerikkalainen viestintästrategia-yritys.

Psykologinen sodankäynti somessa

Saara Jantusen artikkeli PsyOppia somessa – kuinka rasismista tuli strategista avaa käytettyjä keinoja:

Musta PR

kohde häpäistään seksualisoimalla, kommentoimalla ulkonäköä, levittämällä yksityiselämää loukkaavia tietoja, kyseenalaistamalla mielenterveys, diskreditoimalla vääriä tietoja levittämällä, sitaatteja väärentämällä jne.

---

Esimerkiksi Saara Jantunen kuvailee Infosota-kirjasessaan Juha Molaria:

”Avoimesti Putinin politiikkaa lobbaava” (s. 56),
”mustamaalaamisesta Molarin blogissa” (s. 56),
”Äänekäs Putinin politiikan kannattaja sekä venäläismielisen Suomen antifasistisen komitean (SAFKA) jäsen” (s. 142),
”Molarin uskottavuutta propagandassa ei pidetty järin suurena” (s. 144),
”Molarin… disinformaatiolle on Venäjällä tilausta” (ss. 144-145),
”Molarin painostusyritys, joka kohdistui demokraattisen yhteiskunnan ylintä päätösvaltaa käyttävään instituutioon, eduskunnan, toimintaan… sisältää suoran uhkauksen” (s. 145),
”Harhaista agendaa esiin tuova aktivisti” (s. 145),
”Molari ryhtyi esiintymään uhrina” (s. 146),
”Tiltun paikalta yleisöön ohjattu Juha Molari… Suomalaiset Venäjän puhemiehet, propagandistit ja valtiomedian edustajat siis kohtasivat” (s. 181)

Molari ei ole SAFKAn jäsen, mutta on ollut tuttujen kautta mukana perustamisekokouksessa vuonna 2011.

---

Jessikka Aro esittää loppulausunnossaan Molarin…

”osana järjestäytynyttä rikollisryhmää” (s. 879),
…joka yllyttäisi ”Pohjoisen vastarintaliikkeen uusnatseja ja Soldiers of Odinin jäseniä Aron kimppuun sosiaalisessa mediassa” (s. 881),
…tuottaisi Arolle ”uhkauksia ja katuhäirintää” (s. 882) ”liikkua työpaikalleen Helsingin Pasilaan Ylen toimitiloihin” (s. 882) ja
”todennäköisesti” Molari ”tulee syyllistymään oikeudenkäytössä kuultavan uhkailuun” (s. 884).
Molari olisi ”häirinnyt ja pelotellut syyskuusta 2014 alkaen – – yhteistyössä Bäckmanin ja MV-lehden Ilja Janitskinin kanssa” (s. 3).

Molarin mukaan hänellä ei ole yhteyksiä Pohjoiseen vastarintaliikkeeseen eikä Soldiers of Odineihin. Molarin ensimmäinen artikkeli ilmestyi MV-lehdessä vuonna 3.10. 2016.

Joukkokantelujen orkestrointi ja yhteydenotot työnantajaan

kohde pyritään mustamaalaamaan ja/tai vaientamaan esimerkiksi rikosilmoituksia tehtailemalla. Artikkelissaan Jantunen latoo rasismin, ääriliikkeet, naisvihamielisyyden ja yhteiskuntavastaisuuden samaan kasaan, mistä syntyy – kenties tahaton – vaikutelma, että Jantunen niputtaa kirjavaa joukkoa edustavat tavalliset ihmiset radikalisoituneiksi moniongelmaisiksi aktiiveiksi. Ongelma on ikään kuin ihmisten tyytymättömyydessä, ei harjoitetussa politiikassa.

Doxaus

toisten henkilötietojen etsiminen ja luvaton julkaisu; löydettyjä tietoja voidaan käyttää väärin esimerkiksi tilaamalla tavaroita toisen nimellä (a), luomalla hänestä valeprofiileita sosiaaliseen mediaan (b) tai tekemällä tekaistuja lastensuojeluilmoituksia (c).

Uhkaukset ja painostaminen

Sosiaalinen media mahdollistaa anonyymien uhkausten tekemisen. Perinteisesti tällaiset uhkaukset on tehty yksityisesti, mutta nykyisin niitä tehdään yhä enemmän täysin julkisesti erilaisissa keskusteluryhmissä. Julkisesti tehtyjen uhkausten ja vihjailun tarkoituksena on viestiä uhattavan lisäksi myös suurelle yleisölle.”

Oikeus selventää ennakkopäätöksessään vainoavaa uhkaamista:

Uhkaamisella tarkoitetaan sitä, että henkilö tekee toiselle tiettäväksi, että voi tapahtua jokin tälle epämieluisa asia, ja että tämän asian tapahtuminen riippuu jollakin tavalla asian esittäjästä tai se on hänen vallassaan.

KKO 2020:30

Yhteistyökumppaneiden häirintä ja painostaminen

MV-lehden mainostajia uhkailtiin seurauksilla, mikäli he eivät lopeta yhteistyötä MV-lehden kanssa.

Käräjäoikeudessa kuultuna (linkki nauhoitukseen artikkelin lopussa), kohdasta 3:10:00 > Jantunen ei muista “jokaista sanaa” jonka on kirjoittanut, kun Molari kysyy, mistä Jantuselle on tullut se näkemys, että MV-lehteä tekevät päihde- ja moniongelmaiset.

