Eeva Silvennoinen

Koronasta on kolme kertomusta. Ensimmäinen on tietenkin valtamedian narratiivi. Toisen – jota voisi kutsua vaikkapa tieteellisen maalaisjärjen käsitykseksi – mukaan koronavirukset tulevat ja menevät muutaman vuoden välein. Kolmas kertomus haastaa lukkiintuneet käsitykset taudinaiheuttajista.

Ykköslööppi

Hui kamalaa! Liikkeellä on kauhea virus, joka on tappanut ja tappaa niin ja näin monta.

Maskeja tulee käyttää, vaikka niistä ei todistetusti ole hyötyä. Käsiä suojaava bakteerikanta täytyy myrkyttää. Talous täytyy ajaa alas. Pk-konkursseja sekä työttömyyttä täytyy saada lisää. Velkavuoren täytyy kohota. Ihminen on biouhka, jonka elintoimintoja täytyy kontrolloida.

Kiireessä kehitettyjä RNA-rokotteita täytyy kokeilla ihmisillä globaalissa mittakaavassa ja jättää – onneksi – eläinkokeet väliin, koska edellisissä koronarokotekehittelyissä kaikki eläimet kuolivat saatuaan rokotteen jälkeen villin viruskannan.

Vanha normaali normaali

2. koronakertomusta näyttää edustavan muiden muassa lokakuussa perustettu Maailman lääkäriliitto ja entinen Pfizer-lääkeyhtiön tutkimusjohtaja Mike Yeadon – jota 1. tarinan mestarit ovat jo rientäneet mitätöimään:

Toisen tarinan mukaan virukset aiheuttavat sairauksia, mutta covid-19-taudin aiheuttaja on epäselvä.

Keväällä 2020 oli jonkunlainen epidemia. Sille oli laumaimmuniteettia aikaisemmista koronaviruksista, ja viimeistään kesällä laumaimmuniteetti oli syntynyt myös uutta virusta vastaan.

Maskit eivät hyödytä kanssaihmisiä ja kantajalleen ne ovat epäterveellisiä. Normaalia käsihygieniaa on syytä noudattaa niin kuin aina. Yhteiskunnat täytyy avata ja ihmisten täytyy päästä töihin.

Rokotteet ovat tarpeettomia, koska sairauteen on hoito. Vajaasti testatut rokotteet ovat suurempi riski kuin tauti, jolta niiden väitetään suojaavan. Lääketieteellistä pandemiaa ei ole, vaan korona on poliittinen agenda.

Toimitus huomauttaa

Kuolleisuus Suomessa ei noussut – vaan on ollut alhaisempaa kuin vuosiin (kuva).

Koronavirustautiin liittyvä kuolleisuus:
mediaani-ikä 84 vuotta
~ 95 % kuolleista pitkäaikaissairaus (yksi tai useampi)
työikäisillä hyvin harvinaista
tilastossa ei yhtään lasta tai nuorta

---

Kolmas kertomus laatikon ulkopuolelta

Tieteenfilosofian ja -historian kannalta kolmas koronakertomus on kiinnostavin. Sen mukana kaatuu paljon. Vapaan tiedonvälityksen oloissa lääketieteellä voisi olla edessään paradigman vaihdos, mutta pimeää nykyaikaa elettäessä näin ei tietenkään käy.

Toinen kertomus uskoo viruksiin taudinaiheuttajina, mutta kysyy, mikä aiheuttaa covid-19-sairauden – jos se on SARS-COV2, sille on laumaimmuniteetti. Kolmas kertomus kyseenalaistaa virusten olemassaolon taudinaiheuttajina. Kolmannen kertomuksen mukaan tautien, tämänkin, syy löytyy maaperäteoriasta.

Tony Seleniuksen videosarja näyttää ensimmäisen, ”Virukset ja rokotuskulttuuri” -jakson perusteella asemoituvan kolmanteen koronakertomukseen. Vahinko vain, että asioita ei kerrota lääketieteellisen koulutuksen antamalla arvovallalla – Tony on maallikko.

Vaan kun lääkäreillä on opintolainansa maksettavana ja uransa menetettävänä, maallikoiden lienee ottaminen asiat omiin käsiinsä – vähintään valta-auktoriteettien painostuksesta vapaan keskustelun herättämisessä ja ylläpitämisessä.