RS

Lähtöasetelmat

Ylen toimittaja Jessikka Aro on osallisena useissa eri oikeudenkäynneissä (kts. AvoinMedian artikkelit Vainokäräjistä), joissa vastapuolena on kansalaismedioiden kansalaisjournalistit. Yhdistävä tekijä on myös vastapuolen NATO-kriittisyys ja kategoriointi Venäjämielisiksi.

Aro vaatii oikeudessa Molarilta vahingonkorvauksia toimintakykynsä menetyksestä ja haitoista taloudelleen. Oman ilmoituksensa mukaan Aro on solminut kustannussopimuksen tarkoituksena kirjoittaa kirja oikeudenkäynneistä, joissa on osallisena. Kirjan on määrä ilmestyä vuonna 2022.

Uusia syytteitä nostamalla saa uusia oikeudenkäyntejä, joista saa aineistoa kirjaan. Oikeudenkäyntien aloittaminen ansaintamielessä ei siten ole pois suljettu mahdollisuus. Opiskeleva ja työskentelevä Aro esittää kanteessaan toimintakyvyn ja toimeentulon menetyksen vahingonkorvausperusteena.

Yle – tai mahdollisesti jokin kolmas taho Ylen kautta, Ylen toimiessa maksun välittäjänä – maksaa Aron oikeudenkäyntikulut. Yleä yleisellä tasolla valvovan hallintoneuvoston jäsenelle Leena Merelle (ps) ei vastattu hänen asiaa tiedustellessaan. Maksaako Yle yhdenvertaisesti kaikkien työntekijöidensä oikeudenkäyntikulut? Miltä momentilta? Ovatko Aron oikeudenkäynnit “Ylen tuotantoa”?

Aro vs. Reformi-studio –oikeustapauksessa Aro vaatii Panu Huuhtaselta ja Tiina Keskimäeltä korvauksia samoilla perusteluilla, lähes identtisin sanoin. Syyttäjä Juha-Mikko Hämäläinen hoitaa tätäkin tapausta. Yrittääkö Aro petosta kaksoislaskutuksella, jää viranomaisten päätettäväksi.

Saara Jantunen on valtion palveluksessa oleva virkamies. Virkamiehiltä edellytetään tarkoitussidonnaisuuden periaatteen noudattamista. Oikeusistuimen tulee ratkaista, milloin Jantunen on “käyttänyt sananvapauttaan” virkamiehenä, milloin asiantuntija-statuksella ja milloin yksityishenkilönä; ovatko Jantusen Molarilta vaatimat korvaukset missään suhteessa väitettyyn vainoamisrikokseen; missä suhteessa Jantunen on itse myötävaikuttanut häneen kohdistuneisiin negatiiviisiin reaktioihin.

Oikeuden tulisi huomioida Jantusen asiantuntija-status, joka on saattanut hämärtää joitakin Infosota-kirjasen lukijoita ymmärtämästä, että Infosota ei ole tutkimus eikä tutkittu teos vaan mielipidekirjoitus, mistä on saattanut seurata että Jantusen Molarista esittämät mielipiteet on väärinkäsitetty tutkituiksi faktoiksi. Tämä on aiheuttanut Molarille taloudellisia haittoja.

Molari ei kenties ole blogeja ja artikkeleita kirjoittaessaan valinnut sanojaan aina erityisen huolellisesti. Oikeuden tulee ratkaista, täyttyvätkö vainoamisrikoksen tuntomerkit sekä toissijaisena syytteenä ajetun törkeän kunnianloukkauksen tuntomerkit esitetyllä todistusaineistolla perusteltuina.

Kunnianloukkaussyytteeseen 5–6 vuoden takaiset tapahtumat ovat jo vanhentuneet.

Julkisesti esille asetetun viestinnän – artikkelit, Facebook, Twitter ja vastaava – seuraaminen ei täytä ahdistelun, seuraamisen, tarkkailemisen ja vainoamisen tuntomerkkejä rikoslaissa tarkoitetulla tavalla.

Itse asiassa kuultuna

Nauhoituksen alussa asianajaja Martina Kronström, Sotamaa & Co Oy, pyytää Saara Jantusta kertomaan jotain itsestään. Jantunen kertoo toimivansa tällä hetkellä vanhempana tutkijana Riihimäellä ja olleensa koko ajan samassa virassa strategisen analyysin tutkimusalalla, ja aloittaneensa alkuvuodesta 2014.

Kronström asettaa kysymyksensä niin, että Jantunen pääsee kertomaan kokeneensa ahdistusta ja pelkoa. Kronström kysyy, olitko ennen joulukuuta 2014 työtehtäviesi puolesta tai muuten julkisuudessa, ja Jantunen vastaa: ”En, olin opettaja.”

Väitetyn vainon tekoaikaan Jantunen oli kuitenkin ollut jonkin verran julkisuudessa antaen asiantuntijalausuntoja medialle.

Jantunen kertoo kirjoittaneensa Infosota-kirjan laajentamalla pitämiään luentoja Yhdysvaltain informaatiovaikuttamista käsitelleen väitöskirjansa materiaaliin tukeutuen. Kirja julkaistiin syksyllä 2015.

Jantunen muistelee täydentäneensä kirjaa muillakin näkökulmilla, arvellen että “mulla on muistaakseni Israelista siellä vähän näkökulmaa” ja “tästä suomettumis-historiasta Suomessa.”

“Eri osapuolilla näkemykset eroaa siitä, että onko informaatiovaikuttamista, että onko se hyväksyttyä vai eikö ole.”

Jantuselta kysytään: ”Kirjoitatko tässä [Infosota-]kirjassa jotain vastaaja Molarista?”

Joo, ööö, Molarin yhteydenotot muhun alko ennen tätä kirjan julkaisua. Äää, hän, hän kirjoitteli musta häiritsevällä tavalla ja alko oleen minuun yhteydessä ja yritti muun muassa painostaa mua antamaan tietynlaista tietoa eduskunnan valiokuntakuulemisessa. Niin oon käsitelly näitä yhteydenottoja esimerkkinä siitä että…ööö…äm, mitä tapahtuu kun rupeaa puhumaan Venäjän vaikutusoperaatioista julkisuudessa ja miltä se Suomessa näyttää koska aika usein ihmisillä oli sellainen käsitys, ett näitä asioita ei Suomessa tapahdu niin mä dokumentoin niitä ja toin ne ikään kuin esiin siinä kirjassa että kun annan Yle-uutisille haastattelun Venäjästä niin häirintä alkaa välittömästi.

Saara Jantunen

”Koetko että tässä kirjassasi hyökkäät yksityisiä ihmisiä vastaan?”

No, äää, en koe. Totta kai se on kirjana kriittinen…ööö, mutta mä olin erityisen tarkka siitä, että mä arvostelen vain sitä toimintaa mitä ihmiset julkisuudessa harjottaa.

”Oletko tässä kirjassa kutsunut Molaria propagandistiksi tai houreilevaksi Venäjän agentiksi?”

Mullon ollut kielitieteilijänä sellanen periaate että mä kuvailen vain verbien kautta toimintaa eli mitä joku tekee ja yritän välttää tämmösten nimien antamista. (< 09:02)

Molari on lähettänyt Jantuselle yhden sähköpostiviestin, ilmoittaakseen osallistuvansa ulkoasiainvaliokunnan tilaisuuteen artikkelin kirjoittamisen tarkoituksessa. Sama viesti meni kaikille muillekin tilaisuudessa puhuville. Viesti sisälsi kysymyksiä puhujille. Jantusen tulkinnan mukaan (< 34:52):

[Molari] esittikin asian niin, että kyseessä on tilaisuus johon Juha Molari saa tulla esittämään poliittisia kysymyksiä ja painostamaan näitä eduskunnan paikalle kutsumia asiantuntijoita puhumaan asioista jotka ei millään tavalla liittyny tähän seminaarin aiheeseen.

Jantunen koki painostavana, että Molari halusi osallistua tilaisuuteen kertoen, että kuvasi tapahtuman kirjassaan esimerkkinä siitä, että tällaista tilaisuutta yritetään käyttää alustana poliittiselle toiminnalle, ja toteaa ettei tuntenut tarpeelliseksi kysyä Molarilta motiiveja ennen kuin kirjoitti oman tulkintansa kirjaansa. (Jantunen on määritellyt dialogin puuttumisen erääksi propagandan tuntomerkiksi)

Läpi koko nauhan keskitytään siihen, mitä Jantunen koki, miltä hänestä tuntui, ei niinkään siihen mitä Molari tosiasiallisesti teki. “Miten sä koit tän, koitko että… ja miten sä itse niinku koit tän?” Jantunen vastaa toistuvasti kokeneensa stressiä, pelkoa ja ahdistusta. Tuomari johtaa prosessia hyvin, ja pitää puhujia asiassa.

(40:52 >) Puhuttaessa Porthanian kaikille avoimesta sananvapauseminaarista (2015) ja Molarin MV-lehdessä julkaistusta, tilaisuutta käsittelevästä artikkelista Jantunen kertoo Molarin kuvanneen ja ehkä videoineen häntä siellä. Molarin kuvaamisen motiivista Jantunen sanoo:

Arvaan että siellä on ollut semmonen kuva missä mä näytän idiootilta koska se syy miks hän aina videokuvaa mua on se että videokuvasta voi pysäyttää semmosia hölmön näkösiä mikroilmeitä mitä meillä kaikilla on kun me puhutaan, ett se on varmin tapa saada semmosta ööö ei imartelevaa materiaalia ihmisestä.

Jantunen kertoo kirjoittaneensa Porthanian tilaisuudesta kirjaansa.

(44:00:00 >) Käsitellään “Molari ei tytöttele Jantusta” -blogitekstin sisältämiä asiavirheitä. Jantunen ei ole saanut amerikkalaista informaatiosodankäynnin koulutusta vaan hänellä on mm. Hollannissa suoritettu kandin tutkinto. Syyttäjän todisteena oleva Molarin blogi alkaa kertomalla blogin kirjoittamisen motiivin:

”Helsingin Sanomien sunnuntainumeron 5.7.2015 verkkoversiossa ja printtipainoksessa sotatohtori Saara Jantunen kertoo saaneensa sähköpostin ’Putinia kannattavalta ex-kirkkoherra Juha Molarilta’, ennen kuin Jantusen oli määrä puhua eduskunnassa järjestetyssä Ulkoasiainvaliokunnan tilaisuudessa. Hesarin jutun perusteella syntyy valheellinen vaikutelma, että tämä sähköposti olisi näyttö vaikuttamiseen pyrkimisestä.”

Jantuselta kysytään (47:08 >) “Seuraava osateko on tällainen Molarin 18.10.2015 kirjoittama teksti jossa hän kertoo kävelleensä Helsingin keskustassa kirves laukussaan, syyttäjän todiste 1.6. Miten sait tiedon tästä kirjoituksesta, miten olet itse tulkinnut tämän ja miten olet reagoinut tähän?”