Koronan kolmannen kertomuksen kerettiläisyys-kritiikki kohdistuu siis kovimmin virusteoriaan. Virusten olemassaoloa taudinaiheuttajina ei pidetä todistettuna. Virus oli alkuaan hypoteesi, jolla yritettiin selittää sairaus, joka ei johtunut bakteerista. Entäpä jos on vielä pienempiä pöpöjä, joita ei nähty ennen elektronimikroskoopin keksimistä?

Bakteerit

Jos virukset eivät aiheuta sairauksia, aiheuttavatko bakteerit? Saksalainen Robert Koch (1843–1910) – jonka mukaan on nimetty Saksan THL:ta vastaava instituutti – muotoili kriteerit (postulaatit), joiden perusteella voidaan päätellä bakteerin aiheuttavan sairauden.

Tiivistelmä Kochin postulaateista ja niitä myöhemmistä Riversin kriteereistä löytyy Tri Andrew Kaufmanin videosta ”The Rooster in the River of Rats”:

1. Jokaisessa sairastuneessa täytyy olla tämä taudinaiheuttaja
2. Taudinaiheuttaja täytyy voida eristää sairaasta isännästä ja sitä tulee voida viljellä puhtaana muusta materiaalista
3. Kun viljelty taudinaiheuttaja siirretään uuteen terveeseen isäntään, tämän tulee sairastua samoin oirein kuin alkuperäinen isäntä
4. Uudesta sairastuneesta tulee voida eristää sama taudinaiheuttaja kuin alkuperäisestä isännästä.

Kuulostaa järkevältä, mutta toimiiko käytännössä? Kriitikko, saksalainen biologi ja virologi, Stefan Lanka väittää, että Koch ei pystynyt seuraamaan postulaattejaan tuberkuloosi-tutkimuksessaan:

Varhaisempi bakteriologi Louis Pasteur (1822–1895) jätti päiväkirjoja, joita perikunta ei saanut julkaista. Kun aikaa oli kulunut kylliksi, joku jälkeläinen luovutti päiväkirjat. Vuonna 1995 Princetonin yliopistossa julkaistiin Pasteurin tulokset väärennöksiksi osoittava tutkimus:

[Gerald L. Geison] antaa rikkaan ja täydellisen kuvan joistain tiedehistorian tunnetuimmista välikohtauksista ja niiden pimeästä puolesta – kuten Pasteurin kiirehtiminen rabies-rokotteen kehittelyssä ihmiskohtaloista välittämättä.

Vaikka Pasteur kyllä oli tutkimuksellisestikin kekseliäs, suuren osan menestyksestä hänelle toi poleeminen taituruutensa ja poliittinen älykkyytensä – hän nautti 1800-luvun lopulla ennenkuulumatonta rahallista tukea Ranskan valtiolta.

Google Books: The Private Science of Louis Pasteur

Virukset

Jos bakteerien ja sairauksien välinen syy-seuraussuhde ei aina ole tukevalla pohjalla, virusten kanssa ollaan sitäkin suuremmissa vaikeuksissa. Niitä ei voi kasvattaa erillään, vaan ne vaativat elävän solukon kasvualustakseen. Alustasolukko lisää muuttujia, joista kaikista ei aina olla edes tietoisia.

Kyseenalaistajien, kuten Kaufmanin, mukaan vain harvat virukset on onnistuttu täysin eristämään muusta materiaalista, saatikka että muut Kochin kriteerit täyttyisivät. Kyseenalaistajien mukaan virologian metodologia ei kestä lähempää tarkastelua.

Kun elävästä olennosta otetaan näyte, saadaan soluja, solujätettä, geneettistä materiaalia yms. Tämä seos laitetaan – mahdollisesti suodattamatta – elävään kudosviljelmään, joka ei välttämättä ole samasta isännästä kuin näyte. Tarkastelussa on siis oletettujen virusten lisäksi alkuperäisestä isännästä saatua muuta materiaalia, ja mahdollisesti viljelmän sisältämää, tuntematonta materiaalia.

Viljelmään lisätään kenties antibiootteja, jotta eliminoitaisiin bakteerit. Elävä viljelmä näännytetään ehkä ”nälkään”. Ja kun se nyt kuolee tai vaurioituu, päätellään, että a) viljelmää ei ole tappanut bakteeri, koska ne on tapettu antibiooteilla, JOTEN b) asialla on ollut virus.