Tää oli heti mun kirjan julkkarin jälkeen ja mä sain, mulhan oli aikamoinen kiire silloin, ja mä luin taksissa mun sähköpostin ja mä huomasin ett mulle oli tullut toimittajalta (Jessikka Aro?) viesti, jossa se kerto ett Molari on kirjottanut musta tappouhkauksen ja että onko tähän reagoitu ja onko poliisille ilmotettu tai jotain vastaavaa ja tota, mä sit kävin kattomassa että mitä se on kirjottanu ja tota, sitten sain tiedon. (asianajajalle:) Mitä muuta sä kysyit?

“No miten sä reagoit siihen?”

Mä tulkitsin sen tappouhkauksena. Mä en ymmärrä ett miten se ois muuten pitänyt tulkita. Tottakai hän yritti kirjottaa että hän oli menossa tekemään sitä ja tätä, mutt mä en ymmärrä…

Jantunen tietää, että kirveellä ei tehdä purkutöitä.

Molari kirjoitti blogissaan olleensa menossa purkamaan perunakellaria, tästä syystä kirves oli mukana.

Sivuhuomautus: Asun itse maaseudulla. Useimmilla täällä asuvilla on aina autonsa takakontissa kirves, moottorisaha ja kenttälapio. Viimeksi torstaina 17. syyskuuta myrskyn tielle kaatamia puita sahattiin pienemmiksi pätkiksi ja vieritettiin tien sivuun.

Toinen sivuhuomautus: Nuorin poikani, joka luki viereisessä huoneessa käydessäni läpi Jantusen kuulemista, huusi ihmeissään “Mitä ihmettä! Eikö tuo täti tiedä, että kirveellä voi tehdä purkutöitä?”

RS

Jantunen kertoo, miten hänen takiaan ryhdyttiin erillisiin turvallisuusjärjestelyihin mm. palkkaamalla henkilökohtainen turvamies. (1:08:46 >) Jantunen toistaa kuulopuhetta:

Hän on ymmärtääkseni ilmoittanut että jos hänet [Molari] kutsutaan kertausharjoituksiin niin hän kohdistaa upseereihin väkivaltaa, tai siis ampuu heidät, joten mä en millään tavalla ihmettele että häntä ei päästetä sotilasalueille…

(3:15:00 >) Molari sanoo Jantusen esittäneen aika kovan väitteen siitä, että Molari kohdistaisi upseereihin väkivaltaa, jos Molari kutsuttaisiin kertausharjoituksiin, ja kysyy tietääkö Jantunen missä tehtävässä Molari olisi siellä? Jantunen sanoo ettei tiedä. (Molari olisi sotilaspastori.)

Molari kysyy, mihin Jantusen väite upseereihin kohdistettavasta väkivallasta perustuu.

Jantunen sanoo, että hänelle on tullut tällaista tietoa “luotettavasta lähteestä”.

Molari vihjailee paljon ihmisten mielenterveysongelmista, ett ilmeisesti hänellä on pääsy sellaisiin tietoihin joilla hän voi tuolla koulutuksellaan arvioida ihmisten mielenterveyden tilaa…

Jantunen (1:29:42 >)

Ja sanotaan nyt niinku tälleen ett mullon koulutus tälle alalle, mä oikeesti niinku, mä oikeesti niinku tiedän ett miks hän tekee tätä, mä ymmärrän että miks näitä keinoja käytetään ja että ja mimmonen motivaatio hänellä on mutt silti se vaikuttaa, ja mähän oon ollut tavallaan naiivi näissä asioissa, ett mä oon jotenkin kuvitellu ett tää koulutus suojaa mua mutta fakta on että lääkärillekin voi tulla syöpä…

Jantunen (1:30:21 >)

…ja pari päivää ennen tätä käräjäoikeuden alkua Molari oli postannut semmosen niinku kommentin Twitteriin ja sen [Molarin] VK-sivuille että…että hän on ollut jotenkin niinkun vuonna kasikolme, jolloin mä oon ollut kolmevuotias, niin hän on ollut jossain niinku Haminassa ja niinku mehusteli sillä miten hän on ollu fyysisesti lähellä mua jo kun mä oon ollu kolmevuotias ja kuinka hän on selvittänyt mun isän työkuvioita ett mun isä on ollu jossain tilaisuudessa jonka hän on järjestänyt vuonna kasikolme. Mä oon ollu kolmevuotias taapero!

Jantunen (1:31:36 >)

Jantunen tarkoittaa Molarin käräjäoikeuden avauspuheessa ollutta kohtaa:

En haluaisi pelätä ketään ihmistä. Tällaiseksi kasvoin vuosikymmenien kuluessa: kun Saara Jantunen oli 3 vuotta vanha tyttö Haminan varuskunnassa, minä järjestin Reserviupseerikoulun everstin Pullisen kanssa upseerioppilaille ja henkilökunnalle konsertin.

Nuorena varusmiehenä neuvottelin everstin kanssa pelkäämättä hänen hienoja sotilasmerkkejään. Niin alkoi kasvu aikaihmisenä. 80-luvun puolivälistä alkaen toimin muutaman sanoma- ja aikakausilehden sekä televisiokanavan toimitus- tai avustajakunnassa Suomessa ja ulkomailla. Enää en voi toimia, face control…

(1:50:00 >) Syyttäjä kyselee. Jantunen puhuu lähestymisistä monikossa. Hetkeä myöhemmin Jantunen sanoo, että on keskustellut Molarin kanssa vain yhden kerran, julkisessa tilaisuudessa Porthanialla (tilaisuuden jälkeen käytävällä, jossa oli paljon muita ihmisiä, ulko-oven lähellä Molarin ollessa poistumassa). Molari on kuitenkin, “valitettavasti”, Jantusen mielessä koko ajan. Jantunen on kokenut, että Molarin lähestymiset (mm. blogikirjoituksiaan somessa levittämällä) ovat liittyneet hänen henkilöönsä, ei hänen työhönsä, “…ja se mitä esitetään mun työhön liittyvänä oli aina paikkansa pitämätöntä eli eihän se voi liittyä mun työhön jos se ei o totta…”, Jantunen perustelee.

Jantunen kertoo kokeneensa pelkoa ja ahdistusta, ja kokeneensa että Molarin kirjoitukset olivat vääristeleviä, virheellisiä ja valheellisia.

(1:54:30 >) Molari kyselee. Ensimmäinen kysymys koskee Porthanian tapaamista.

…ja sitten sä käytit sellaista metodia että sä ööö lähestyit mua niin kuin ystävällistä esittäen, ja me juteltiin ja se oli niinku sellanen näennäisen ystävällinen keskustelu, ja siinä sanoit ”Enhän minä nyt teitä! Tehän olette sellainen ja aivan mahtava tyyppi!”

Jantunen

(2:00 >) Käsitellään KavkazCenteriä sekä Jantusen Molarista esittämää väitettä, että Molari kuuluisi tai olisi tekemisissä venäläisten Nashi-nuorten (“Meikäläiset”, Putinin kannattajia) kanssa. Jantunen sanoo hänelle kerrotun, että Molari oli tuonut Nashi-nuoret Suomenlinnaan. Iltalehden mukaan heidät oli kutsunut Suomeen dosentti Johan Bäckman; Nashi-nuorilla oli mielenilmauksia myös muissa maisssa samaan aikaan.

KavkazCenter on Jantusen Suomenlinnan ajan naapurin Mikael Storsjön projekti, joka tarjosi/tarjoaa YK:n al-Qaida ryhmittymien listalla oleville tsetseeniterroristeille Helsingin Bulevardilla olleen/olevan serverin käyttöön. Tsetseeniterroristit ovat julkaisseet Molaria koskevia tekstejä venäjäksi, turkiksi ja englanniksi, mikä on johtanut Molariin kohdistettuihin tappouhkauksiin.

Poliisi ei tutkinut tappouhkauksia, joiden takia Molari vetosi (vuonna 2011) epätoivoissaan jo Venäjän FSB:iin videoklipillä. Klipillä Molari sanoo, että tuskin FSB(kään) häntä kuulee, kun ei ole yhteyksiä sinne. Kyseinen klippi on osa tuolloin tekeillä olleesta mutta keskeneräiseksi jääneestä dokumenttielokuvasta. Molarin mukaan klipin julkaisi ilman Molarin lupaa Mikael Storsjö.

Miksi venäjää osaava Molari kääntyisi FSB:n puoleen suomenkielisellä YouTube -videolla, varsinkin kun on väitetty hänellä olevan suorat yhteydet FSB:iin?

Jantunen sanoo olevan valheellista ja naurettavaa väittää, että hänellä on yhteyksiä NATOon vain, koska hän on luennoinut NATOn tutkimusta tekevässä osaamiskeskuksessa. Seuraavaksi Jantunen kertoo Molarin postanneen meemin Rajat Kiinni! -facebookryhmän sivulle. Molari sanoo, ettei kuulu ko. ryhmään, eikä ole postannut sinne mitään. Jantunen tuntuu sanovan, että Molarilla on yhteys sitä kautta, että joku muu on postannut Molarin tekemän meemin ko. ryhmän sivuille – “tehokkaasti levitetty”.

Jantunen puhuu siitä, että Venäjällä rajoitettiin sanavapautta siten, että poliitikkoja ei enää saa pilkata meemien avulla, joten kansainvälisenä vastalauseena levitettiin venäläisiä poliitikkoja pilkkaavia meemejä sosiaalisessa mediassa. Jantunen otti kertomansa mukaan kantaa sananvapauden puolesta levittämällä Putinia pilkkaavaa meemiä. “Meillä on täällä sananvapaus, ja on tärkeää että sitä käytetään.”

Jantunen kertoo blokanneensa Molarin Facebookissa. Molari sanoo että hänelle lähetetään Jantusen postauksia. “Mmm…niin, sulla on ilmeisesti kaikenlaisia ilmiantajia, jotka kyttää mun tekemisiä”, Jantunen päättelee.

Jantunen syyttää Molaria vainoamisesta, stalkkaamisesta, uhkailusta. Kukaan muu ei sellaista tee! Jantunen syyttää Molaria Mikael Storsjön vuosikausia jatkuneesta vainoamisesta ja syytti jo aiemmin “kaikkien” Jantusen tuttujen seuraamisesta ja tarkkailemisesta.