Metodologiaan ei kuulemma kuulu prosessin toistaminen ilman elävästä olennosta otettua näytettä. Kriitikoiden mukaan viljelmä kuolee – ei näytteen tai sen sisältämän viruksen – vaan lisättyjen antibioottien (kreik. anti bios = elämänvastainen) sekä ravinteiden puuttumisen vuoksi. Tai jokin muu tarkasteluun tuotu asia on voinut saada aikaan väitetyn tuloksen.

Amerikkalaisen molekyylibiologian ja biokemian tohtorin, Judy Mikovitsin mukaan kauden 2017–2018 influenssarokotteita kasvatettiin koiran munuaissolukoissa, joissa oli koronaa. Tämä selittäisi, miksi influenssarokotetuilla on 36% muita suurempi mahdollisuus saada testissä positiivinen koronatulos.

Herää epäilys, hyppäsikö HIV apinasta tai korona lepakosta ihmiseen – vai kasvatettiinko jotain laboratorion eläinsolukossa ja piikitettiin ihmisiin ohi immuunijärjestelmän?

Mikovits on saanut päälleen lääke- ja rokoteteollisuuden vihat. Kirjassaan ”Korruption rutto” (The Plague of Corruption) hän kertoo kokemuksistaan. Valtamedia kärkenään Washington Post ja NY Times hyökkäsivät häntä vastaan, ja myös englanninkielisestä Wikipediasta voi lukea mustamaalauksen. Tapauksesta kertovan Plandemic-dokumentin 1. osan
voi katsoa myös suomeksi tekstitettynä:

Mikäli virusteorian kriitikot ovat oikeassa, jokaisella luonnontieteen opiskelijalla on syytä suuttua. Miksi kaikilta muilta vaaditaan tolkullista metodologiaa, mutta lääketieteessä käy hokkus pokkus? Pitäisikö dogmatiikan laitos siirtää teologisesta tiedekunnasta lääketieteelliseen, kun jälkimmäinen operoi uskonkappaleilla?

Virukset geneettisessä testauksessa

Andrew Kaufmanin mukaan kriteeristöissä, joiden perusteella voitaisiin osoittaa sairauden johtuvan bakteereista tai viruksista, ei puhuta mitään geeneistä. Ja kuitenkin nykyään sairauden oletettu syy saatetaan osoittaa geneettisesti.

Tämä johtunee amerikkalaiskemisti Kary Mulliksen keksimästä PCR-menetelmästä, jolla pystytään helposti osoittamaan vieras geeniaines, esimerkiksi hevosenliha naudan jauhelihassa. Menetelmää ei ole tarkoitettu diagnosoimaan sairauksia, mutta koronasta on luotu pandemia PCR-menetelmää diagnostisesti käyttäen.

PCR ei erottele kuollutta geeniainesta lisääntymiskykyisestä. Riittävästi toistamalla jokainen näyte saadaan – virheellisesti – positiiviseksi. Menetelmä ei edellytä viruksen  kokonaista genomia vaan pätkilläkin pärjätään. Niinpä PCR:llä etsitään SARS-COV2:n noin kolmeakymmentä nukleotidiä, kun viruksen koko genomi olisi noin 30 000 nukleotidia pitkä.

Etsittävien pätkien kanssa identtisiä pätkiä on ihmisen omissa kromosomeissa satakunta, ja myös muilla mikrobeilla on SARS-COV-2:n kanssa identtistä perimää. Yleistävästi ”koronakriitikoiksi” kutsutut pitävätkin esillä, että virusta ei ole eristetty eikä ole osoitettu sen aiheuttavan sairautta covid-19.

Business as usual

Metodologiset kysymysmerkit eivät kuitenkaan koske yksin koronaa. Tony Seleniuksen videolla kerrotaan aiemmin mainitusta Stefan Lankasta: tämä lupasi 100 000 euroa sille, joka todistaa tuhkarokkoviruksen olemassaolon. Tri David Bardens otti haasteen vastaan ja lähetti Lankalle 6 tutkimusta ja pankkitilinumeronsa.

Lanka ei maksanut. Bardens haastoi Lankan oikeuteen. Alin oikeus määräsi sata tonnia maksuun. Lanka valitti ylempään oikeuteen, mistä juttu siirtyi vielä korkeimpaan oikeuteen. Oikeusasteiden kuultua asiantuntijatodistajia Stefan Lanka sai pitää rahansa. Tuhkarokkoviruksen olemassaoloa, taikka sitä että se aiheuttaisi sairauden, ei siis ollut todistettu.