(2:14:25 >) Käsitellään tapausta, joka on “ollut osa tekoa” ja ilmoitettu syyttäjän todisteena Molarin Jantuseen kohdistamasta vainosta. Molari oli ilmoittanut Twitterissä olevansa kiinnostunut eräästä kadettikunnan järjestämästä kaikille avoimesta seminaarista, mutta päättäneensä (samassa tviitissä) sittenkin olla menemättä. Järjestäjät eivät ilmoittaneet etu- eikä jälkikäteen, että Jantusen olisi tarkoitus olla mukana tilaisuudessa. Jantunen sanoo, ettei tiedä koko Molarin tviitistä, ilmoittautumiset ja peruuttamiset menevät järjestäjille, joten hän ei ole tiennyt Molarin kiinnostuksesta osallistua (“Mä en niinku tiedä sun ilmoittautumisista”), mutta totta kai se on ollut ahdistavaa, ja Jantunen on ilmoittanut, ettei mene seminaariin.

Molari on lähettänyt Ulkoasiain valiokunnan järjestämään tilaisuuteen liittyen saman massapostiviestin yhdeksälle tilaisuudessa puhuvalle henkilölle, viesti sisälsi kysymyksiä puhujille. Molari kysyy, miksi Jantunen ajattelee, että tilaisuus olisi kiinnostanut häntä vain Jantusen takia. Jantunen vastaa kysymällä, miksi Molari sitten lähetti viestin hänelle, jos ei ole kiinnostunut hänestä. Tuomari huomauttaa, että pääkuulustelun aikana jo tuli esille, että sama viesti meni monelle.

Molari ihmettelee, miksi Jantunen luuli että kiinnostus koskee vain häntä. Jantusen vastauksesta saa sen käsityksen, että se johtuu siitä, että Molari liitti hänet vastaanottajiin muiden ohella. Jantunen sanoo, että “Se että sä uhkailet ja painostat myös muita, ei tarkoita sitä että sä et uhkailis ja painostais myös minua, jos mun nimi on siellä vastaanottajien joukossa…”

Molari ottaa esiin Ylen tv1:n lähettämän “Häiriköt piinaavat Venäjä-keskustelua” (28.1.2015), jossa Jantunen sanoo: “Minusta on levitetty perättömyyksiä julkisiin blogeihin, Twitteriin ja Facebookiin.” Jantunen sanoo puhuneensa yleisellä tasolla, ottaneensa kantaa disinformaatioon. Molari kysyy, miksi Jantunen käytti henkilökohtaista minä-muotoa, mainiten ettei Molari ollut kirjoittanut Jantusesta mitään siihen mennessä; kanteen mukaan tekoaika alkaa vuodesta 2014.

Tuomari sanoo, että kysymys on relevantti, koska oikeudessa ei ole siihen mennessä näytetty mitään todistetta siitä, että Molari olisi kirjoittanut mitään [ennen vuotta 2015], pyytäen Jantusta tarkentamaan “mihin viittaat tällä lausumalla?”

Jantunen vastaa tuomarille: “Joo mutta tässä ei ole suinkaan kaikki, mitä hän on kirjoittanut minusta.”

AA Kronström sanoo, että Molari kirjoitti kommentin Verkkouutisiin 24.12.2014.

Jantunen selittää viitanneensa Johan Bäckmanin pitämään tiedotustilaisuuteen.

Jantunen syyttää taas Molaria vainoamisesta, uhkailusta, stalkkaamisesta ja salaa kadulla kulman takaa valokuvaamisesta, mutta myöntää että Molari ei tullut Porthanian sananvapausseminaariin vainoamaan Jantusta.

Molari kysyy, onko mahdollista olla eri mieltä teidän kanssanne, kuuluuko se sananvapauteen? Jantunen vastaa sen kuuluvan sananvapauteen.

Jantunen pitää häiriinnyttävänä sitä, että Molari on kirjoittanut (6.5.2015):

”Parempi on kohdata itse kukin ja myös nämä ’vastustajat’ silmätysten, niin jokaisesta paljastuu ihminen. Esimerkiksi sotatohtori Saara Jantunen on ihan herttainen ihminen, joka on varmasti aidosti kärsinyt vihaviesteistä, jotka ovat rasittaneet häntä kaikkien muiden taakkojen lisäksi. Kun katsoo näitä ihmisiä silmästä silmään, niin en tahdo luoda heitä(kään) vihollisiksi, vaan pitää arvokkaina ihmisinä, joilla on satunnaisesti erilaisia mielipiteitä”

”ja sen jälkeen sä edelleen jatkat valehtelua että oon puhunu jostain, jostain niinku siivottomuuksista siellä ja uhkailet mua kirves-jutuilla”, Jantunen sanoo syyttäen Molaria pelin pelaamisesta, jossa Molari lähestyy ystävällisesti ja sen jälkeen kirjoittaa taas inhottavasti ja uhkailee.

Molari kysyy, onko Jantusen ronski kielenkäyttö herättänyt muiden kuin Molarin huomiota. Jantusen mukaan ei. Molari kysyy, eikö Jantusen kielenkäytöstä mainittu mm. Aurora Rämön kirjoittamassa Suomen Kuvalehden jutussa (“Sotatieteilijä kokee myös itse olevansa infosodan kohde”)? Jantunen ei muista, huokaa “Voi helvetti!”, mutta sanoo sitten että muut eivät ole kiinnittäneet huomiota hänen kielenkäyttöönsä.

Suomen Kuvalehteä julkaisee Jantusen kirjasen kustantanut Otava.

Molari osoittaa Jantusen Infosota-kirjasessa (s. 55–56) olleen asiavirheen: Jantusen tekstistä saa sen käsityksen, että Molari olisi ollut sananvapaus-seminaarissa venäläissyntyisen juristin, Olga Tšižek-Kinnusen seurassa. Molari ei tuntenut Tšižek-Kinnusta aiemmin, ja he istuivat eri riveillä.

Jantunen sanoo, ettei tuntenut Olga Tšižek-Kinnusta entuudestaan, ja tienneensä vasta myöhemmin, oletettavasti otettuaan asiasta selvää, kuka Tšižek-Kinnunen on.

(2:35:00 >) Jantunen ääntään korottaen nimittelee Molari useaan otteeseen limaiseksi ja syyttelee Molaria Jantusen [tunteiden] loukkaamisesta.

Jantusta muistutetaan siitä, että hän pääkuulustelussa muisti, asiaa kysyttäessä, itse kertoneensa asuinpaikkansa Helsingin Sanomille sekä Seura-lehden julkkisviihdeosaston haastattelussa. Molarin ei tarvinnut vainoamistarkoituksessa etsiä asuinpaikkatietoa, eikä Jantusen muutto Suomenlinnasta pois johtunut yksinomaan Molarista (Jantunen vaatii Molaria maksamaan kaiken muun ohella muuttokulunsa Riihimäelle).

(2:47:00 >) Jantunen kiistää kirjoittaneensa koskaan yhtään pamflettia. Infosota-kirjasen johdantokappaleessa Jantunen sanoo: ”Tämä kirja ei ole objektiivinen akateeminen tutkimus.” 

(2:49:00 >) Selviää, että erään väitetyn vainoamistapauksen yhteydessä – Molari oli 50 metrin päässä kadulla poistumassa Janne “Rysky” Riiheläisen kirjanjulkistamistilaisuudesta kun Jantunen tuli taksilla paikalle – Molarilla ei ole ollut mahdollisuutta tietää ennakolta, että Jantunen tulisi paikalle.

Jantunen syyttää Molaria salakuvaamisesta julkisella paikalla.

(2:52:00 >) kuullaan Jantuselta, että Molari ei ole soittanut Jantuselle, ei ole lähettänyt hänelle häiritsevää aineistoa, ei ole lähettänyt tekstiviestejä ja on puhunut Jantuselle kerran, kohteliaaseen (“näennäisen ystävällisesti”) sävyyn, julkisessa tilaisuudessa sekä lähettänyt yhden sähköpostiviestin, jossa Jantusen ohella oli muita vastaanottajia.

Molari kysyy, miksi Jantunen ylipäänsä kuvittelee Molarin olevan kiinnostunut vain hänestä. Jantunen lausuu “totta kai olettavansa” Molarin olevan kiinnostunut hänestä, mutta kiihtyy sitten ja alkaa taas syyttää Molaria vainoamisesta, stalkkaamisesta ja isänsä työhistorian tutkimisesta.

Tarkastelukulmia

AvoinMedian muissa Vainokäräjiä käsittelevissä artikkeleissa – linkit tämän artikkelin alkupuolella – on käsitelty jo joukko tarkastelukulmia, niihin ei ole tässä syytä palata vaan ottaa käsittelyyn lisää näkökulmia esittämällä kysymyksiä.

Onko informaatio-operaatiotutkija Saara Jantunen sairastunut agenttien ammattitaudiksi nimitettyyn vaivaan, jossa nähdään kaikki tapahtuva vihamielisen vaikuttajan toimintana, jossa “Vihollinen” on se piste, jonka kautta havainnoidaan maailmaa? Käräjäoikeudessa Jantunen sanoi Molarin vaanivan näkymättömissä häntä, minkä takia hän ei voi liikkua turvallisesti Helsingissä.

Julkinen keskustelu on Jantusen mukaan sotaa myös todellisuudessa. Näkeekö Jantunen olevansa sodassa eri mieltä olevien kanssa? Onko sellainen suhtautuminen normaalia, tervettä?

Ovatko Saara Jantunen ja Jessikka Aro narsisteja, jotka käyttäytyvät narsisteille tyypillisellä tavalla? Onko Molari narsisti, joka pelaa peliä, kuten Jantunen väittää?

Jantusen kuulemisen, kanteiden ja vastineiden perusteella on tullut epäsuorasti esille, että Molaria on parjattu sosiaalisessa mediassa sellaisissa ryhmissä ja tileillä, joihin pääsy on Molarilta estetty (blokattu). Näin ollen Molarilla ei ole ollut mahdollista osallistua itseään koskevaan keskusteluun suoraan, hän ei ole kyennyt selittämään, selventämään, täsmentämään eikä puolustautumaan vihapuheelta – paitsi kirjoittamalla blogiinsa.

Syntyy vaikutelma, että porukassa on lietsottu toinen toistaan ja ryhmässä etsitty “todisteita” joilla vahvistaa omaa näkemystään.

Käynnissä on ollut riemukas somelynkkaus, johon on osallistunut ihmisiä ulkomaita myöten. Myös massamedia on antanut panoksensa maalittamiseen. Molari on maalitettu “Putinin trollina”, “Kreml-mieliseksi tunnettuna miehenä”, “Venäjän vaikuttaja-agenttina”, “harhaisena aktivistina”, vainoajana ja ahdistajana, joka toimii joko mielenterveysongelmiensa ajamana ja/tai Venäjän käskemänä.

Aron ja Jantusen henkilöä on parjattu lähes yhtä innokkaasti somessa; massamedian tuki heillå on. Henkilön parjaaminen on eri asia kuin henkilön tekemisten kritisointi. Aro ja Jantunen saattavat olla monen mielestä rumia ja tyhmiä vanhoja akkoja, mutta heidän ulkoinen habituksensa ei liity mitenkään siihen, mitä he kirjoittavat tai osaavatko he kirjoittaa; henkilöön käyminen ei ole asia-argumentti.