Sama koskee koronaa, ebolaa, zikaa ja HI-virusta, ja mitä niitä kaikkia onkaan. Kutkuttavin on kemian Nobel-palkitun Kary Mulliksen kertomus, miten hän huomasi HIV–AIDS-tarinan olevan huijausta. Toimiessaan AIDS-tutkimuksessa Mullis joutui hakemaan rahoitusta. Hän aloitti hakemuksensa kirjoittamalla ”HIV on todennäköinen AIDS:n syy”. Hetkinen: lause vaatii viitteen! Kuka on osoittanut syy-seuraussuhteen?

Tietokannoista, tutkijoilta eikä mistään löytynyt vastausta. Lopulta hän esitti kysymyksen Luc Montaignerille, joka sai Nobelin HI-viruksen eristämisestä. Ja kun Montaignerkaan ei pystynyt vastaamaan, Mullis päätteli, että väitettä ei ollut tieteellisesti todistettu, koska kukaan ei ollut sitä todistanut! Tämä Mulliksen tarina löytyy Seleniuksen videolta.

HIV-AIDS-dogmin kyseenalaistajia on muitakin, kuten Lanka, Kaliforniassa Berkeleyn yliopistossa toimiva saksalainen Peter Duesberg ja biologi Christl Meyer. Ymmärtääkseni kriitikot eivät kyseenalaista vain syy-seuraussuhdetta HIV:n ja AIDS:n välillä, vaan myös AIDS:n olemassaolon itsenäisenä sairautena ja/tai HI-viruksen olemassaolon ja/tai sen tartuttavuuden.

Eksosomiteoria

Jos virukset taudinaiheuttajina eivät kestä lähempää tarkastelua, onko niitä edes olemassa? Ja jos on, mitä ne ovat ja mitä ne tekevät? Korona on tehnyt tunnetuksi vaihtoehtoisen teorian, josta Seleniuskin videosarjansa aloittaa:

Jos virus on kuin eksosomi, näyttää eksosomilta ja toimii kuin eksomosomi, niin…
ehkäpä se ON eksosomi?!

Eksosomit ovat solusta irtoavia kalvorakkuloita (vesikkeli), jotka sisältävät geneettistä materiaalia, RNA:ta – kuten viruksetkin. Vesikkelit ovat erittäin pieniä – samankokoisia kuin virukset. Ne vievät viestejä solujen välillä – niitä tapaa siellä, missä viruksiakin.

Teorian kannattajien mukaan eksosomit eivät ole sairauden syy, vaan niitä – tai viruksia – tapaa tulehtuneesta kudoksesta samasta syystä, miksi palomiehiä tapaa palopaikalta.

Itä-Suomen yliopiston biolääketieteen yksikön akatemiatutkijan, Kirsi Rillan tutkimusryhmä on saanut ”Suomen sanomakeisarin”, Aatos Erkon (1932–2012) säätiöltä 362 000 euron rahoituksen tutkimukseen, joka selvittää solunulkoisten vesikkelien biologiaa ja toimintaa.

Solunulkoiset vesikkelit mullistivat solubiologian

Solujen erittämät vesikkelit voivat vaikuttaa muiden solujen toimintaan jopa täysin eri puolella elimistöä. Ne sisältävät samoja molekyylejä kuin niiden lähtösolu ja ne ovat keskeisiä sekä elimistön normaalin toiminnan säätelyssä että syövän ja muiden sairauksien synnyssä ja etenemisessä. Sairaudet ylipäätään muuttavat vesikkelien sisältöä ja määrää.

Itä-Suomen yliopisto 14.6.2018

Sairauden syyt

Jos sairaudet eivät johtuisi pienistä taudinaiheuttajista, mikä niitä sitten aiheuttaisi?

Virusteorian kriitikoiden aatehistoriallinen tausta on Ranskassa, Antoine Beauchampin (1816–1908) ja Louis Pasteurin vastakkainasettelussa. Kuva yksinkertaistaa: rokota kala vai puhdista akvaario?

This simple… pic.twitter.com/m9I8whcTlT

— Dr. Rick Kirschner (@DrKND) December 1, 2018

Pasteur väitti sairauksien johtuvan bakteereista – teoriaa kutsutaan taudinaiheuttajateoriaksi (eng. Germ Theory). Beauchamp edusti ”maasto-/maaperäteoriaa” (eng. Terrain Theory), jonka mukaan elimistö on kuin maaperä: se kukoistaa silloin, kun ravintoaineet ovat kohdallaan ja myrkkyjä ei ole. Beauchamp ei ymmärtääkseni kieltänyt mikro-organismien mahdollista kielteistä vaikutusta, mutta ongelma on ”maaperässä”, jos siinä viihtyvät vahingolliset mikrobit.