Ovatko heidän henkilöönsä kohdistetut hyökkäykset saaneet heidät etsimään helppoja syyllisiä pahaan oloonsa?

Projisoivatko, peilaavatko Aro, Jantunen ja Molari toisiinsa omia ajatuksiaan, halujaan, tuntemuksiaan ja tekojaan? Ovatko he toisilleen oleellinen osa psykodraamaa, itse kunkin maailmanselitystä?

Onko kummallakaan, Arolla tai Jantusella, mt-historiaa; onko ollut terapian tarvetta ennen vuotta 2014, jolloin Molarin harjoittama “vaino alkoi”; onko terapiaa tarvittu vainotuntemusten ja kiusaamisen takia ennen vuotta 2014? Tämä olisi syytä selvittää, jotta varmistuisi onko Molari aiheuttanut jotakin vai nostanut pintaan vanhaa, muista syistä johtuvaa pahaa oloa – vai ovatko kyseessä tapauhriutujat.

Toimiiko informaatiosodankäynnissä käytetty viestin kaiuttaminen nyt julkista keskustelua vastaan estäen kaiken kiihkottoman keskustelun aiheesta kuin aiheesta?

Onko vallalla jonkinlainen massapsykoosi, jossa itsensä “oikean asian puolesta” toimivina näkevät aikuiset ihmiset ovat heittäneet ihmisarvon huut´hemmettiin väittäessään puolustavansa ihmisarvoa?

Mihin käytöstavat ovat kadonneet?

---

PÄIVITYS 21.9.2020 klo 12:23: Artikkelin muotoilu ja joitain typoja korjattu.

Reformi-studio tekee oikeudenkäynnistä Twitterlive-seurantaa

14.9.2020, 15.9.2020 ja 16.9.2020, Käräjät venyvät yli aikataulun joten varapäivä on otettu käyttöön. Tämän hetkisten tietojen mukaan maanantaina 21.9 aloitetaan klo 9 aamulla, jolloin vuorossa on Molarin kuuleminen.

Tiistaina 22.9 kuullaan Jessikka Aroa ja hänen todistajiaan alkaen klo 9.

Keskiviikkona 23.9 jatketaan klo 9 aamulla aloittaen.

Aron käräjöinti Reformi-studiota vastaan alkaa Helsingin hovioikeudessa 23.10.2020.

Aro valitti käräjäoikeuden päätöksestä. Käräjäoikeus ei myöntänyt Arolle kritiikkisuojaa eikä lähestymiskieltoa (R 19/8707).

Huomioita

(a) Jessikka Aro on kertonut julkisesti, että hänen henkilötietojaan käyttämällä on tilattu hänelle tuotteita; (b) Juha Molari on kertonut, että hänen nimellään on luotu sosiaaliseen mediaan kymmeniä valeprofiileja; (c) Reformi-studion Tiina Keskimäki on kertonut, että hänen perheestään on tehty tekaistuja lastensuojeluilmoituksia.

Soisin, että ihmiset, jotka tällaista tekevät, ajattelisivat suoria ja epäsuoria seurauksia ennen kuin alkavat kuormittaa viranomaisia turhan työn teettämisellä. Moniko aidosti apua tarvitseva lapsi jää apua vaille, koska viranomaiset – kuten heidän velvollisuutensa on – tutkivat turhia ilmoituksia?

Millaiset seuraukset tällaisista ilmoituksista on perheen psyykkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille, lapsista puhumattakaan? Onko kosto sen arvoinen, että lasten kautta hyökätään “vastustajan” kimppuun lasten perusturvallisuutta vahingoittaen? Myös täysin älyvapaiden rikosilmoitusten tekeminen olisi suotavaa lopettaa.

RS

Lähde

Sotatieteen tohtori Saara Jantusen kuuleminen Helsingin käräjäöoikeudessa keskiviikkona 16.9.2020, Jessikka Aro & Saara Jantunen vs. Juha Molari, (R 20/3008 ja R 20/3875), nauhoite, kesto 3:21:06 sekä

1. Iacoboni, Marco (2009). Mirroring as a Key Neural Mechanism of Sociality. Teoksessa Semin, Gün & Echterhoff, Gerald (toim.): Grounding Sociality. Neurons, Mind, and Culture. East Sussex: Psychology Press, 13-25. http://roolipuutarhuri.blogspot.com/2012/02/sosiaalinen-peilaaminen.html

Kuva: Pxhere (CC0)
Kuvanmuokkaus: Riikka S

22.9.2020 klo 07:18 Täsmennetty lauseita ”Aron puolesta syytteen nosti VKS Raija Toiviainen, Jantusen puolesta PV:n eversti Vesa Nissinen.” > ”Aron puolesta syytteen nosti VKS Raija Toiviainen, Jantusen puolesta syytteeseen johtaneen tutkintapyynnön teki PV:n eversti Vesa Nissinen.”

sekä ”Kyseinen klippi on osa tuolloin tekeillä olleesta mutta keskeneräiseksi jääneestä dokumenttielokuvasta. Klipin julkaisi ilman Molarin lupaa Mikael Storsjö.” > ”Kyseinen klippi on osa tuolloin tekeillä olleesta mutta keskeneräiseksi jääneestä dokumenttielokuvasta. Molarin mukaan klipin julkaisi ilman Molarin lupaa Mikael Storsjö.” sekä lisätty linkki.