Maaperäteorian mukaan sairauksilla olisi 4 mahdollista perussyytä:

1. Myrkytys (arsinikki, DDT, sähkömagneettinen säteily)
2. Nälkä, tarpeellisen ravintoaineen puutos (keripukki)
3. Loukkaantuminen (jalka murtuu, kun tippuu katolta)
4. Psyykkiset syyt (stressi, jatkuva pelkotila) 

Tämän ajattelun mukaan terveyttä tulee vaalia oikealla ravinnolla, elämäntavoilla – ja mielenrauhalla. Lääkkeitä ei pääsääntöisesti tarvita, vaan elimistö on saatettavissa tasapainotilaan elämäntapamuutoksilla.

Miten käy nykyisen maailmankuvan massiivisen taustavaikuttajan, lääketeollisuuden? BigPharman ansaintalogiikka joutuu uhanalaiseksi.

Ilmankos googlettaessa jokaista tämänkin jutun linkkiä, ensimmäiseksi löytyy epiteetti ”pseudo”tieteellinen tai se-ja-se denialismi. Kaikki paitsi lääke- ja rokoteteollisuuden tarjoama tai suosima tutkimus näyttää olevan ”pseudo”tieteellistä.

Kaikki nurin

Maaperä- ja eksosomiteorioiden mukana kaatuu paljon. Tautien tarttuminen tulee kyseenalaiseksi. Bakteerit ovat pääsääntöisesti ystäviä. Virukset ovat osa elävän olennon immuunijärjestelmän toimintaa. Rokotteet menettävät merkityksensä tai muuttuvat myrkyttämiseksi. Lääkkeet menettävät pitkälti merkityksensä. Virologeille täytyy keksiä uutta tekemistä.

Kolmen kertomuksen keskellä

Toisaalta taudinaiheuttajateorialla on jonkunlainen menestys takanaan.

Ja jos esimerkiksi sairaalabakteerit eivät tarttuisi, mistä niiden piikkiin luetut vahingot johtuisivat?

SARS-COV2:n tai rokotusten kyseenalaistaminen ei edellytä koko virusteorian heittämistä romukoppaan. Esimerkiksi Judy Mikovitsin kaltainen huippututkija pitää ilmeisen todistettuna virusten tarttumista – jopa ilmateitse rokotevalmistajien laboratorioissa. Covid-19-sairaus ei hänen mukaansa kuitenkaan johdu koronaviruksesta, tai ei ainakaan yksinomaan tästä.

Mikovits ei vastusta rokotteita periaatteessa, mutta hänen mukaansa rokotevalmistajien soluviljelmät ovat saastuneita. Ne ovat levittäneet vahingollisia viruksia 40 vuotta ja aiheuttaneet syöpiä, ns. autoimmuunisairauksia ja mm. kroonisen väsymysoireyhtymän.

Tony Selenius käy videosarjan seuraavassa jaksossa (2/6) koronatestin ja PCR-menetelmän kimppuun. Kolmannessa jaksossa aiheena ovat ”Määräykset, rajoitukset ja suositukset”. Neljännen jakson otsikko on ”Silmänkääntötemput ja epäolennaisilla asioilla mässäily” ja viidennen ”Viruspandemioiden lavastaminen ja rikokset ihmisyyttä vastaan”. Jakson 6/6 Selenius lähettää pyynnöstä kiinnostuneille, ilmeisesti koska mennään ns. salaliittoteoretisoinnin puolelle otsikolla ”Satanistinen eliitti ja suunnitelma ihmiskunnan varalle”.

Valtamedian koronakertomusta on kaikkein perusteellisimmin ravisteltu englanninkielisessä maailmassa. Saksasta alkoivat oikeusjutut koronahuijauksen ja sen seurausten aiheuttajia vastaan.

Tervetullutta tuoda tätä keskustelua myös suomenkielisen yleisön tietoon!

---

PÄIVITYS 6.1.2020 klo 23:37: Plandemic-dokumentin esittelyä tarkennettu ja tiivistetty.

Kuva: Internet. Kuvan tekstit: Johanna L